Viimeksi lukemasi kirja?

[Pasteur]

Eipä tuo kirja mulle mitään oikein tarjonnut, mukavaa lisävalaistusta ateisitien sorrosta maailmalla. Mutta pääkohde oli juurikin tuolaisille epäileville tuomaksille. Jos on nämä asiat saannu itte omassa päässään sumplittua, niin aika tarpeeton opus. Eroa kirkosta, jos et ole eronnut, maailma ja omakuva näyttää PALJON paremmalta.

Enpä ole kirkkoon 18 täytettyäni kuulunut.
Usein tällaiset opukset puolelta tai toiselta osittain laput silmillä kirjoitettuja, mutta kunnolliset relativistiset ja kulttuuriobjektiiviset teokset nyt vain olisivat tylsiä. Viihteeksihän nämä on ihan puhtaasti tehty ja sitä arvoa lähinnä hainkin takaa! Jos haluan lukea jotain hurahtaakseni niin otan hyllystä His Divine Grace A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan kirjan ja rupean Krishnailemaan. Se vaikuttaa aika hauskalta ja lisäksi ne tarinat ovat myöskin täynnä viihde arvoa. Itse asiassa voisinkin alkaa tästä lukemaan Kuningatar Kuntin tarinaa, jonka kahdella eurolla eräältä munkilta ostin.

Edit: Crimson voi siinä olla oikeassa, että niille, jotka eivät omilla aivoillaan ajattele, tällainen teos voisi olla hyvä... Mutta toisaalta olen ehkä sitä mieltä, että ne jotka eivät omasta puolestaan osaa ajatella on ihan hyväkin hurahtaa johonkin lahkoon. Sieltä sitten saavat ainakin moraalisääntöjä muiden sanelemana ja ovat ainakin joidenkin vähän fiksumpien kaitsennassa... (Pidähän noista pösseleistä hyvää huolta ja poissa pahanteosta Mikael K )

[Mai]

Olisi muuten kiva kuulla vinkkejä ja arvioita mielestänne lukemisen arvoisista kirjoista. Sinällään pelkkä lista "mitä luin viimeksi" on sisällöllisesti aika kuivaa tavaraa... Pitäisiköhän perustaa uusi ketju, vai saisiko kirjasuosituksia ujuttaa näiden listojen lomaan?

[micho]

Olisi muuten kiva kuulla vinkkejä ja arvioita mielestänne lukemisen arvoisista kirjoista. Sinällään pelkkä lista "mitä luin viimeksi" on sisällöllisesti aika kuivaa tavaraa... Pitäisiköhän perustaa uusi ketju, vai saisiko kirjasuosituksia ujuttaa näiden listojen lomaan?

Tätä ajatusta täytyy tukea.
Itseäni ainakin (melko kärsimättömänä lukijana) turhauttaa ehkä eniten maailmassa se, kun on lukenut 400 sivua siinä toivossa, että loppukäänne/-huipennus sitten avaa koko kirjan aivan uuteen valoon, mutta loppujen lopuksi huomaakin että koko eepos oli aivan täydellistä shaibaa. Ja siihen soopaan on sitten tullut tuhlattua paitsi rahaa, myös rutosti aikaa...

Itse kehuisin kaikkia Dan Brownin teoksia. Ne ei kyllä tosiaankaan ole kielellisesti mitään mestariteoksia, mutta tällaiselle suhteellisen vähän kirjallisuutta harrastavalle, lyhytpinnaiselle henkilölle niissä on riittävän paljon (=koko ajan) koukutusta ja actionia.
Tosin niissä kyllä ottaa päähän pidemmän päälle se, että kaikki on oikeastaan juuri samanlaisia keskenään (onko niitä nyt 5kpl tullut..).

[Macchiavelle]

No aloitetaan.. Itse suosittelen seuraavia, jos diggaa helposti luettavista, ja lyhkäsistä mutta niin antoisista kirjoista..

Paulo Coelhon Alkemisti, löytyy edullisena pokkarina, tästä tulee vain hyvälle mielelle, todella suoraviivainen ja yksinkertainen kerronta. Harvoja kirjoja joilla on selkeä sanoma, ja vieläpä ihan järkeenkäypä ja elämään kuin toiseenkin sovellettavissa.

Cormac McCarhy The Road, tämä löytyy vain toistaiseksi engalnninkielisenä, mutta ei tartte maisterinpapereita tämän lukemiseen. Toisin kuin tuossa edellisessä kirjassa tämän kirjan teemoina ovat humaani eloonjääminen äärimmäisen epätoivoisessa post-apocalyptisessa maailmassa, jossa ydintalvi on pimentänyt auringon, kasvit kuolleet, kannibalismi on melkein ainoa tapa selvitä. Brutaalista ja surullisesta isän ja pojan matkasta huolimatta, jää tästä hyvä maku suuhun.

McCarthylta kannattaa tsekata myös No Country For Old Men, leffa on hyvä, kirjakin antaa lisävalaistusta, vaikka elokuva aika uskollinen kirjalle olikin.
Blood Meridian Or The Evening Redness In The West, on vaikealukuinen, brutaali tarina kuinka Länsi todellisuudessa valloitettiin, väkivaltaisuudessa tätä voisi verrata Ellisin Amerikan Psykoon.

[MacMees]

Ilmari Susiluoto - Vilpittömän ilon valtakunta - viina ja Venäjä

Hyvin kirjoitettu teos siitä mikä on ollut viinan osuus Venäjän ja Neuvostoliiton historiassa ja nykyhetkessä.
Lisäbonuksena hauskoja anekdootteja.

[laeticia]

Olisi muuten kiva kuulla vinkkejä ja arvioita mielestänne lukemisen arvoisista kirjoista. Sinällään pelkkä lista "mitä luin viimeksi" on sisällöllisesti aika kuivaa tavaraa... Pitäisiköhän perustaa uusi ketju, vai saisiko kirjasuosituksia ujuttaa näiden listojen lomaan?

Tätä ajatusta täytyy tukea.
Itseäni ainakin (melko kärsimättömänä lukijana) turhauttaa ehkä eniten maailmassa se, kun on lukenut 400 sivua siinä toivossa, että loppukäänne/-huipennus sitten avaa koko kirjan aivan uuteen valoon, mutta loppujen lopuksi huomaakin että koko eepos oli aivan täydellistä shaibaa. Ja siihen soopaan on sitten tullut tuhlattua paitsi rahaa, myös rutosti aikaa...

Itse kehuisin kaikkia Dan Brownin teoksia. Ne ei kyllä tosiaankaan ole kielellisesti mitään mestariteoksia, mutta tällaiselle suhteellisen vähän kirjallisuutta harrastavalle, lyhytpinnaiselle henkilölle niissä on riittävän paljon (=koko ajan) koukutusta ja actionia.
Tosin niissä kyllä ottaa päähän pidemmän päälle se, että kaikki on oikeastaan juuri samanlaisia keskenään (onko niitä nyt 5kpl tullut..).

Dan Brownista sen verran, että ensimmäinen Dan Brownin kirja, jonka luin oli, yllätys yllätys, Da vinci -koodi. Sen jälkeen luin Enkelit ja demonit (vai mikä se nyt ikinä onkaan). Luettuani Da vincin, tiesin tasan tarkkaan loppuratkaisun, petturit ym. koska kummatkin kirjat oli kirjoitettu samalla logiikalla. Petyin kovasti ja siihen ovat minun Dan Brownin kirjojen luvut loppuneet.

[Teppo Tulppu]

Dan Brown on varmaan poikkeuksellinen kirjailija siinä että tavallista suurempi osuus hänen kirjojaan (tai kirjaansa!) lukeneista ei pidä niistä. Itse en ole lukenut kuin "sen yhden". Toki palapelin rakennus on ihan näppärää, mutta itseäni jäi ärsyttämään ainakin seuraavat kaksi asiaa. Ensinnäkin, turhan usein luku päättyy siihen että henkilö näkee/kuulee/kokee jotain jännittävää mutta ei sanota mitä se oli. Kaavamaista ja teennäistä jännityksen luomista. Toiseksi, tekstissä on ihmeellistä nippelitiedolla brassailua, joka lähinnä säälittää. Esimerkiksi kerrotaan "lentokoneen kaksi TörppöTurbo W14336-78B moottoria kehittivät 1756.87kN voiman" (ei ole kirjaa käsillä joten en yritä etsiä oikeita lainauksia) sen sijaan että kerrottaisiin jotain kokemuksellista.

Kirja oli hyvää lentolukemista, mutta päällimmäiseksi jäi mieleen että kyseessä oli vesitetty versio Umberto Econ kirjasta Foucaultin heiluri.

[Hiljaisuus]

Jaa, otetaas tuo viimeisin viesti uusiksi.

Viime viikonloppuna luin loppuun Neil Gaimanin Anansi boysin, englanniksi, siitähän ei taida vielä käännöstä ollakaan.
Aika takuu varmaan Neil Gaimania, jos siis on herran aiempia kirjoja lukenut ja tykännyt, niin varmasti tästäkin tykkää.
Tuttuja elementtejä toki löytyy; jumalia, kummituksia ja magiaa.

Mainio ja viihdyttävä.

Tällä hetkellä on työn alla Brad Warnerin Sit down and Shut up. Tykkäsin kovasti herran esikoisesta Hardcore zen, joka on
ehkä paras tuommoinen uskonnollisia/filosofisia aiheita käsittelevä kirja. Oikein viihdyttävää luettavaa. 50 ensimmäisen
sivun pohjalta tämä toinen kirja Sit down and shut up on sitten piirun verran raskaampaa luettavaa, tässä mennäänkin
kyllä syvemmälle zazenin/buddhismin maisemiin.

[Pasteur]

jumalia, kummituksia ja magiaa.

Rppileirillä minulta takavarikoitiin eräs kirjailijan opuksista, kun ohjaaja sattui lukaisemaan pätkän kirjasta: "Kyllähän velhot jumaliin uskoivat. Tai eivät oikeastaan uskoneet, koska tiesivät suurimman osan heistä olevan pahemman luokan valehtelijoita - heitä ei vain kiinnostanut!" (tai jotain sellaista). Sain pitää aika pitkän puheen ennen kuin sain kirjan takaisin.

[Mai]

Kirja oli hyvää lentolukemista, mutta päällimmäiseksi jäi mieleen että kyseessä oli vesitetty versio Umberto Econ kirjasta Foucaultin heiluri.

Foucaultin heiluri on muuten yksi parhaimpia lukemiani kirjoja! En voi myöskään olla mainostamatta Econ toista suurromaania Ruusun nimi. Näitä voin suositella lämpimästi kaikille kirjallisuuden ystäville. Mii laiks <3

[Aries]

Tom Clancy - Operaatio vuoristossa.

Ensimmäinen ko kirjailijan kirja (no okei, eri kirjoittaja) ja kolahti kyllä hyvin

[Hiljaisuus]

Rppileirillä minulta takavarikoitiin eräs kirjailijan opuksista, kun ohjaaja sattui lukaisemaan pätkän kirjasta: "Kyllähän velhot jumaliin uskoivat. Tai eivät oikeastaan uskoneet, koska tiesivät suurimman osan heistä olevan pahemman luokan valehtelijoita - heitä ei vain kiinnostanut!" (tai jotain sellaista). Sain pitää aika pitkän puheen ennen kuin sain kirjan takaisin.

No, huh huh! Vaan kyllähän jotkut kukkahattu-tädit on ollut kauhuissa Harry Potterienkin suosiosta.

[micho]

Dan Brown on varmaan poikkeuksellinen kirjailija siinä että tavallista suurempi osuus hänen kirjojaan (tai kirjaansa!) lukeneista ei pidä niistä. Itse en ole lukenut kuin "sen yhden". Toki palapelin rakennus on ihan näppärää, mutta itseäni jäi ärsyttämään ainakin seuraavat kaksi asiaa. Ensinnäkin, turhan usein luku päättyy siihen että henkilö näkee/kuulee/kokee jotain jännittävää mutta ei sanota mitä se oli. Kaavamaista ja teennäistä jännityksen luomista. Toiseksi, tekstissä on ihmeellistä nippelitiedolla brassailua, joka lähinnä säälittää. Esimerkiksi kerrotaan "lentokoneen kaksi TörppöTurbo W14336-78B moottoria kehittivät 1756.87kN voiman" (ei ole kirjaa käsillä joten en yritä etsiä oikeita lainauksia) sen sijaan että kerrottaisiin jotain kokemuksellista.

Kirja oli hyvää lentolukemista, mutta päällimmäiseksi jäi mieleen että kyseessä oli vesitetty versio Umberto Econ kirjasta Foucaultin heiluri.

Täysin komppaan tätä. Tosin - edelleenkin - puhun myös hra Brownin puolesta, koska niin lyhytjänteinen ja kokematon lukijana olen.
Mutta kyllä siis jopa minua alkaa ärsyttää (ainakin heti kolmannen kirjan jälkeen) nuo "henkilö näkee/kuulee/kokee jotain jännittävää mutta ei sanota mitä se oli" -tyyliset jutut & etenkin ne pakolliset ja ah-niin-arvaamattomat loppuromanssit, joiden kekseliäisyydestä ja omaperäisyydestä jopa CSI Miamin ja Salkkareiden käsikirjoittajat lienevät kateellisia..
Nippelitietous sen sijaan itseäni lähinnä vaan kiinnostaa; saapa pientä faktatietoutta hyvään(?) lukukokemukseen ujutettuna ikäänkuin kylkiäisenä. En tykkää tietosanakirjoja iltalukemiseksi lukea, mutta tuon tyylistä nippeliyttä kylläkin.

Ja daVinski ja Enkelit&Demonit on 'ne' kaksi samanlaisinta kirjaa noista viidestä Brownin teoksesta. Meteoriitti on esimerkiksi jo hieman eri maata. Ainakin Dan Brown -asteikolla mitattuna..

[TheKraken]

Dan Brownin tyyliin kuuluu tuo nippelitiedolla brassailu. Sitä on jokaisessa hänen kirjoissaan. Pahimpana ehkä Murtamaton linnake. Mielenkiintoinen kirja, ei siinä mitään, mutta kyllä jossain vaiheessa se alkaa ärsyttää.

[matteus/2]

Foucaultin heiluri on muuten yksi parhaimpia lukemiani kirjoja!

On se kyllä erinomainen, ja Dan Brownia lukiessa tuli monin paikoin aavistuksellisen myötähäpeän maustama déjà vu...

Mulla on nyt kansallisvaihe menossa: eka meni Täällä Pohjantähden alla -trilogia, sitten Minna Canthin valitut teokset (1957), ja nyt on työn alla Veijo Meren novellituotanto koottuna yksiin kansiin. Välipaloina on tullut vedettyä Teoksen julkaisemaa ansiokasta Poen novellikokoelmaa. Jaana Kaparin uudet suomennokset tosin panevat paikoin miettimään, oliko vanhassa vara sittenkin parempi.

[Aries]

Petri Sarjanen - Valkoinen Kuolema (kertoo siis Simo Häyhän - maailman parhaan - tarkka-ampujan tarinan. Loistava kirja varsinkin kun sen luki itsenäisyyspäivän aikoihin)

[Anniel]

Ilkka Remes - Pääkallokehrääjä

[Bashi88]

Ilkka Remes - Pääkallokehrääjä

Mahtava kirja, hyvä "mitä jos sittenkin" -ajatus.

Vastaus ketjun kysymykseen: Bunny Suicides. Kirjahan sekin on, mutta ei kyllä kovinkaan kaunokirjallinen teos.

[Bashi88]

Petri Sarjanen - Valkoinen Kuolema (kertoo siis Simo Häyhän - maailman parhaan - tarkka-ampujan tarinan. Loistava kirja varsinkin kun sen luki itsenäisyyspäivän aikoihin)

Onko kuinka paksu teos kyseessä? Kiinnostuin nimittäin herran saavutuksista jokin aikaa sitten, ongelmani vain on välillä noiden sivumäärien kanssa Mutta jos oikeasti kirja osoittautuu mielenkiintoiseksi niin sen kyllä jaksaa lukea. Ja tällä lukutahdilla (yksi kirja vuodessa) se olisi jopa ihan järkevää jaksaa

[Aries]

Petri Sarjanen - Valkoinen Kuolema (kertoo siis Simo Häyhän - maailman parhaan - tarkka-ampujan tarinan. Loistava kirja varsinkin kun sen luki itsenäisyyspäivän aikoihin)

Onko kuinka paksu teos kyseessä? Kiinnostuin nimittäin herran saavutuksista jokin aikaa sitten, ongelmani vain on välillä noiden sivumäärien kanssa Mutta jos oikeasti kirja osoittautuu mielenkiintoiseksi niin sen kyllä jaksaa lukea. Ja tällä lukutahdilla (yksi kirja vuodessa) se olisi jopa ihan järkevää jaksaa

Itsellä on pokkariversio ja siinä on sivuja pauttiarallaa 200. Sujuvaa tekstiä, jota olisin toivonut olevan jopa hieman enemmän

[Bashi88]

Petri Sarjanen - Valkoinen Kuolema (kertoo siis Simo Häyhän - maailman parhaan - tarkka-ampujan tarinan. Loistava kirja varsinkin kun sen luki itsenäisyyspäivän aikoihin)

Onko kuinka paksu teos kyseessä? Kiinnostuin nimittäin herran saavutuksista jokin aikaa sitten, ongelmani vain on välillä noiden sivumäärien kanssa Mutta jos oikeasti kirja osoittautuu mielenkiintoiseksi niin sen kyllä jaksaa lukea. Ja tällä lukutahdilla (yksi kirja vuodessa) se olisi jopa ihan järkevää jaksaa

Itsellä on pokkariversio ja siinä on sivuja pauttiarallaa 200. Sujuvaa tekstiä, jota olisin toivonut olevan jopa hieman enemmän

Huu pitänee alkaa metsästämään kyseistä kirjaa

[sinitiainen]

Petri Sarjanen - Valkoinen Kuolema (kertoo siis Simo Häyhän - maailman parhaan - tarkka-ampujan tarinan. Loistava kirja varsinkin kun sen luki itsenäisyyspäivän aikoihin)

Onko kuinka paksu teos kyseessä? Kiinnostuin nimittäin herran saavutuksista jokin aikaa sitten, ongelmani vain on välillä noiden sivumäärien kanssa Mutta jos oikeasti kirja osoittautuu mielenkiintoiseksi niin sen kyllä jaksaa lukea. Ja tällä lukutahdilla (yksi kirja vuodessa) se olisi jopa ihan järkevää jaksaa

Paksumpien kirjojen kanssa on minulla samanlaista ongelmaa tätä nykyä. Westön "Missä kuljimme kerran" tuli viime jouluna ihan pyhien aikaan luetuksi satakuntaa viimeistä sivua lukuunottamatta, mutta kun sitten tuli taukoa, en millään ole saanut uudelleen otetuksi käteeni vaikka todella kirjasta pidin. Ihan seisovilla jaloillani hellan ääressäkin luin. Sama pätee kesällä alotettuun Claptonin elämänkertaan. Ja sitten kun alkaa painaa se, että kirja on loppuunlukematta, en saa toimeksi senkään vertaa. Ja tartun mieluummin Tenaviin, jotka jo moneen kertaa aiemmin luettuja, tai runokirjoihin, jotka voi jättää kesken kun siltä tuntuu. Tai pieniin läpyskäkirjoihin kuten 100-sivuinen englannin slangisanakirja, josta vielä varmaan puolet kuvia.
Kun kävin tarkistamassa, mihin kohtaan Westön kirjaa kirjanmerkkini on jäänyt, huomasin, että sehän on ollut minulla jo toissajoulusta Ja lukemattomuus ei todellakaan johdu kirjasta, joka on minusta aivan Waltarin Helsinki-trilogiaan, sen osiin, verrattavissa.

[askop]

no tää ei kyllä ole kirja mut luettu on kumminkin täänään tuli aku ankka

[Salmister]

Eilen luin Kimi Räikkönen kirjan , vai mikä se nyt?

Sain vaimolta synttärilahjaksi, pakko oli lukea. Kökkö kija, mutta tulipahan luettua.

[mercury]

Haruki Murakami: Hashiru Koto Ni Tsuite Kataru Toki Ni Boku No Kataru Koto

Tosin lukemani oli enkkukäännös nimellä What I Talk About When I Talk About Running