Minuus murskana

[amanita]

Annielin kommentti liittyy nyt jo poistettuihin viesteihin.

Siivosin turhan kommentoinnin pois ketjusta tämän aiheen vakavuuden johdosta.
Pyydän foorumilaisia lukemaan ketjun aloittajan viestit ennen kuin kirjoitatte tänne yhtään mitään.

[Paapa]

Annielin kommentti liittyy nyt jo poistettuihin viesteihin.

Siivosin turhan kommentoinnin pois ketjusta tämän aiheen vakavuuden johdosta.
Pyydän foorumilaisia lukemaan ketjun aloittajan viestit ennen kuin kirjoitatte tänne yhtään mitään.

Vähän outoa?

[sinitiainen]

Kun yö ehtii vähän pitemmälle, niin ettei lukijoita enää ole, käyn muokkaamassa pois omia tekstejäni. Anniel on ihan oikeassa. Joku sokeus minut aika-ajoin, vallankin jos olen väsynyt tai jotenkin suruissani, valtaa. Minulle saa, ja pitäisikin, silloin jonkun siitä sanoa ja vähän torua. Itse en näemmäs osaa kun niin monta kertaa jo näin minulle käynyt. Enkä yhtään pahastu, jos sanotaan, päinvastoin. Liittyy varmaan siihen, että niin monta vuotta mennyt ilman, että minulla ketään jolle puhua.

[amanita]

Siivosin turhan kommentoinnin pois ketjusta tämän aiheen vakavuuden johdosta.
Pyydän foorumilaisia lukemaan ketjun aloittajan viestit ennen kuin kirjoitatte tänne yhtään mitään.

Vähän outoa?

Jos asia hämmentää, saa minulta selityksen yv:nä. Paapa, Kamu ja Sinitiainen saaneet.

[Paapa]

Siivosin turhan kommentoinnin pois ketjusta tämän aiheen vakavuuden johdosta.
Pyydän foorumilaisia lukemaan ketjun aloittajan viestit ennen kuin kirjoitatte tänne yhtään mitään.

Vähän outoa?

Jos asia hämmentää, saa minulta selityksen yv:nä. Paapa, Kamu ja Sinitiainen saaneet.

Asia ehkä ymmärretty. Käsittääkseni.

[sinitiainen]

Tiaisen saapuneitten laatikko on tyhjillään vielä

[amanita]

Tiaisen saapuneitten laatikko on tyhjillään vielä

Ei enää, lähetä-painike jäi käyttämättä.

[amanita]

Rassukka toivotaan ilmaantumaan kirjoittelun merkeissä tänne tai jollekin tämän ketjun kirjoittajalle.
Huoli on kova jaksamisestasi, ehkäpä lämpimät ajatuksemme tavoittavat sinut antaen lisää voimia ja kykyä havaita sittenkin valon pilkottavan, edes pienen!

Hyvät yöt Rassukalle!

[Paapa]

Samat sanat Rassukalle. Nimi on aika hauska. Elämä ei aina ole niin vakavaa, vaikka en siitä mitää ymmäräkään. Värit voi joskus vaihtua parempiin. Itse sen ainakin aikoinaan opin. Voimaa täältäkin!

[sinitiainen]

Tiaisen saapuneitten laatikko on tyhjillään vielä

Ei enää, lähetä-painike jäi käyttämättä.

Oli kyllä nyt viesti, mutta ei Amanitalta
Minulta myös hyvän yön toivotukset,niin Rassukalle kuin myös muille vielä valvoville.
---
Nyt tuli perille Amanitan viesti ja sen varmistusviesti. Hyvää yötä

[Paapa]

En oikein tiedä rassukan ongelmasta, mutta onko siellä jotain ihan vaan perheasioihin liittyvää? Perheasioista voi keskustella Perheasiain neuvottelukeskuksessa varmaan. Ensin vaikka ilman puolisoa ja sitten yhdessä. Tosin niihinkin on vaikeaa päästä, mutta sinne pitäisi vaan painostaa pääsyään.

Henkilökohtaisissa asioissa oletkin käynyt lääkäreillä, ja muille lukijoille tiedoksi se on kannattavaa ja jonkinlainen keskustelu. Lääkärille et varmaan pääse sinä lukija, hyvässä lykyssä jonnekin psykologille korkeintaan. Mutta aikansa kun päätään paikuttaa seinään saattaa päästä yleisen terveyden huoltoonkin. Yksityinen terapia maksaa aika paljon ja nuorillahan siihen ei varmaan ole varaa. Mutta ei kannata ruveta kouluampujaksi, ei ajaa autoaan rekkaa vastaa, eikä muutakaan. Ainakaan toisten ihmisten takia. Itsemurhaketjussa Vinouma ihmetteli näitä asioita, voisihan tämän liittää siihenkin, kun nämä sivuaa.

Mutta miten voisi auttaa toista, sanoa jotain hyvää. Ja, että ymmärtää? Itse en ymmärrä nyt enää ainakaan itseni lopettamista. Aina on mielenkiintoisia haasteita ja uutisia maailmalla. Rakkautta on olemassa jos sitä haluaa ja se pitää vaan hakea. Tyhmää vanhan miehen puhetta? Saa teilata, mutta tätä mieltä olen kuitenkin!

Paapa

[sinitiainen]

Tulen tähän nyt vain hyvästelemään.
Heräsin 14.12. kipeänä ja kuumeessa, siinä flunssataudissa jota nyt on liikkeellä. Siksi nukuinkin niin myöhään. Kuumetauti ehkä vähän selittää sitä, miksi kirjoitin niinkuin kirjoitin, pitkästi, kömpelösti ja turhaan itsestänikin. Tarkotus oli auttaa Rassukkaa.
Eilisistä siivousteksteistä saa minusta kuvan, että olisimme me kolme olleet, Kamu,Paappa ja minä, täällä pahanteossa. Kamu kuitenkin kävi vain huokaisemassa ketjun pituutta ja sitä seurannut viestienvaihto oli ystävällistä. Sen ajateltiin saattavan loukata ketjun aloittajaa, ja siksi viestit poistettiin.
Olen itse nyt niin väsynyt, että pyydän, että jos ne kuusi ääntä, jotka olen saanut vaalissa, on mahdollista jäljittää, annettaisiin niiden antajille mahdollisuus antaa ne uudelleen jollekin toiselle. Lähden käymään Tulpun jalanjäljissä, sanon täällä hyvästit ja kiitän.

[EvilPet]

^ Olenko ainoa jolle tulee voimakkaat deja vu fiilikset?

[sinitiainen]

^ Olenko ainoa jolle tulee voimakkaat deja vu fiilikset?

Et ole. Itsellenikin tulee. Olen niin monta kertaa hyvästellyt ja tullut aina takaisin. Nyt en enää tule. Ei kuitenkaan tarvitse kenenkään ottaa huolta minusta, lopetan vain tänne kirjoittamisen, jolla olen niin paljon aiheuttanut vuoden mittaan sekaannusta eri puolilla täällä.

[mylman]

^ Olenko ainoa jolle tulee voimakkaat deja vu fiilikset?

Et ole. Itsellenikin tulee. Olen niin monta kertaa hyvästellyt ja tullut aina takaisin. Nyt en enää tule. Ei kuitenkaan tarvitse kenenkään ottaa huolta minusta, lopetan vain tänne kirjoittamisen, jolla olen niin paljon aiheuttanut vuoden mittaan sekaannusta eri puolilla täällä.

pah. etkä ole. piste.

[hatey]

^ Olenko ainoa jolle tulee voimakkaat deja vu fiilikset?

Et ole. Itsellenikin tulee. Olen niin monta kertaa hyvästellyt ja tullut aina takaisin. Nyt en enää tule. Ei kuitenkaan tarvitse kenenkään ottaa huolta minusta, lopetan vain tänne kirjoittamisen, jolla olen niin paljon aiheuttanut vuoden mittaan sekaannusta eri puolilla täällä.

pah. etkä ole. piste.

No ethän lopeta. Täällon jo ihan tarpeeksi porukkaa lopettanut.

[mylman]

^ Olenko ainoa jolle tulee voimakkaat deja vu fiilikset?

Et ole. Itsellenikin tulee. Olen niin monta kertaa hyvästellyt ja tullut aina takaisin. Nyt en enää tule. Ei kuitenkaan tarvitse kenenkään ottaa huolta minusta, lopetan vain tänne kirjoittamisen, jolla olen niin paljon aiheuttanut vuoden mittaan sekaannusta eri puolilla täällä.

No ethän lopeta. Täällon jo ihan tarpeeksi porukkaa lopettanut.

just ni. mää lopetan nää hommat nyt ja luen pelkästään homppua! Tintille vaan tiedoksi että tekstisi eivät millään tavalla ole riittävä peruste lopettamiselle!

mutta mites me saadaan tintti näitä lukemaan kun se lopetti?

[sinitiainen]

Lähetän taas matkaan tämän samaisen hippiäisen, jota ennenkin olen käyttänyt viestintuojana, kun en itse kehtaa näkösille tulla. Nyt ensinnäkään siksi en kehtaa, että annoin aamulla sellaisen kuvan, että luutimiskommentista johtuisi hyvästely, ja toisekseen siksi, että olen niin nolo siitä mitä kirjoitin omista asioistani tähän ketjuun. Kaadoin toisten niskaan omat murheet lupaa kysymättä ja yhtenä ryöpsäyksenä. Vaikka mieli oli vähän paha siitä kuvasta, minkä arvelin välittyneen siivousasioista, ei se ollut kovinkaan painamassa tuossa lähtöpäätöksessä. Amanita on ollut pitkämielinen ja kärsivällinen minun suhteeni ja pyydän tässä häneltä anteeksi, kun hän niin monesti on joutunut jälkiäni siivoamaan.
Se väsynyt tiainen, joka tämän hippiäisen lähetti, on vielä kuumeessa ja flunssainen ja koettaa painaa päätänsä takaisin tyynyyn. Ja kiittää myös siitä kun on saanut tänään useamman ystävällisen yv:n, sellaisen joita ei olisi osannut odottaakaan. Ja toivottaa hyvää yötä kaikille valveillaolevaisille.

[pikkukari]

Onhan meillä jokaisella omat ongelmamme ja myös huoli.On vastuukin lähimmistä sekä lähimmäisistä.Mielestäni muita auttaakseen on ryhmissä puhuttava itsestään,eikä naapurista
tai tuttavastaan.Riippuen kenelle tai mihin kertoo pitää arvioida henkilökohtaisen vuodatuksen määrää.

Yksi ystävä ja yksi ryhmä,näin olen kuullut,riittää.Olen itse saanut aikanaan yli 20v takaperin apua puhumisesta ja kuuntelemisesta.
Monesta selviytyy,muttei useinkaan juuri silloin, kun itse soisi.
Juuri nyt vietän elämäni parasta aikaa ja toivon muille samaa.

Soppikka keskenän!

[sinitiainen]

Minua elämä on kohdellut lempeästi siihen asti kunnes murheet, myös ehkä ne aiemmin kokematta jääneet, tuntuivat tulevan, sitten kun tulivat, miltei yhdellä kertaa. Ja sellaisessa vaiheessa, jolloin lapsia lukuunottamatta tunsin olevani aivan yksin enkä osannut hakeutua mihinkään, kenenkään luo, vaan koetin jotenkin itsekseni selviytyä. Kun selvisi se, että oireitteni syy oli muu, kuin se parantumaton sairaus, joka alkuun diagnosoitiin, ja joka tuntui lapsiakin ajatellen kauheimmalta koko asiassa, helpottui olo kovasti, mutta se vahinko oli jo tapahtunut, että olin katkaissut yhteydenpidon työtovereihin ja niihin muutamaan ystävään, joita jäljellä vielä oli. Siten se noiden muutamien vuosien kaikki murhe ja huoli on jäänyt näihin asti tulematta kunnolla puhutuksi pois. Vaikka täälläkin jossakin käänteissä olen sitä sivunnut.
Nyt pari päivää sitten kun väsyneenä ja kipeänä luin ketjun aloittajan tekstiä, se tuntui kaikista tähän asti täällä näkemistäni aivan poikkeavalta, kun ajattelee, että kirjoittaja on tänne Mac-sivuille rekisteröitynyt vasiten masennukseen ja vaikeaan elämäntilanteeseen apua saadakseen, ilman, että hänellä välttämättä olisi tietokoneasiaa kysyttävänänsä laisinkaan. Kun se vielä tapahtui syntymäpäiväaamunani ja nimimerkki, ketjun otsikko ja tekstin sisältö olivat tuollaiset, jotain minussa meni sillätavoin sijoiltaan, että kirjoitin enempiä ajattelematta pieniä unitaukoja pitäen tänne sen mikä minua on painanut. Vaikka tarkotus oli Rassukkaa auttaa, tavallaan omin ketjun itselleni
Nuo luutimismerkinnät ja Annielin teksti liittyvät siihen, että paikalle tuli ihmettelijä, jolle sitten me kaksi muuta Amanitan mainitsemaa vastasimme. Lähtöajatukseen oli vaikuttamassa varmasti myöskin se, että Tulppu jätti yllättäen foorumille hyvästit tuolloin 14.12. Tulpun kanssa kirjoittelu, viimeaikoina tosin vähäiselle jäänyt, on ollut minulle yksi enimmin apua antaneita ja iloa tuottaneita asioita täällä. Vaikkakin juttelut ovat olleet näin jälkeenpäin katsoen minun osaltani kovinkin lapsekkaita. Siitäkin olen kiitollinen, että niille on suotu siitä huolimatta täällä sija.

[Pasteur]

En viitsi kirjoittaa mitään empatian täyteistä tsemppaus-viestiä, koska en osaa hypätä kenenkään masentuneen ihmisen housuihin. En ole sellaisessa tilanteessa ollut ja tuskin tulenkaan olemaan - se olkoon minun onneni. Kuitenkin muutama ajatus elämästä...

Älä tee - ole! Me olemme täällä elääksemme, emme suoriutuaksemme. Itse pakanana en näe elämälle mitään tarkoitusta - en mitään. Lisääkö se ahdistusta? Ei sen ainakaan tarvitse. Elämällä ei ole mitään suuntaa - ei mitään tarkoitusta. Miksi loisin sille tarkoituksen suoriutumisesta? Miksi sillä pitäisi olla tarkoitus? Miksei vain riitä elää ja hengittää? Tämä ei tarkoita uppoutumista koneen ääreen pimeään huoneeseen, koska ei ole mitään mitä tehdä, vaan sitä, että voi aivan yhtä hyvin olla tyytyväinen ja elää elämän pienistä tylsistä rutiineista.

Näitä buddhalaisia/zeniläisiä ajatuksia haluaisin pitää omana nuoranani elämässä... mutta valitettavasti olen liian hyvä suoriutumaan ja se jää poikkeuksetta päälle. Mutta toisaalta - mitä sitten?

mind like water - mind like the moon

[mylman]

Nyt uskoisin että asia on hippiäisenkin tuomana riittävän selvästi tullut jo homputtajien tietoon. Viehän hippiäinen tintille terveisiä, että jos on valmis kertomaan huolistaan ja ongelmistaan julkisesti niin on oletettavaa että se auttaa jotakin toista vastaavien takkia samantyyppisten haasteiden kanssa. Jokaisella on huolia elämässä ja haasteita arjessa ja jokaisella toistan jokaisella on myös oikeasti olemassa vastauksia niihin. Joskus tosin voi tuntuu että ei ole, mutta sitä varten on sitten reviirin lajentamisen hetki elämässä. vertaisryhmät, ammattiauttajat yms. Itse en pidä ollenkaan huonona vertaisryhmänä tämäntyyppisiä anonyymejä ja vielä pääasiallisen aihepiirin toisaalle fokusoineita keskustelufoorumeita. Joten kerro rauhassa vain niin paljon kun hyvältä tuntuu. Käyttäisin tässä sanontaa antaessaan saa myös. Joten kaikki kukat kukkimaan.

[sinitiainen]

Pasteur kirjoittaa näin: Elämällä ei ole mitään suuntaa - ei mitään tarkoitusta.

Voisiko elämän tarkoitus yksinkertaisesti olla tuottaa onnea ja iloa toisille ihmisille ja pyrkiä parhaansa mukaan keventämään toisten taakkaa. Riippumatta uskonnosta, uskosta tai siitä että uskontoa tai uskoa ei ole. Siitä luulen löytyvän aivan siinä sivussa, etsimättä, omankin onnen.

[Pasteur]

Pasteur kirjoittaa näin: Elämällä ei ole mitään suuntaa - ei mitään tarkoitusta.

Voisiko elämän tarkoitus yksinkertaisesti olla tuottaa onnea ja iloa toisille ihmisille ja pyrkiä parhaansa mukaan keventämään toisten taakkaa.

No tuota hain hieman takaa... jos ei ole mitään suuntaan tai tarvetta pyrkiä mihinkään mystiseen maaliin, niin ehkä voimme vain hengähtää ja pyrkiä olemaan onnellisia ja luomaan sitä myös ympärillemme. Tai ehkä tuokin on jo hieman turhan suuri tavoite... ehkä tyytyväisyyden saavuttamisessakin on meille tarpeeksi.

[Jone]

On siinä sekin otettava huomioon että jos ihminen itse on rikki ja riekaleina niin kyllä se pitää ajatella niinkin että muille onnen tuottaminen on syytä laittaa hetkeksi narikkaan odottamaan kunnes sen aika on. Se vaatii kuitenkin aina veronsa, vaikkakin välillä ihan pienen niin silti. Eikä tätä muutkaan odota ja se pitää itse tajuta ja hyväksyä vaikkei sitä kukaan suoraan ehkä sano. On aivan hullua yrittää käydä taisteluja yksin sisällään ja yrittää vielä maailma pelastaa siinä sivussa suu hymyssä. Siihen ei riitä voimat kovin kauaksi aikaa ilman seuraamuksia.

Ehjän "minän" rakentaminen ei käy hetkessä jos on kerran lyöty elämän moskalla palasiksi. Palaset saa kyllä aikanaan kasaan ja joskus lääke tai vaikka kaverit tms. voi olla se liima joka huteraa "minuutta" pitää kasassa. Minun mielestä tuota kekoa vaan ei toinna pitää pystyssä liian kauan tuossa muodossaan tai se luutuu muotoonsa eikä se välttämättä vastaa omia odotuksia. Mulle omissa hommissa auttoi se että pysähtyi kattelemaan ympärilleen ja kasasi ajan kanssa hyvistä jutuista pohjaa johon väsäilee elämän palaset sitten jämäkästi. Tätä raaka-ainetta pohjaan on kunkin elämässä varmasti kun sitä oikein tarkastelee. Ei ehkä yhtä isoa mutta sitten kaikki yhdessä..

Mielestäni ilman mitään "perustusta" ihminen on tuossa tilanteessa ihan tuuliviiri ja joka ottaa elämälleen uuden suunnan joka ikisestä vastoinkäymisestä tai tunnemyrskystä. Herkempi menee taas nurin ja palasiksi ja homma alkaa ihan alusta. Monesti sanotaan "ettei vaan jaksa" mutta mun mielestä iso osa on sitä että ei vaan myönnä asioita ja hyväksy niin kuin ne on. Omat odotukset ja ulkoiset vaatimukset jyllää päässä kun pitäisi ehkä miettiä ihan muita juttuja. Noiden jäsentely ainakin toi mulle ison avun kun ite pyörin aikani ilman suuntaviivoja. Ei sillä että oma tieni olisi nyt ihan selvä ja visio kirkas, mutta homma on hyvällä alulla ja päivissäni on taas naurua ja nautin tästä matkasta eikä lopullinen päämäärä tunnu edes kovin merkitykselliseltä vaan tämä elämä