Minuus murskana

[rassukka]

Kiitoksia kaikille tsemppauksesta yms. En osaa oikein mitään fiksua tähän enää kirjoittaa, Jonen sanoissa kaikui kyllä tämmöinen peri pohjois-karjalainen elämän asenne. Mikä sopisi kyllä minullekkin elämän ohjenuoraksi. En tiedä oikein olenko asettanut itselleni liikaa tavoitteita vai liian vähän, itse ajattelen että olen vain ajelehtinut muiden mukana mutta muut ovat sitä mieltä että olen aivan liian urakeskeinen koska olen menestynyt (heidän mielestään). Täytyisi löytää se sopiva keskitie kaikkeen ja koittaa alkaa elää omaa elämäänsä välittämättä aina mitä muut siitä ajattelevat.

[sinitiainen]

Jone tuossa edellä kirjoittaa sellaisin sanoin ja niin viisaasti, etten osaa kuin ihmetellä ja ihastella. Olisipa itselläkin tuollainen taito kuljettaa ajatusta ja vielä pukea ajatukset noin sanoiksi.
Kiitos
Muoks Koetin löytää tuohon sopivat sanat ja pitkään niitä pyörittelin. Silti nyt kuullostaa tuommoiselta. Ei yhtään siltä miltä tarkoitin.
Erityisesti se Jonen toinna-sana kuullosti tekstissään hauskalta, piti useampaan kertaan lukea se kohta.

[Sarjatuli]

Erääna päivänä iäkäs, arvostetun ENA:n ("college for senior civil servants") professori pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajan käytöstä n. 15 hengen ryhmälle, joka koostui suurten Pohjois-Amerikkalaisten yritysten johtajista.
Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiiviistä ohjelmasta, ja professorilla oli vain tunti käytettävänään.
Seisoen tuon nk. eliittiryhmän edessä, tarkastellen jokaista osanottajaa, professori sanoi: "Teemme pienen testin".
Hän otti pöydän alta hyvin suuren lasipurkin, jonka asetti eteensä pöydälle.
Sitten hän kaivoi esiin tusinan verran tennispallon kokoisia kiviä, jotka hän laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä, eikä sinne olisi voinut lisätä enää yhtään kiveä, professori katsoi "oppilaitaan" ja kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?"
Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: "Kyllä!" Odotettuaan muutaman sekunnin, professori kysyi: "Oletteko varmoja?"
Jonka sanottuaan hän kumartui uudestaan nostaakseen pöydän alta pienemmän purkin, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomiin, aina purkin pohjalle asti.
Sitten professori kysyi jälleen: "Onko purkki nyt täynna?"
Hänen älykkäät kuuntelijansa alkoivat ymmärtää "leikin" juonen. Yksi heistä vastasi: "Luultavastikaan ei."
"Hyvä", sanoi professori kumartuen nostamaan pöydän alta pikkuruisen rasian täynnä hiekkaa. Hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, jolloin hiekka valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin.
Taas kerran hän kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Tällä kertaa kuuntelijakunta vastasi epäröimättä: "Ei!"
"Hyvä", sanoi professori. Ja kuten kaikki osasivat odottaakin, professori otti kannullisen vettä, jolla hän täytti suuren purkin ääriään myöten.
Sitten hän katsoi kuulijaryhmää ja kysyi: "Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?"
Kaikista rohkein kuulijoista vastasi: "Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden tapaamisen tai kokouksen."
"Ei", sanoi professori. "Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme, on seuraava: jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan."
Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus kaikkien miettiessä asiaa. Ja professori jatkoi: "Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Onko se terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä, mistä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain ihan muuta?
Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisinä elämänsä purkkiin. Muuten saatamme epäonnistua kaikessa. Jos laitamme tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiksi toisarvoiset pikkuasiat (soraa ja hiekkaa), täytämme elämämme pelkillä sivuseikoilla, ei meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille.
Älkää siis unohtako kysyä itseltänne toisinaan, mitkä ovat teidän elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne sitten ensin purkkiinne."

Professori heilautti hymyillen kättään kuulijoilleen ja poistui salista.

[ERA]

Erääna päivänä iäkäs, arvostetun ENA:n ("college for senior civil servants") professori pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajan käytöstä n. 15 hengen ryhmälle, joka koostui suurten Pohjois-Amerikkalaisten yritysten johtajista.
Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiiviistä ohjelmasta, ja professorilla oli vain tunti käytettävänään.
Seisoen tuon nk. eliittiryhmän edessä, tarkastellen jokaista osanottajaa, professori sanoi: "Teemme pienen testin".
Hän otti pöydän alta hyvin suuren lasipurkin, jonka asetti eteensä pöydälle.
Sitten hän kaivoi esiin tusinan verran tennispallon kokoisia kiviä, jotka hän laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä, eikä sinne olisi voinut lisätä enää yhtään kiveä, professori katsoi "oppilaitaan" ja kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?"
Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: "Kyllä!" Odotettuaan muutaman sekunnin, professori kysyi: "Oletteko varmoja?"
Jonka sanottuaan hän kumartui uudestaan nostaakseen pöydän alta pienemmän purkin, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomiin, aina purkin pohjalle asti.
Sitten professori kysyi jälleen: "Onko purkki nyt täynna?"
Hänen älykkäät kuuntelijansa alkoivat ymmärtää "leikin" juonen. Yksi heistä vastasi: "Luultavastikaan ei."
"Hyvä", sanoi professori kumartuen nostamaan pöydän alta pikkuruisen rasian täynnä hiekkaa. Hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, jolloin hiekka valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin.
Taas kerran hän kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Tällä kertaa kuuntelijakunta vastasi epäröimättä: "Ei!"
"Hyvä", sanoi professori. Ja kuten kaikki osasivat odottaakin, professori otti kannullisen vettä, jolla hän täytti suuren purkin ääriään myöten.
Sitten hän katsoi kuulijaryhmää ja kysyi: "Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?"
Kaikista rohkein kuulijoista vastasi: "Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden tapaamisen tai kokouksen."
"Ei", sanoi professori. "Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme, on seuraava: jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan."
Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus kaikkien miettiessä asiaa. Ja professori jatkoi: "Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Onko se terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä, mistä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain ihan muuta?
Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisinä elämänsä purkkiin. Muuten saatamme epäonnistua kaikessa. Jos laitamme tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiksi toisarvoiset pikkuasiat (soraa ja hiekkaa), täytämme elämämme pelkillä sivuseikoilla, ei meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille.
Älkää siis unohtako kysyä itseltänne toisinaan, mitkä ovat teidän elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne sitten ensin purkkiinne."

Professori heilautti hymyillen kättään kuulijoilleen ja poistui salista.

Tuo oli aika kiva stoori...

[rassukka]

Täällä taas.

Edelleen elävien kirjoissa. Elämä on saanu uuden uran, tai ainakin tunnun selviytyvän nyt paremmin,
Siirryin toisiin tehtäviin töissä (ylennys) ja kaikkia muita kiireitä on ollut niin oma elämä on jäänyt taka-alalle, lienee hyvä ainakin toistaiseksi. Syvällä sisässä on varmaan jotain vielä pielessä mutten jaksa enää murehtia tai pohtia niitä esille.

Koitan elää päivän kerrallaan ja toivon etten joudu pettymään lopulta.
Hyvää kesää kaikille osanottajille

[ERA]

Täällä taas.

Edelleen elävien kirjoissa. Elämä on saanu uuden uran, tai ainakin tunnun selviytyvän nyt paremmin,
Siirryin toisiin tehtäviin töissä (ylennys) ja kaikkia muita kiireitä on ollut niin oma elämä on jäänyt taka-alalle, lienee hyvä ainakin toistaiseksi. Syvällä sisässä on varmaan jotain vielä pielessä mutten jaksa enää murehtia tai pohtia niitä esille.

Koitan elää päivän kerrallaan ja toivon etten joudu pettymään lopulta.
Hyvää kesää kaikille osanottajille

Kuin myös...