Keskustelua puukoista

[Mikael K.]

Tässä on ensimmäinen viritys. Vaihdoin Marttiinin linkkuveitseen tammesta tekemäni kahvansivut. Tarkoitus oli opetella tekemään ne kunnolla, niin että tulosta voi soveltaa oikeissa puukoissa. Tässä vaiheessa ne ovat vielä hieman liian paksuposkiset. Niitä täytyy ohentaa hieman. Muoto on muuten tyydyttävä. Kiillotin ne rypsiöljyllä. Tarkoitus on lopulta vahata kahvat, kun paksuus tyydyttää. Terä pitää kiillottaa myös kunnolla. Nyt se on puolivillainen.




Kuva oli kadonnut jonnekin. Kuvassa on lopullinen versio linkkarista.

[amanita]

Tässä on ensimmäinen viritys. Vaihdoin Marttiinin linkkuveitseen tammesta tekemäni kahvansivut. Tarkoitus oli opetella tekemään ne kunnolla, niin että tulosta voi soveltaa oikeissa puukoissa. Tässä vaiheessa ne ovat vielä hieman liian paksuposkiset. Niitä täytyy ohentaa hieman. Muoto on muuten tyydyttävä. Kiillotin ne rypsiöljyllä. Tarkoitus on lopulta vahata kahvat, kun paksuus tyydyttää. Terä pitää kiillottaa myös kunnolla. Nyt se on puolivillainen.

Täytyy nostaa hattua Miksun monitaitoisuudelle!! Minun silmääni tuo on todella hieno nyt jo!

[Mikael K.]

Täytyy nostaa hattua Miksun monitaitoisuudelle!! Minun silmääni tuo on todella hieno nyt jo!

Kiitos! Tuo tosiaan oli harjoitus ja mallinetsintää kahvaa varten. Nyt joululomalla olisi tarkoitus tehdä se kokkiveitsi ja veistää siihen kahva. Kuvassa näkyvien osien työstämisessä käytin aluksi selkäsahaa, lehtisahaa, puukkoa ja hiomapaperia. Siihen upposi aikaa ja sormista lähti nahka. Ostin hieman konevoimaa avuksi (Dremel) ja työ nopeutui. Tosin veistopuukkoa ei näemmä voita mikään. Sillä saa tehtyä tarkkaa työtä, kun viiltää millin tai hieman ohuemman viipaleen kerrallaan pois.

[Mikael K.]

Tein itselleni veistopuukon, niin että pääsen tekemään lisää puukkoja. Helat ovat ruusupuuta ja kahva nahkaa. Se on vahattu Fjällrävenin öljykangastakkeihin suunnitellulla vahalla. Terä on muistaakseni Marttiinin fileveitsiin menneistä aihioista muokattu, joita sain joskus skidinä Suomen Boforsilta. Tuppi puuttuu vielä. Se pitäisi tehdä lähipäivinä.

Puukkolpw.jpg

[Carde]

Kivan näkoiken puukko. Olisi hyvän kokoinen kalastus ja metsästys reissuillekkin. En ole koskaan oikeen ymmärtänyt semmoista vesurinkokoista puukkoa metsästys ja kalastus hommissa. Itselläkin oli lupuna semmoinen about 30cm terällä varustettu leuku. Kyllähän sillä metsää kaataa mutta kalan tai jäniksen avaaminen on sillä todella hankalaa.

[Mikael K.]

Kivan näkoiken puukko. Olisi hyvän kokoinen kalastus ja metsästys reissuillekkin. En ole koskaan oikeen ymmärtänyt semmoista vesurinkokoista puukkoa metsästys ja kalastus hommissa. Itselläkin oli lupuna semmoinen about 30cm terällä varustettu leuku. Kyllähän sillä metsää kaataa mutta kalan tai jäniksen avaaminen on sillä todella hankalaa.

En ole nähnyt eläimiä oikeastaan muualla paitsi Korkeasaaressa. Saati nähnyt niitä availtavan. Voisi tehdä heikkoa äkkiseltään. No, on niitä eläimiä jokunen jossakin tien vieressä näkynyt. Itse käytän puukkoja veistojutuissa. Terän pituus tuossa on 45 mm ja kahvan 105 mm. Tein puukon omaan käteeni sopivaksi.

[Pasteur]

Mikäs nyt olisi passelein hiomisväline? Huomasin, että keittiöpuukkosarjasta isoin ja käytetyin veitsi on alkanut tylsiä enkä raaskisi sitä millään Fiskarssin koneellakaan raiskata.

[Mikael K.]

Mikäs nyt olisi passelein hiomisväline?

Wästikivi toimii hyvin. Niitä saa sieltä teidän kulmilta. Toinen tapa on käyttää vesihiomapaperia tai timanttista teroitinta. Timantti ei vain toimi oikein kunnolla hiiliteräksen kanssa. Keittiöveitsiin se puree ihan ok. Helpoin tapa on ostaa valmis veitsenteroitin tai teroituspuikko, joita kokit heiluttelevat televisiossa.

[Mikael K.]

Nonniin... Nyt se pääväline on valmis. Ainekset muuttuivat sen verran, että helasta tuli pronssinen ja kahvasta pyökkinen. Se on petsattu ja lakattu parkettilakalla, kun sitä oli helposti käsillä. Terän pituus on 165 cm ja kahvan 110 mm. Terän leveys on 65 mm leveimmältä kohdalta. Se luistaa mukavasti peukalonhankaa pitkin, niin että tarkka leikkaaminen onnistuu hyvin. Teränsuu on koko matkalta aavistuksen kaareva, niin että se rullaa mukavasti leikkuulautaa pitkin. Sorry tausta. Veitsi hukkuu siihen kuvassa.




Ai niin, terä on kaverilta saamastani joululahjasta tehty. Ken Homin Tao oli käteeni sopimaton ja terämateriaali oli tähän käyttöön hyvää, joten siitä sai hyvän raaka-aineen.

Vaihdoin kuvan, josta muoto selviää paremmin.

Pitihän se kuva palauttaa paikalleen.

[egoste]

Hieno!
Tuollaista voisi käytellä...
Mistäs noita saa kun sarjavalmistus alkaa?

Edit: Tuollaista tulee kannettua mukana, kun tarvii karkkipusseja saada auki... http://spyderco.com/catalog/details.php?product=298

[Mikael K.]

Hieno!
Tuollaista voisi käytellä...
Mistäs noita saa kun sarjavalmistus alkaa?

Sarjavalmistus tuskin alkaa koskaan. Tein veitsen puhtaasti harrastuksena ja tarvepohjalta. Harmitti laatikossa turhaan pyörinyt veitsi ja tämä puukkokeskustelu laukaisi lopulta innon tekemiseen. Vaarallista tämä netissä notkuminen.

[egoste]

No niin on...

[Pasteur]

Hieno oli lopputulos..

Mikäs nyt olisi passelein hiomisväline?

Wästikivi toimii hyvin. Niitä saa sieltä teidän kulmilta. Toinen tapa on käyttää vesihiomapaperia tai timanttista teroitinta. Timantti ei vain toimi oikein kunnolla hiiliteräksen kanssa. Keittiöveitsiin se puree ihan ok. Helpoin tapa on ostaa valmis veitsenteroitin tai teroituspuikko, joita kokit heiluttelevat televisiossa.

Noihin puikkoihin tai teroittimiin, jotenkin skeptisesti tottunut suhtautumaan... Eikös noilla puikoilla ole suurempana funktiona lähinnä jonkinlaisten tasapainon tuominen siihen terään sen oikean teroitusliikkeen perusteella? Näin olen joskus lihanleikkaajalta kuullut. Pistetään tuo kiven nimi korvan taakse.

[Mikael K.]

Noihin puikkoihin tai teroittimiin, jotenkin skeptisesti tottunut suhtautumaan... Eikös noilla puikoilla ole suurempana funktiona lähinnä jonkinlaisten tasapainon tuominen siihen terään sen oikean teroitusliikkeen perusteella? Näin olen joskus lihanleikkaajalta kuullut. Pistetään tuo kiven nimi korvan taakse.

Olen käyttänyt puikkoa lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa veitsi vaatii kokatessa pikahuoltoa. Muuten olen teroittanut sen karkealla hiekkakivellä, Wästikivellä tai timanttikivellä ja vielä hienommalla vesihiomapaperilla. Hiekkakivi vastaa lähinnä tahkoa eli terä saa olla lovilla ja sen voi oikaista sillä. Timantti toimii hyvin pehmeissä kotiveitsissä. Hiiliteräksessä se ei toimi oikein kunnolla. Tietysti jos käyttää niitä japanilaisia kiviä, joissa raekooksi ilmoitetaan 3000/6000 niin paljon muuta ei tarvitse kuin aikaa ja hermoja. Jos joskus piipahdat jenkeissä niin vilkaise myös arkansasin kivenä tunnettu hiomakivi. Se on hienokiteinen kivi ja toimii teroittaessa myös hyvin. Laitoin vielä linkin Brisan verkkosivuille, joista löytyy muutama erilainen teroitusväline.

[gramdel]

Melko harvoin kunnolliset veitset varsinaista teroitusta tarvitsevat. Puikko nostaa terän "pystyyn", poistaa kierteen tai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Se kannattaa tehdä aina kun veistä käyttää. Saman homman voi hoitaa vetelemällä veistä keraamisen kahvikupin pohjaan.

/---
ap

[Mikael K.]

Keraaminen kahvikuppi on hyvä idea. Itse olen käyttänyt toisen veitsen selkäpuolta.

Isoin työ noissa tekemissäni veitsissä ja puukoissa oli niiden teroittaminen. Karkea työstö sujui nopeasti mutta terän suoristaminen ja teroitus veivät yllättävän paljon aikaa.

[Mikael K.]

Sain tupin valmiiksi. Solmu on ehkä hieman iso tuosta nahkanarusta tehtynä kuvan perusteella. Livenä se on hieman pienemmän näköinen. Samoin tuppi jäi hieman löysäksi alahelan kohdalta. Kuvasin sen nahan päällä, josta sain kahvaan ainekset.



Ai niin. Kokkiveitsi on nyt sisäänajettu ja se on käteeni juuri sopiva. Terä on tukeva eikä heilu, kun se on tarpeeksi tanakkaa materiaalia. Teroitus on lähes valmis. Terän kummassakin päässä on noin 5 mm pitkä alue, joka vaatii vielä teroittamista. Ne näkyvät valoa vasten vielä tylsinä ja leikkaustuntuma takeltelee niiltä kohdin hieman. Tavallisessa käytössä noita kohtia ei huomaa, kun ne eivät ole leikkauksessa käytetyllä alueella.

Piti vaihtaa kuvakin, kun värit olivat vinksallaan. Nyt ne ovat oikeammat.

Kuva oli näemmä kadonnut.

[amanita]

Helekutti Miksu, toi on tosi hieno!!

(Lukihäiriöinen luki sun tekstistäs ekaks, että teloitus on valmis...)

[Mikael K.]

Helekutti Miksu, toi on tosi hieno!!

(Lukihäiriöinen luki sun tekstistäs ekaks, että teloitus on valmis...)

Kiitos. Solmun miettiminen oli kaikkein hankalinta. Löysin sen lopulta netistä kaikkia erilaisia malleja mietittyäni. Se on mukavan symmetrinen ja sopii tuohon tarkoitukseen tästä syystä hyvin.

Teloitus? Hyvä, että luit uudelleen. Sormet ovat kaikki tallessa vaikka nahka on on niistä lähes orrella tupin tekemisen jäljiltä. Märkä nahka ja sormet ovat huono yhdistelmä. En tiennyt aiemmin, että kynnetkin voivat tulla kipeiksi.

[Aries]

Täytyypä viedä keskustelua hieman toisenlaisiin puukkoihin, nimittäin keittiöveitsiin. Itsellä on kaksi hankintaa, joihin olen ollut erittäin tyytyväinen:

Mac JU-65, jaappanialainen vihannesveitsi. Toimii kaikelle muulle paitsi lihalle (daa?)


Shun kokkiveitsi, 8"


Offtopick?

[Mikael K.]

Täytyypä viedä keskustelua hieman toisenlaisiin puukkoihin, nimittäin keittiöveitsiin. Itsellä on kaksi hankintaa, joihin olen ollut erittäin tyytyväinen:

Mac JU-65, jaappanialainen vihannesveitsi. Toimii kaikelle muulle paitsi lihalle (daa?)

<kuva>

Shun kokkiveitsi, 8"

<kuva>

Offtopick?

Offtopickia? Ei missään tapauksessa. Veitsethän kuuluvat tähän aiheeseen kiinteästi. Kauniin näköisiä veitsiä. Varsinkin Shun kokkiveitsi, jossa on damastiterä. Oma tekeleeni ylempänä on tehty soveltaen japanilaista muotoilua. Käytin mitoituksessa kultaista leikkausta.

Mitä materiaalia noissa veitsissä ovat kahvat? Onko kokkiveitsessä toispuoleinen teroitus?

[septic]

Wou, jos sopii kysyä, niin minkä verran jouduit köyhtymään tuosta damastiteräisestä kokkiveitsestä? Myös kokemukset hiukan laajemminkin ovat tervetulleita tuon osalta.

Ja ei, ei missään tapauksessa off-topic. Veitset ovat myös erittäin tervetulleet tähän topikkiin.

[Aries]

Sopiihan sitä kysellä - eri asia vain on, että vastataanko

Ei vais. Tuo Shunin veitsi löytyi ihan Helsingistä Kokkipuodista. Hinta alkoi ykkösellä ja nollia oli rutkasti, sen tarkemmin en muista. Tyyristä tavaraa, mutta toisaalta oikein säilytettynä ja käytettynä kestää suurin piirtein sen minkä kokkikin. Macin veitsi on hankittu noin 5v sitten ja edelleen lähes päivittäisessä käytössä. Sen sai edukkaasti vain noin ~75 eurolla. Kestävyys samaa tasoa kokin kanssa.

Molemmissa veitsissä kahva on puuta, jonka merkkiä en tiedä. Shunin veitsessä tuntuu olevan vähän tiiviimpää puuta kuin Macissa, kenties tiikkiä? Eivätkä nuo vielä huipputavaraa ole, mutta ylempää keskitasoa jo

EDIT: Macissa kahva on profiililtaan soikea, Shunissa vähän niinkuin D. Sopii käteen tuhottoman hyvin. Molemmat ovat molemmin puolin teroitettuja - noin 10° kulmaan.

[Mikael K.]

Opiskelun lomassa on hyvä tehdä muutakin kuin vain lukea. Tenttiin valmistautumisen ohessa aloitin uuden veitsen väsäämisen. Terä on samasta KH:n veitsestä mistä tein itselleni käteen sopivan kokkiveitsen. Kuvasta selvinnee suunnitelman mitat. Kahva on ruusupuuta ja hela messinkiä. Kahvan ja helan väliin laitan mahdollisesti palan tai pari kutistesukkaa. Se riippuu siitä osaanko hioa puusta aivan tasaisen. Terä ei ole noin värikäs. Siinä on luultavasti hiomapölyä ja ympäristön värit heijastuvat myös terästä.

Samassa kuvassa on myös kahvaprojekti vaarilta saamaani puukkoon. Siitä on kahva kateissa ja siihen pitää tehdä uusi. Ajattelin tehdä kahvasta pyöreähkön, niin että sillä on helppo tehdä kaarevia muotoja. Paperin kääntöpuolella on kauhavalaisen piirustus. Siihen pitää jotenkin kehittää kuppihela. Sen tekeminen on ongelmallista, kun minulla ei ole systeemeitä millä messingin saisi hehkutettua. Täytynee etsiä jostakin sopiva tuli tai mennä rannalle väsäämään nuotio.

Ostin kesällä Härmän puukon. Siitä minulla ei ole vielä kuvaa, kun heloissa on naarmuja. Ne pitää ensin kiillottaa ja lakata uudestaan. Harmittaa, kun Iisakki Järvenpää Oy:n tehtaanmyymälässä ei ollut muita kappaleita. Sekin on hieman avoinna onko puukko oikeasti Härmän puukko, kun niiden kahvassa on raitoja ja helat ovat tehty eri tavalla kuin omistamassani puukossa. No, ainakin se on saman muotoinen noin suurin piirtein.

Sekin selvisi miksi Kauhavan rauta ei ruostu. Terä on perinteisesti hopeaterästä, joka ei ole ruosteherkkää. Kaikkea sitä oppii kesällä.

[Mikael K.]

No niin, sain valmiiksi pienen vihannes- tms. veitsen. Nimesin sen Pikkukokiksi. Terä on ruostumatonta terästä aiemmin mainitusta kiinalaisesta kokkiveitsestä. Kahva on ruusupuuta, jonka käsittelin kiinanpuuöljyllä. Hela on messinkiä. Terä on kiinni kaksikomponenttiliimalla. Terää pitää vielä hienosäätää. Se ei ole kiiltävä tai edes satiininen vaan nyt se on vielä jotenkin keskeneräisen näköinen. Saattaa olla, että puukon perää pitää myös vielä muotoilla. Se on hieman erilainen kuin piirustuksessa ja näyttää hieman raskaalta.

PikkukokkiW.jpg