Kuka rakastaa pehmolelua?

[hatey]

Pehmohauki on pehmokala, muutti tänään mursun kaveriksi

[Paapa]

Pehmohauki on pehmokala, muutti tänään mursun kaveriksi

WAU! Missäs tommosia on? Sopisi varmaan nallellekin, haistas sitten molemmat samalle.

[Paapa]

Kun etsin sähköpostijoulukorttia tuli vastaan tällainen.
http://www.pelastakaalapset.fi/fi/tue-t ... /2008/1573
Tämän vuoden osalta alkaa jo olla myöhäistä, mutta tekstissä sanotaan, että tämänvuotinen keräys ollut neljäs eli varmaankin niitä jatkossakin voi tulla. Meillä useampia pehmoleluja Ikeasta, ovat kestäneet hyvin, tiensä päähän tulleet vasta terrierinpennun hallinnassa, viikkojen leikkimisen jälkeen.

Hyvä idea. Ja kannattava eettisesti. Onkos nämä lelut kuitenkin teollisia ja eläviä? Onkos niille annettu se sielu? Tai sehän on ehkä ostajan sydämessä. Itse on sen Nallen korvat paikattu neulalla ja langalla, kun on ajoittain nahisteltu (tunnustaa, olen väkivaltainen ajoittain). Ja lääkärissä käyty minunkin puremia korjaamassa. On nämä veikeitä elukoita nämä pehmot. Joskus aika hankalia, kuten jos joululahjaa ajattelee.

[sinitiainen]

Mursut nyt hompussa kummittelee. Tämä, jolla Wallacen ja Gromitin Shaun, eli Late Lammas, laskettelee villapaitaa pitkin, on Stigan liukuri, jonka pukki homenna tyttärelle tuo. Tai ei pukki tuo, kun ei meillä vuosiin ole käynyt, mutta jättää vaatehuoneeseen. Late Lammas tärisee kun sitä vetää saparosta ja määkii kun painaa sopivasta kohtaa kyljestä. Wallace ja Gromit on olleet meillä lempparianimaatioita, ei enää sitten ne samojen tekijöiden myöhemmät.

[KunkkuJ]

Kukapa ei pehmoleluja rakastaisi? Ongelma on vaan siinä, että joskus rakastetaan toisen pehmolelua enemmän kuin omaa...

[Paapa]

Kukapa ei pehmoleluja rakastaisi? Ongelma on vaan siinä, että joskus rakastetaan toisen pehmolelua enemmän kuin omaa...
[img]KUVA[/img]

Kai se on hyväksyttävä näillekin ne lelut. Itse en kyllä omaa nallea voisi kuvitella koiran suussa, korkeintaan kuljetuksen aikana. Ja esim. Sinitiaisen koiran kuvat lelunsa kanssa olivat juuri niitä kauniita.

Minun nallella on ollut raskas päivä, kun on joutunut pöydällä istumaan, kun hänen nojatuolinsa on ollut muussa käytössä. Ja katsottiin telkkaria ja sen kuulo yltää jonnekin 40 kHz:iin asti ja valitti liian kovaa ääntäkin. Mutta nyt jo 20 minsaa liian kaukaa valvoneena vien sen nyt nukkumaan. Ja kohta itse perässä.

[Naakkis]

Tuollaisen haisulituksen sain tyttöystävältä joululahjaksi. Eihän sitä raaski jättää yksin kotiin ensi maanantain Joensuun reissun ajaksi...

[Paapa]

[img]KUVA%20Haisuli?[/img]

Tuollaisen haisulituksen sain tyttöystävältä joululahjaksi. Eihän sitä raaski jättää yksin kotiin ensi maanantain Joensuun reissun ajaksi...

En muista sua ennen tätä viestiä, ja siksi tervetuloa topicciin. Tälläiset pehmot (ehkä pienine vihjauksineen) ovat selvästi rakkaudentunustuksia. Itse joudun sunnuntaina ajamaan varmaan länteen, eli savoon päin. Ja nalle on otettava reppuun, ehkä partakone tai muu sellainenkin on sen takapuoli alla. Ja on pakko selvittää kaverille, että miksi se nalle on mukana. Toisaalta voisin sen jollekin naiselleni viedä vierihoitoon, mutta kokemuksesta tiedän, etten sen jälkeen saa nukuttua sen tuoksun takia. Maanantaina taidan tulla kotiin Joensuuhun, mutta ei siitä ole apua sen otuksen vierihoitoon varmaankaan.

Kannattaa ostaa tai laittaa näille vaan joku oma paikka, eli reppu esim. Tottuvat yllättävän helposti autokyyteihinkin niiden kanssa. Ja haisulillekin voisi kuvitella vadelmanmakuista sydänkarkkia mukaan. Rauhoittuvat helpostikin sillä.

[hatey]

[img]KUVA%20Haisuli?[/img]

Tuollaisen haisulituksen sain tyttöystävältä joululahjaksi. Eihän sitä raaski jättää yksin kotiin ensi maanantain Joensuun reissun ajaksi...

En muista sua ennen tätä viestiä, ja siksi tervetuloa topicciin. Tälläiset pehmot (ehkä pienine vihjauksineen) ovat selvästi rakkaudentunustuksia. Itse joudun sunnuntaina ajamaan varmaan länteen, eli savoon päin. Ja nalle on otettava reppuun, ehkä partakone tai muu sellainenkin on sen takapuoli alla. Ja on pakko selvittää kaverille, että miksi se nalle on mukana. Toisaalta voisin sen jollekin naiselleni viedä vierihoitoon, mutta kokemuksesta tiedän, etten sen jälkeen saa nukuttua sen tuoksun takia. Maanantaina taidan tulla kotiin Joensuuhun, mutta ei siitä ole apua sen otuksen vierihoitoon varmaankaan.

Kannattaa ostaa tai laittaa näille vaan joku oma paikka, eli reppu esim. Tottuvat yllättävän helposti autokyyteihinkin niiden kanssa. Ja haisulillekin voisi kuvitella vadelmanmakuista sydänkarkkia mukaan. Rauhoittuvat helpostikin sillä.

Joo haisulit saattaa pistää mellakan pystyyn autossa vaikka yksinäänkin, jos sille tuulelle sattuvat. Edelliseen autooni sai pehmohattivatit takapenkiltä sähköhäiriön aikaan, joka pysäytti auton. Tai sitten syyllisiä oli muoviset pienoishattivatit jotka olivat kojelaudalla... tiedä heistä.

[Paapa]

Joo haisulit saattaa pistää mellakan pystyyn autossa vaikka yksinäänkin, jos sille tuulelle sattuvat. Edelliseen autooni sai pehmohattivatit takapenkiltä sähköhäiriön aikaan, joka pysäytti auton. Tai sitten syyllisiä oli muoviset pienoishattivatit jotka olivat kojelaudalla... tiedä heistä.

Väittäisin kyllä (anteeksi), että on "idioottimaista" ottaa hattiwatteja autoonsa. Vaikka ne voisi hauskasti huojuakin siellä.

Mutta asiaan: Veikkaisin näitä muovisia. En mitään pehmoa.

Haisulista ei ole tietoa yhtään. Itse olen tämän nallen kouluttanut sisäsiistiksi. Ja ne ei saisi olla mitenkään riesaksi. Mulla tämä koiran virkaa hoitaa, on halpa ja mukava.

[hatey]

Väittäisin kyllä (anteeksi), että on "idioottimaista" ottaa hattiwatteja autoonsa. Vaikka ne voisi hauskasti huojuakin siellä.

Muttakun hattiwatit pitävät niin autokyydistä....
Eihän sitä niiltä henno kieltää. Takapenkillä yleensä istuvat kolmistaan niin kiltisti. Väliin kyllä kuuluu sähköistä ritinää.

[Naakkis]

En muista sua ennen tätä viestiä, ja siksi tervetuloa topicciin.

Kiitoksia vain! Itse voisin tosiaan kutsua itseäni asian tiimoilta ehkä jopa "harrastajaksi", sillä pehmoja löytyy todellakin useampi kappale n. 17 vuoden ajalta. Pitänee joku kaunis päivä kerätä kaikki kokoon ja näpsäistä kuva tänne. Osasyynä tähän mukavaan harrastukseen on varmasti se, että tällaiselle lukuisten allergioiden miehelle hattivatit ja haisulit ovat kerrassaan optimaalisia lemmikkejä! 8)

[hatey]

Aamulla herätessäni sohvalta huomasin ihmeekseni mursun lattialla, oli sotkenut vaatteitani pitkin lattiaa, ja villasukilla näemmä leikkinyt. Sieltä lattialta tuo nappisilmillä toljotti, vaikka illalla oli vielä sohvan selkänojan päällä. Yöllä joko pudonnut lattialle tahi itse sinne loikannut.
Kuvan otin heti kun silmäni aamulla auki sain, kamera oli piuhalla kiinni MBP:ssa, olin yöllä siirtänyt kuvia koneelle ja siihen nukahtanut.

[sinitiainen]

Aatonaattona Prisman hyllyllä oli melkein vierekkäin kahdenlaisia koiria, toinen hyllynreunustekstin mukaan valkoinen Länsi-ylämaan terrieri, toinen kääpiösnautseri. Piti asettaa ne rinnakkain ja ottaa kuva, kun on juuri ne rodut jota meidän koirat olivat. Kumpikaan ei kuitenkaan sillälailla noista puhutellut kuin joskus jotkut pehmolelut, sellaiset, joilla on selvästi oma ilme, luonne ja jonkinlainen sielu, joiden ohi ei osaa vain mennä, kun ne ihan pyytävät päästä mukaan, ja pakko on ostaa, vaikkei mitään tarvista olisi. Kuten nyt joululahjaksi tyttärelle Myyrä-kirjojen Myyrä, pallonpyöreä karitsa ja Wallacen ja Gromitin Shaun-lammas.

[Paapa]

Aatonaattona Prisman hyllyllä oli melkein vierekkäin kahdenlaisia koiria, toinen hyllynreunustekstin mukaan valkoinen Länsi-ylämaan terrieri, toinen kääpiösnautseri. Piti asettaa ne rinnakkain ja ottaa kuva, kun on juuri ne rodut jota meidän koirat olivat. Kumpikaan ei kuitenkaan sillälailla noista puhutellut kuin joskus jotkut pehmolelut, sellaiset, joilla on selvästi oma ilme, luonne ja jonkinlainen sielu, joiden ohi ei osaa vain mennä, kun ne ihan pyytävät päästä mukaan, ja pakko on ostaa, vaikkei mitään tarvista olisi. Kuten nyt joululahjaksi tyttärelle Myyrä-kirjojen Myyrä, pallonpyöreä karitsa ja Wallacen ja Gromitin Shaun-lammas.

Itse kävin paikallisesa Prismassa ja ihmettelin O-O:lle lahjaa. En voi ostaa sen korvaajaa ja kaverit on vaikeita. Oli muutama nalle jossakin korissa ja tämän erikoisen näköisiäkin. Joku siellä oli henkihievereissään odottamassa jotain nättiä pikkutyttöä kuka sen ottaisi itselleen. Eihän Joulun aikaan kukaan niin tee, ei ne vanhemmat huomanneet niiden anovia katseita. Laittelin niitä parempiin asentoihin, kuivasin niiden itkuja , laitoin karvoja pois silmien edestä ja menin pois. Olivat kyllä joitain ulkomaalaisia, mutta nättejä. Joissakin oli vielä eloa kuitenkin. Kai ne ovat jo kuolleet tavallisiksi nalleiksi.

Niin ja tämä lahjanosto, kun tarkoituksella siellä on se iso karkkitiski. Kaikki oli täynnä, mutta ne sydämenmuotoiset vadelmanmakuiset karkit olivat loppu! Ja kun se olisi ollut helpoin lahja kenellekään. Ja kun sitä varten sinne asti ajoin. No, ostin rasian sydänsuklaita, paketoidessa se huuteli, että mitä rapistelet? Alkoi vähän vituttamaan.

[hatey]

Tänään käydessäni robbarissa, kävin katsomassa mursun velipoikia. Ostaessani oman mursun hänen anelevan katseen perusteella jäi sinne hyllyyn hältä 2 velipoikaa. Olivat vielä siellä, eivät olleet omaan kotiin sieltä vielä päässeet. Asettelin mursuveljekset hieman paremmin hyllylle, josko joku heidät sieltä rakastavaan kotiin ottaisi. Hieman jäi haikea fiilis, ku niin katsoivat perääni kun poistuin paikalta.

[sinitiainen]

Minäkin joskus jollekin poistopehmokorille pysähdyn vähän vain silittämään ja ottamaan silmiä esiin sieltä karvojen lomasta, katsomaan minkälainen naama siellä piilossa on. Ja joskus on edessä sellainen, yleensä nallen, naama ettei sitä saata laittaa enää takaisin. Joskus kun olen kovettanut mielen ja niin tehnyt ja koettanut vain asetella sen niin että olisi edukseen jonkun toisen ohikulkijan silmissä, pitänytkin tulla vasiten takaisin se itselle hakemaan. Kun se on niin kaipaavana jäänyt katsomaan perään.Niinpä meillä pehmoleluja on niin ettei lukua saa pidetyksi. Tarkotus on viedä ne sitten, sellaiset joilla ei ole muistoarvoa, johonkin pehmokeräykseen, että pääsevät jonkun omaksi, kun ei oma väki enää mitenkään kaipaa.
---
Huomaankin tuosta edeltä että hateylla, Paapan ohella, taitaa olla samanlainen heikko kohta. Ja minä kun mietin tohdinko tällaista tänne kirjoittaa.

[Paapa]

Tänään käydessäni robbarissa, kävin katsomassa mursun velipoikia. Ostaessani oman mursun hänen anelevan katseen perusteella jäi sinne hyllyyn hältä 2 velipoikaa. Olivat vielä siellä, eivät olleet omaan kotiin sieltä vielä päässeet. Asettelin mursuveljekset hieman paremmin hyllylle, josko joku heidät sieltä rakastavaan kotiin ottaisi. Hieman jäi haikea fiilis, ku niin katsoivat perääni kun poistuin paikalta.

Ei kannata kuitenkan ostaa niitä, kun sun oma on sitten mustasukkainen. Itse sanon näitä serkuiksi, kun ne on eri paikoista ostettu. Mutta annan ne jollekin rakkaalle sukulaiselle tai ystävälle. Onneksi O-O:n valmistus taitaa olla lopetettu (Puttipajan Johannes), en ole ainakaan nähnyt niitä enää. Mutta kun noita elämänsä viimehetkillä viruvia otuksia näkee, tulee mieli ne ostaa edes hetkeksi ja antaa vaikka sitten jonnekin hoitoon. Poikani ei omallensa ole vielä edes nimeä keksinyt ja yksi toinen antoi sille nimeksi ERÄ-JORMA, eli ei kaikki ole ihan älyissään näiden pehmojen kanssa. Vaikka on tuo kyllä hyvä nimi. Ei kannata varmaan kuitenkaan näiden takia itsaria tehdä. Vaikka sukkia rakastavatkin ja huoneen sotkevat. Fretti olis vielä vaikeampi otus. Tai koirakin.

[sinitiainen]

Meille nyt havitellaan siiliä. Se ei ainakaan silittävän käden alla taida olla pehmo, jollei vatsapuolelta.
Tämä nyt meni jo otsikon sivu.
Siilin havittelija tuossa sohvalla nukkuu vierellään jääkarhu, gepardi, kaksi pupua, myyrä ja tyhjä sipsipussi.

[hatey]

Ei kannata kuitenkan ostaa niitä......Vaikka sukkia rakastavatkin ja huoneen sotkevat.......

Mielessä käynyt ajatus, josko mursulla veljiään ikävä, kun 2 niistä sinne kauppaan jäi. Varsinkin kun vilasukilla leikkinyt, villasukat harmaita kuten veljensä ja villasukkakin sattuvasti kaksin kappalein, kuin veljiänsä.

[Paapa]

Minäkin joskus jollekin poistopehmokorille pysähdyn vähän vain silittämään ja ottamaan silmiä esiin sieltä karvojen lomasta, katsomaan minkälainen naama siellä piilossa on. Ja joskus on edessä sellainen, yleensä nallen, naama ettei sitä saata laittaa enää takaisin. Joskus kun olen kovettanut mielen ja niin tehnyt ja koettanut vain asetella sen niin että olisi edukseen jonkun toisen ohikulkijan silmissä, pitänytkin tulla vasiten takaisin se itselle hakemaan. Kun se on niin kaipaavana jäänyt katsomaan perään.Niinpä meillä pehmoleluja on niin ettei lukua saa pidetyksi. Tarkotus on viedä ne sitten, sellaiset joilla ei ole muistoarvoa, johonkin pehmokeräykseen, että pääsevät jonkun omaksi, kun ei oma väki enää mitenkään kaipaa.
---
Huomaankin tuosta edeltä että hateylla, Paapan ohella, taitaa olla samanlainen heikko kohta. Ja minä kun mietin tohdinko tällaista tänne kirjoittaa.

a) Jos menee laittamaan niiden silmiä esille yms. se pitää tehdä niin, ettei kukaan huomaa.

b) Mielensä pitää kovettaa, Jumala tai Kirkkoherra / neiti tai evoluutio määrää niin.

c) Miehillä ei ole heikkoja kohtia, on vaan jotain öljyyn ja nisiin ja aseisiin liittyviä haaveita tai kai vaan ajatuksia.

Sinitiaiselle sen verran tietoa, että se ei ole heikko kohta, kun se on se vahva kohta.

[Paapa]

Ei kannata kuitenkan ostaa niitä......Vaikka sukkia rakastavatkin ja huoneen sotkevat.......

Mielessä käynyt ajatus, josko mursulla veljiään ikävä, kun 2 niistä sinne kauppaan jäi. Varsinkin kun vilasukilla leikkinyt, villasukat harmaita kuten veljensä ja villasukkakin sattuvasti kaksin kappalein, kuin veljiänsä.

Jaa, hyvä huomio. Enpä tajunnut tuota vaikka olen biologin vieressä nukkunutkin! Totta maar!

[sinitiainen]

Näin arvaan ma, Tulpun sanakäänteitä lainatakseni. Kun en oikein tiedä mitä muutakaan sanoisin.
---
Tuo nyt tuli ihan väärään kohtaan, piti olla kommentti minulle lausuttuun kommenttiin

Ja nyt tiainen poistuu unipuullensa ennenkuin se saa enempiä sekaannuksia puheillansa aikaan ja sanoo hyvää yötä kaikille herrasmiehille.
Unohtamatta NAlleja, Mursuja ja muita.

[Paapa]

Meille nyt havitellaan siiliä. Se ei ainakaan silittävän käden alla taida olla pehmo, jollei vatsapuolelta.
Tämä nyt meni jo otsikon sivu.
Siilin havittelija tuossa sohvalla nukkuu vierellään jääkarhu, gepardi, kaksi pupua, myyrä ja tyhjä sipsipussi.

Minulle ei sovi muita enää kuin tämä oma Nalle vaan. Ikävää on ollut minun elämässäni paljon ja viime aikoina pari pahaakin tapausta. En tuntenut edes lintua, mutta varman viherpeippo ekana oli tässä tulossa sisään (oli niin kummallisen oloinen, syöpä tai muuta semmosta) , en osaannut sitä ottaa. Sitten Talitintti, jonka päälle astuin pimeässä (saattoi olla jo kuollut). Pari päivää hän tässä lämpöä etsi, istui kanssani takapihalla. Kun en osaa tinttien kieltä niin hyvin, en voinut (selitystä kun en edes yrittänyt sitä pyytää) sitä sisälle kuolemaan tai parantumaan pyytää.

Mutta koska olen biologin vieressä nukkunut, osaan nämä asiat ottaa silleen, etten kanna murhetta niistä. Ja ruokinkin ajoittain, kuten kukkiakin.

[Paapa]

Näin arvaan ma, Tulpun sanakäänteitä lainatakseni. Kun en oikein tiedä mitä muutakaan sanoisin.
---
Tuo nyt tuli ihan väärään kohtaan, piti olla kommentti minulle lausuttuun kommenttiin

Ja nyt tiainen poistuu unipuullensa ennenkuin se saa enempiä sekaannuksia puheillansa aikaan ja sanoo hyvää yötä kaikille herrasmiehille.
Unohtamatta NAlleja, Mursuja ja muita.

Ihanalle Tintille (sini) hyvää yötä. Minäkin kohta kohti Savoa ratsastan, mutta en missään pahassa mielessä. Tulppu on kai poissa kuin Salamijakkikin, minun ihanne ja se pikkukoirakin, joka täällä olikin joku päivä. Tintti ei koskaan ole kenellekään pahaa tehnyt, uskoakseni kai niin. Kauniita unia.