Aamukaffella/teellä/kaakaolla...ja kaffella muuten vaan...

[Carde]

Huomenta vaan lappalaiset ja affenanmaan esikaupunkilaiset ja suomalaiset kanssa.
Elo on kurjaa täällä landella, räntää sataa, asutusta ei ole, lähimpään naapuriin on 600km, kersojen koulumatka on vähän yli 1000km, suksilla tietty. Teitä ei ole, paitsi joku tunkion ohi kulkeva kärrypolku.
Taidankin ottaa sumppikuppini ja hinata sen tuonne takapihalle jääkarhujen ja susien kiusaksi. Kai niitä siellä vastaan tulee muutamia, varsinkin kun varjossa on vaan 20,4c lämmintä. Pitääkin kokeilla että joutuuko panna rattorin lämmitykseen...

[Erño]

Olipa mahtava herätä verta tippuvan nenän kanssa! Kurkussakin veriklönttejä, kchäk.

Kevät ja koivun siitinpölykausi on mahtavaa aikaa!

[arisel]

Aion aamupisulle, mutta kylppärissä onkin perheen lukiolainen, joka on nukkunut pommiin!

Mitenkäs hän nyt sinne kylppäriin oli nukahtanut?

Ei vissiin oo viimeiseltä iltakäynniltä jaksanu petiin takas kömpiä!
Teetä, hörps...
Ja nyt sitte töihin, ettei painajainen toteudu...

[Mikael K.]

Kevään ensimmäinen jäälatte odottaa vuoroaan, kun pannu pihisee vielä viimeiset pisarat ulos. Parvekkeella on ensimmäistä kertaa lämmin tänä keväänä. Tulee se kesä näillekin raukoille rajoille.

[Aperture]

Aamujen aamua jälleen. Poikkeuksellisen väsyneenä täällä istutaan kaffella ja odotetaan kahvin piristävien ainesosien vaikutusta. Eletään eteläisen Intian lämpötilojen sitä kuuminta piikkiä ja tuo näemmä vaikuttaa tähän nukkumiseenkin aika tavalla. Toivottavasti tämä vahva kahvi tästä kuitenkin piristää ja päästään normaalitoimiin taas.

[kuriton]

Huomenta!

Kaffetta vielä pikkasen mukissa, että se on sitten hörps!
Kohta ystävä tulee hakemaan koirineen ja lähdemme kävelemään. Alkaisko tuolla satamaan sittenkin?

[Lihapipo]

Täsä kahvetta juadessa minä äärimmäisessä parhaudessani pohtimaan, että kevät on paitsi erinäisille pesänrakennus- ja pariutumisriiteille, niin myös luovuudelle otollista aikaa. Keväisin katukuvaan ilmestyvät erilaiset teatteri- musiikki- ja taideharrastajat, enemmän tai vähemmän tosissaan tuomaan kulttuuria tavallisen kaduntallaajankin nautittavaksi. Yksi näistä henkilöistä on Kenneth Vähämolo, elämänsä taiteelle pyhittänyt pitkän linjan puuhamies. Kenneth on paitsi touhukas taiteilija, niin myös kova puhumaan. Minähän tämän ruuneburgerin pääsin kerran tapaamaan. Sanelukone kertoo seuraavaa:

"Mä kuulun tällaseen taiteilijaryhmään, joka keskittyy lähinnä eroottiseen taiteeseen. Eroottisella taiteellahan on tosi pitkät perinteet ympäri maailmaa, mutta erityisesti kaukoidän suunnalla. Meidän ryhmän spesifi suuntaus on ns. mentaaliprojektatiivinen erotisismi, eli tää on tosi mielikuvapainotteista erotiikkaa. Jos nyt pitäis jotain numeroita heittää, niin sanoisin, et jotain 99,8% ajasta menee siihen, et me niinku kuvitellaan mielessä alastomia ihmisiä ja sillee. Loput ajasta me yleensä sit keskustellaan näistä meidän kokemuksista ja fiiliksistä. Yleensä tosin jutellaan siitä, mitä Johannan kissa on viimeks syöny, ja miks se piti viedä eläinlääkäriin. Tai sit jos Askolla on jotain rahahuolia, tai Junnun ja Maisan mutsi on taas deekiksellä. Niist me niinku jutellaan.

Me hommattiin näyttely tohon läheiselle sorakuopalle, mut ilmeisesti markkinointi ei ollu riittävää, kun ei siel sit käyny ku joku ympäristövastaava valittamassa, et me roskataan. Mä myönnän kyllä, että me vähän luistettiin tossa markkinointikamppiksessa kerran, kun meidän piti Juhiksen ja Anniinan kanssa levittää mainoksia pitkin kaupunkia, mut sitte tuli kylmä, ja aateltiin, että mennään Vanhaan Seiloriin lämmittelemään. Istuttiin siellä sit jotain kuus tuntii, ja aateltiin lähtee uudelleen kierrokselle, mut kun tultiin ulos, niin joku oli kussu meidän liisteriämpäriin. Ei sit voitu jatkaa, ja mentiin takas sisälle. Mut siis muilla kerroilla ollaan oltu tosi tunnollisia tän kamppiksen kanssa, koska siitähän tää juttu elää, et jengi niinku tiedostaa, ja näkee meidän juttuja. No oltiin me kyl kerran rantsussa, kun olis pitäny jakaa flaiereita kadulla, mutku oli niin v*n kuuma, eikä jengiä ollu liikenteessä muutenkaan. Kerran homma kariutu ihan sen takii, et oli vaan niin huono fiilis koko jutusta. Siis ei vaan niinku ollu karmat kohdallaa, tiäksä.

Muistan yhen kerran, ku oltiin koko jengi kokoonnuttu keskustorille, ja meillä oli kuus ämpäriä liisteriä, ja jokaisella oma maalisuti. Odoteltiin siinä sitte Juhista, jonka piti tuoda ne julisteet, mut arvaa vaan muistiko se. Sit hirvee syyttely, et kenen piti muistaa mitäkin. Puhalsin niinku pelin poikki välittömästi, ja mentiin Kukkoon bisselle. Juhis ja Lasse ei sit puhunu toisilleen koko iltana, mut me kelattiin, et ne varmaan niinku vetää jotain mentaalieroottista projektiotreeniä. Silloin samana iltana Johannan kissa oli syöny niiden mutsin atsalean, ja sillä oli tosi paha ripuli. Mut et noin yleensä hoidettiin toi markkinointipuoli kyl ihan pro-tasolla, sillee ihan kybällä. Se jäi sit niinku vähän mysteeriksi, et miksei sinne sit kuitenkaan tullu jengiä sen enempää. Amiksen painopuolen jätkät oli varmaan jättäny niistä julisteista jotain oleellista pois, eikä jengi löytäny sinne tai jotain. Yritettiin sit seuraavana päivänä etsiä niitä julisteita kaupungilta, mut ne oli kaikki jo ehditty poistaa. Pidettiin tietty ihan mahdollisena sitäkin, et joku kilpaileva ryhmä olis niinku sabotoinu meidän kamppista.

Me sit kelattiin, et me ei lähdetä tähän leikkiin, vaan me keskitytään tähän meidän taideprojektiin. Meiltä sit meni vuodenvaihteessa studiotilat alta, kun joku byrokraatti kävi syyttelemään meitä jostain sopimusrikkomuksista. Mä vuokrasin sellasen studiotilan itelleni jotain reilu vuos sitten mun silloista projektia, eli sitä missä mä otin kipsivaloksia suojatieviivoista, mut sit me perustettiin tää ryhmä, ja mulla kun oli sit jo tilat valmiina, niin päätettiin sit käyttää sitä tähän proggikseen. Jotain se paperinpyörittäjä mussutti korkeista veden ja sähkön kulutuksista. Eiks nää virastonatsit oikeesti tajuu, et jos meidän tiloissa on niinku parhaimmillaan toista sataa taiteilijaa, niin totta v*ssa sitä vettä kuluu, ja Jaskan valokaariveistos tosiaan hei tarvii 12000W sähköö, et se veistos toimii! Ja kerro nyt mulle, onks tosiaan muka jotenkin kohtuutonta, et osa jengistä käy tarpeillaan tossa pihan sadevesiviemärillä? Kelaa nyt mikä haju tuolla studiossa olis, jos kaikki sinne päästelis, varsinkin ku se ei vedä kunnolla sen jälkeen, kun Nipa veti ylimääräiseksi jääneet lasikuituhartsit vessasta alas.

No me muutettiin sit lokakuussa Juhiksen isovanhempien autotalliin. Onhan se vähän ahdas, mut onneks meidän projektit itsessään ei vie just ollenkaan tilaa. Mentaaliprojektio on niinku tosi kompaktia taidetta, paljon kompaktimpaa ku esimerkiks joku piirtäminen. Mut joo, mä oon ihan varma, että tää on se uus iso juttu. Me mennään vielä pitkälle!"

[Carde]

Huomista Ape, lihis ja muutkin örvelöt.
Lihis se oli heti aamupalaksi kirjoittanut romaanin, hauskankin vielä mutta yksiaisa jäi tuossa vaivaamaan. Oliko tuo 12Kw veistos valo vai voimavirta käyttöinen? Tuota asiaa pohtiessani olen joutunut lupsuttamaan useamman kupillisen sumppia. Ei taho pötsi kestää tuommoista määrää, mää vaatin vahinkonkorvauksia vastahaavasta tai jostain. Eli ei saa jättää noin suuria avoimia kysymyksiä kertomuksessa auki.
Lähden ostamaan närkästyslääkitystä.

[amanita]

Mää kuolen NAURUUN, voi hyvät ihmiset, tää ei lopu millään....meikit suttaantu jo viidennen Lihiksen kirjoittaman lauseen kohdalla. Kiitos, kiitos, kiitos, tosta kirjoituksesta!! Joskus tuolta vatsan pohjalta kumpuava hillitön nauru antaa koko päiväksi semmosen mukavan ja iloisen olon, nykki. Sattuu jo takaraivossakin...oijoijoi!!! Tota hihittelen vielä kauan!

Pakko joskus tupata kattomaan, mimmonen tappaus ton lihapion alla nököttää. Rakastettavan hyvää huomenta rakkaille foorumilaisille, ja Lihikselle vielä ihan erikseen.
Kahvit kitusiin ja hommiin!

[KunkkuJ]

Pakko joskus tupata kattomaan, mimmonen tappaus ton lihapion alla nököttää...

En suosittelisi. Niin kauan kun ei ole tavannut ihmistä livenä, voi rakentaa tästä omia mielikuvia, positiivisia ja mukavia. Todellisuus voi sitten olla kovin toisenlainen... Luultavasti suurin osa homppulaisista on tietokoneen näyttöä tuijottavia, itseensä sulkeutuneita, arkoja ja feis tu feis-keskusteluun kykenemättömiä lippahattua väärin päin pitäviä nörttejä, jotka eivät osaa lausua ääneen ajatuksia muusta kuin tietokoneista.
Sitten on tietysti joitakin pieniä ääriryhmiä, jotka poikkeavat tuosta määritelmästä. Esimerkiksi minä olen sellainen, erakoitunut ennenaikaisesti eläköitynyt keskiäkäisessä iässä oleva peräkammarin asukki. Ja sen verran rohkenen paljastaa, että toinen ääriryhmän edustaja on tuo Adele, jolla kurttujen määrä voittaa jo sinänsä kunnioitettavan ikävuosilukeman.

[amanita]

Pakko joskus tupata kattomaan, mimmonen tappaus ton lihapion alla nököttää...

En suosittelisi. Niin kauan kun ei ole tavannut ihmistä livenä, voi rakentaa tästä omia mielikuvia, positiivisia ja mukavia. Todellisuus voi sitten olla kovin toisenlainen... Luultavasti suurin osa homppulaisista on tietokoneen näyttöä tuijottavia, itseensä sulkeutuneita, arkoja ja feis tu feis-keskusteluun kykenemättömiä lippahattua väärin päin pitäviä nörttejä, jotka eivät osaa lausua ääneen ajatuksia muusta kuin tietokoneista.

Hah sanon minä ja etenen jääräpäisesti valitsemallani linjalla loistavien kokemuksien siivittämänä!

[Mikael K.]

Huomentapäivää kaikille lukijoille. Päivä käynnistyy itsetehdyn sienisalaatin ja kahvin kera. Välissä on toki viipale leipää. Onneksi Macci on turvassa toisella pöydällä. Nykyiset kahvitteluhetket olisivat koneen kannalta vahingollisia.

[Erño]

Rieskalätty, muroja ja kaakaota. Jos noilla jaksais taas jonkun matkaa.

Herätty kyllä jo muutama tunti sitten, mutta sängyssä oli vaan niin kiva loikoilla karvaisen kuumavesipullon kanssa musiikkia kuunnellen

[Carde]

Jos vaikka kupin sumppia tähänväliin sipasis.

[adele]

toinen ääriryhmän edustaja on tuo Adele, jolla kurttujen määrä voittaa jo sinänsä kunnioitettavan ikävuosilukeman.

Täytyy myöntää, että ennen kuolonkorahdusta kurttujen määrä on kasvussa.
Meni vuosikymmeniä pelkästään tuon yhden kurtun kanssa, sen jonka päällä istun (aivan Kunkku; juuri se kurttu, jonne laitat kihomato-ansateippiä yöksi).

Olen odottavalla kannalla, eli koska muutun pelkästään ryppyiseksi paskantärkeäksi pönöttäjäksi. Kun katselen ikäisiäni (ja nuorempia) siellä tuntuu olevan muotia tätiytyminen ja setiytyminen, se on in ja cool. Tuntuu kuin elämän idea olisi elämäilon ja ihmettelyn kadottaminen. Elämä, jossa suurinta anarkiaa edustaa 0.5%:a rasvaa sisältävän jogurtin vaihto 1.5%:a sisältävään.

Tehdään ruoka- ja kuntoremontteja, jotta eläisi pitempään. Kun kysyn - "Miksi pitäisi elää pitempään?", en saa vastausta. Ei moisia itsestäänselvyyksiä ei kuulema pidä kysellä. Mitä luultavimmin pitkän elämän idea on elää pitkään (tietysti), jotta voi tätiytyä ja setiytyä pisteeseen, jossa alkaa muistuttaa pakastekuivattua mallia itsestään. Sitten kuolon vierailtua takapihalle ei tarvita kuin jalusta, jolle ruumis nostetaan, sekä muistolaatta ja muistomerkki on valmis.

Itse olen valinnut toisen tien. Odottelen kuolemaa varauksellisen kiinnostuneena. Koska kaikkea tulee harjoitella, jotta suoritus pysyy rentona, harjoittelen omaa kuolemaani. Teen Buddhalaisen kuolemameditaation, jossa visualisoin aikaa kuolemani jälkeen, omat hautajaiseni, ruumiini polton, kunnes jäljellä on n. 8 kiloa tuhkaa, josta siilataan pois hampaat, koossa pitäneet naulat ja pultit ja muu aines, jotka eivät pala. Siivilöidystä pölystä sitten annetaan uurnallinen kumppanille loput pistetään roskiin. Kotona uurnassa ollut tuhka sitten sirotellaan olohuoneen matolle, josta hän imuroi sen pölyimuriin samalla sadatellen; "Ja tämäkin vielä, anna mun kaikki kestää!"

[adele]

...etenen jääräpäisesti valitsemallani linjalla loistavien kokemuksien siivittämänä!

Hmmm... kaikki elävät kokevat. Kaikki elävät kokevat mielestään hyviä ja vähemmän hyviä kokemuksia. Yleensä kokemuksista opitaan, eli käyttäytymistä muutetaan, jotta hyvien kokemusten määrä kasvaisi huonojen kokemusten vähentyessä. Jääräpäinen ihminen ei opi huonoista kokemuksista ollen tuomittu muuttumattomuuteen, toistamaan jotain, joka tuntuu huonolta. Ulkopuolisesta tämä vaikuttaisi karmealta tavalta elää.

Mutta tässähän ei ole näin. On jääräpää, mutta se ei haittaa, koska kokemukset ovat jatkuvasti, ei vain hyviä, vaan loistavia! En voi kun onnitella! Olisi nimittäin voinut käydä huonosti! Kandee muistaa olla kiitollinen.

[amanita]

...etenen jääräpäisesti valitsemallani linjalla loistavien kokemuksien siivittämänä!

Mutta tässähän ei ole näin. On jääräpää, mutta se ei haittaa, koska kokemukset ovat jatkuvasti, ei vain hyviä, vaan loistavia! En voi kun onnitella! Olisi nimittäin voinut käydä huonosti! Kandee muistaa olla kiitollinen.

Kokemukseni tapaamistani foorumilaisista ovat olleet loistavia, jokainen. Kyse ei ollut enemmästä eikä vähemmästä.

[adele]

Sorry, ymmärsin väärin. Olet jääräpää suhtautumisessasi kokemuksiisi, vain kun tapaat foorumilaisia, jotka kaikki ovat loistavia. Ajattelin virheellisesti, että olisit jääräpää myös elämässäsi foorumin ulkopuolella. Sorry, vielä kerran. Hyvä että tämäkin tuli selväksi.

[kuriton]

Keitettäiskö iltakaffetta vielä?

[darthmother]

Keittäsitkö? mullekin

[darthmother]

10133
10134

[kuriton]

Keittäsitkö? mullekin

Keitä sää meille molemmille, jookosta?

[kuriton]

10133
10134

Mikäs sulle nyt tuli?

[darthmother]

Pannukahvetta tulee

[darthmother]

10133
10134

Mikäs sulle nyt tuli?

oikea luku on 10113