Aamulla oli vielä ihan hyvä viilis...

[darthmother]

Mutta ny keljuttaa
On nää intelmacit huanosti tehtyjä! jo toinen kiinamopo hajosi (macbook) näytöltään jotenkin ruutu on tummanharmaa, ei kuvaa pohja tulikuuma.
näytönjaolla saan kuvan Macminille ja sain tiedot siirrettyä, keljuttaa tällainen ensiks meni iMac 24" nyt macpuuk
seuraavaksi kyrvähtää varmaan mini. Eipä m68k ja ppc aikana koskaan hajonnut yksikään macci miulta
Rock against Kiina

[Never-mind]

Tätä se mainstream teettää =) Liikaa käyttäjiä..liian vähän aikaa keskittyä laatuun.

[atheos]

No, samapa se oli PC-puolellakin silloin. Ei 0/2/3/486-koneita kyllä hajalle saanut sen helpommin. Sitten tulivat AMD ja VIA ja muut suurempaan suosioon ja hintakilpailu lähti kunnolla käyntiin. Ja tottakai QC-puolelta pudotetaan porukkaa ja lasketaan piirien testauskierrosten määrää kun kuluissa pitää säästää. PPC:llä ei ollut suoraa kilpailua joten niiden kanssa ei tarvinnut päästä niin halvalla. Nyt Applella on toinen jalka samassa suossa missä PC:t ovat olleet jo melkein 15 vuotta Eli piireistä pääsee enemmän maanantaikappaleita valmiisiin tuotteisiin koska joko testausta vähennetään tai se pidetään samana mutta piirit muuttuvat monimutkaisemmiksi ja herkemmiksi valmistusvirheille.

[adele]

Mietityttää miten vitutus parantaa tilannetta?

Jos oikein ottaa päähän, muuttuuko kone taas ehjäksi? Entä mahdollisen tulevan "kyrväntämisen" murehtiminen? Poistaako tai estääkö se mielenrauhan menetyksen kun ja jos seuraava kone laukeaa? Eli kävikö nyt niin että koska et murehtinut tarpeeksi etukäteen kannettavan rikkoutumista, niin siksi nyt ottaa aivoon ja kaikki on ihan pilalla? Mistä tietää onko jo muhehtinut tarpeeksi, että tapahtuneen edessä ei hermo mene uudestaan? Mitä kaikkea kannattaa murehtia etukäteen? Voiko tuosta tehdä elämänsä päätyön, eli alkaa alati murehtimaan, jotta sitten itse tilanne ei tunnu niin pahalta? Entä jos murehtii turhaan eli hukkaan, siis se mitä on murehtinut ei toteudukaan. Voiko murehtimista jotenkin tallettaa ja kohdentaa toiseen tapaukseen? Kasvaako murhe korkoa?

[darthmother]

Mietityttää miten vitutus parantaa tilannetta?

Jos oikein ottaa päähän, muuttuuko kone taas ehjäksi? Entä mahdollisen tulevan "kyrväntämisen" murehtiminen? Poistaako tai estääkö se mielenrauhan menetyksen kun ja jos seuraava kone laukeaa? Eli kävikö nyt niin että koska et murehtinut tarpeeksi etukäteen kannettavan rikkoutumista, niin siksi nyt ottaa aivoon ja kaikki on ihan pilalla? Mistä tietää onko jo muhehtinut tarpeeksi, että tapahtuneen edessä ei hermo mene uudestaan? Mitä kaikkea kannattaa murehtia etukäteen? Voiko tuosta tehdä elämänsä päätyön, eli alkaa alati murehtimaan, jotta sitten itse tilanne ei tunnu niin pahalta? Entä jos murehtii turhaan eli hukkaan, siis se mitä on murehtinut ei toteudukaan. Voiko murehtimista jotenkin tallettaa ja kohdentaa toiseen tapaukseen? Kasvaako murhe korkoa?

Miksi haastat riitaa?

[amanita]

Mietityttää miten vitutus parantaa tilannetta?

Vitutus on oletettavasti kyseisessä tapauksessa synonyymi sanoille harmitus, kiukutus. Kun Kraakulla kertomansa mukaan on hiljan kaksi uudempaa konetta hajonnut, en ihmettele lainkaan, että esille putkahtaa mainittu v-tus/vastaavat substantiivit. Tuollainen reaktio kyseisessä tilanteessa on ymmärrettävä ja normaali, ainakin valtaosalle meistä. Foorumilta on saattanut tehdä päätelmiä, että aiemmat Applen valmistamat tietokoneet ovat olleet keskimäärin huomattavasti luotettavampia näihin uusimpiin verrattuna, joten sikälikin tuo -tuksen ilmaantuminen on ymmärrettävää pettymyksen osoitusta.

Tuollainen tapahtumahan on vastoinkäyminen, sen seurauksena pitää ryhtyä rupeamaan, toimimaan koneen korjaamisen suhteen. Useimmilla meillä on arki täynnä askareita, jopa kiireitä. Ylimääräinen vaivannäkö ns. ottaa päähän. Koska jo kaksi hiljan hankittua laitetta on mennyt rikki, ei ole lainkaan hämmästyttävää, että samalla tulee mieleen, että saattaa niin käydä vielä sille toistaiseksi ehjälle laitteellekin.

Harmituksensa huonosti hallitsevat henkilöt saattavat tällaisessa tilanteessa jopa ryhtyä väkivaltaisiin toimenpiteisiin, vaikkapa paiskomaan tavaroita saadakseen tuon tunteenilmaisun ulos itsestään. Useimmat, Kraakkukin ilmaisi sanoin saman, sai siitä varmaankin helpotuksen siihen harmiin.

Adele kysyi, miten tuo vitutus parantaa tilannetta. Ei mitenkään, se vain on luonnollinen ja normaalisti täysin harmiton reaktio vastoinkäymisen kohdatessa. Aniharva on syventynyt pettymyksen syvimpään olemukseen siinä määrin, että osaa olla viilipytty, kenties hymyillä, jopa ehkä tyynesti todeta, että sattuu sitä pahempaakin maailmassa.
Useimmat siirtyvät tuohon vasta saatuaan sen tututuksen ulos itsestään...vaikkapa kirjoittamalla siitä Hopeisen Omenan offtopic-palstalla.

Sympatiaa Kraakku, ite oottelen iMaciani takaisin uuden kovon kera.

[darthmother]

Tatti, kiitos (tuesta) ja kukkakimppu (hatusta repäisty) .

[adele]

Tuollainen tapahtumahan on vastoinkäyminen, sen seurauksena pitää ryhtyä rupeamaan, toimimaan koneen korjaamisen suhteen.

Aivan. Helpottaako ketutuksen kasaaminen rupeamiseen ryhtymistä?

Koska jo kaksi hiljan hankittua laitetta on mennyt rikki, ei ole lainkaan hämmästyttävää, että samalla tulee mieleen, että saattaa niin käydä vielä sille toistaiseksi ehjälle laitteellekin.

Universumi olisi hieno paikka jos se olisi tehty minun toiveitani ja tarpeitani silmälläpitäen. Koska Universumia ei ole suunniteltu täyttämään tarpeitamme ja olemme sattuman oikusta täällä, merkityksemme ollessa kuin bakteerin aivastus ikuisuudessa, joudumme ottamaan vastaan sen mikä tulee. Hienoa on, että voimme valita sen miten näihin vastaan tuleviin tapahtumiin suhtaudumme. Valinnan mahdollisuus on varattu vain heille jotka ovat hereillä, eivätkä siis elä elämäänsä silmä auki, mutta unessa. En ymmärrä miksi luovuttaisin tämän ainoan asian, jota voin kontrolloida, pois?

Harmituksensa huonosti hallitsevat henkilöt saattavat tällaisessa tilanteessa jopa ryhtyä väkivaltaisiin toimenpiteisiin, vaikkapa paiskomaan tavaroita saadakseen tuon tunteenilmaisun ulos itsestään. Useimmat, Kraakkukin ilmaisi sanoin saman, sai siitä varmaankin helpotuksen siihen harmiin.

Kun raivopäisenä pahentaa syntynyttä tilannetta, niin miten se helpottaa? Jos vaikka potkaisee seinää kun kone on tiltannut, jalka katkea ja seinään tulee reikä. En näe helpotusta.

Adele kysyi, miten tuo vitutus parantaa tilannetta. Ei mitenkään, se vain on luonnollinen ja normaalisti täysin harmiton reaktio vastoinkäymisen kohdatessa.

Hmmm, eikö ole jo tarpeeksi ikävää että kone on tiltannut? Miksi ikävän määrää pitää kasvattaa vituksella? "Normaali ja harmiton reaktio"? Mikä on sanan normaali määritelmä tässä? Jos jossain populaatiossa yli 50%:lla on sukupuolitauti, niin tuossa populaatiossa on sukupuolitaudin omaaminen on normaalia.

[ERA]

Lässytystä

[Lare]

Mietityttää miten vitutus parantaa tilannetta?

Jos oikein ottaa päähän, muuttuuko kone taas ehjäksi? Entä mahdollisen tulevan "kyrväntämisen" murehtiminen? Poistaako tai estääkö se mielenrauhan menetyksen kun ja jos seuraava kone laukeaa? Eli kävikö nyt niin että koska et murehtinut tarpeeksi etukäteen kannettavan rikkoutumista, niin siksi nyt ottaa aivoon ja kaikki on ihan pilalla? Mistä tietää onko jo muhehtinut tarpeeksi, että tapahtuneen edessä ei hermo mene uudestaan? Mitä kaikkea kannattaa murehtia etukäteen? Voiko tuosta tehdä elämänsä päätyön, eli alkaa alati murehtimaan, jotta sitten itse tilanne ei tunnu niin pahalta? Entä jos murehtii turhaan eli hukkaan, siis se mitä on murehtinut ei toteudukaan. Voiko murehtimista jotenkin tallettaa ja kohdentaa toiseen tapaukseen? Kasvaako murhe korkoa?

Väittikö hän että ketutus parantaa tilannetta? Tai murehtineensa etukäteen?

[Macco]

Näh, tuo tunnehan on olemassa ihan vain sitä varten, että osaa välttää jatkossa harmittavia tilanteita. No, evoluutio ei tietenkään pysy teknisen kehityksen tahdissa...

[amanita]

.......Jos joku haluaa antaa oman mielenrauhansa avaimet minun käsiin, se on hänen valintansa. En kuitenkaan palkitse tai kiittele antajaa mitenkään. Korkeintaan se, että kun huudan ”hyppää”, ja kohde ponkaisee ilmaan, voi olla huvittavaa........

Ylläoleva on pätkäisty "uskonnottomuuden tuputusketjusta", mutta tuli mieleeni Adelen sitkaasta yrityksestä kieputtaa viestini sisältöä, kenties vieläpä aavistaen, että tartun täkyyn.

Okei. Tartuin.
Jospa vielä "hyppään", suoden pienen huvittavan hetken kenties useinkin kovin vakavamieliselle jäsenellemme.

Viestissäni en väittänyt, että vitutus auttaisi missään, se ei siis helpota mitään. Kun tuo normaali (kyllä, ihan käsivaralta väitän vastoinkäymisen seurauksena syntyvää vitutusta normaaliksi, enemmistön reaktioksi tuossa tilanteessa) reaktio on syntynyt ja milloin minkäkin asteinen tunnekuohu on laantunut, alkaa tapahtua. Sinä väität tietenkin, miten paljon vähemmällä olisi selvitty, jos heti oltaisi alettu rupeamaan sitä ryhtymistä. No olisipa toki.

Varmasti heidän, joilla tuo hattuuntuminen kohoaa sfääreihin, kannattaa tosissaan alkaa pohtia toisenlaista mahdollisuutta suhtautua asiaan, useimmille nuo reaktiot tulevat ja menevät isommitta miettimisittä, kenties oheen saa tuupattua jonkin muun seikan johdosta syntyneet ylimääräiset paineet.

Adele, sinä jaksat kehittää itseäsi, laji kuin laji? Pidän sitä todella hienona ja arvokkaana asiana. Jaksat sen lisäksi yrittää saada kanssakulkijasikin pohtimaan. Sekin on erittäin arvostettavaa.

Varmasti tästäkin ketjusta jää joidenkin mieleen hautumaan seikkoja, jotka jossain toisessa, paljon merkityksellisemmässä yhteydessä auttavat selviämään hieman vähemmällä läpi vastoinkäymisen. Ehkäpä juuri minä olen sellainen?

[Carde]

Sori kraakku mut on pakko laittaa tämä tänne, ei ole mitään henkilökohtaista kunhan sattui surffaillessa silmälihakseen.

[amanita]

Sori kraakku mut on pakko laittaa tämä tänne, ei ole mitään henkilökohtaista kunhan sattui surffaillessa silmälihakseen.

Tuota noin, tolle kannattais antaa Adelen numero.......poikaa harmitti hieman normaalia enemmän.....

[darthmother]

Sori kraakku mut on pakko laittaa tämä tänne, ei ole mitään henkilökohtaista kunhan sattui surffaillessa silmälihakseen.

Aika vaisua. Minen jaksa olla kuin viilipytty kokoajan. Ihminen kuka ei uskalla/osaa näyttää tunteitaan on psykopaatti tahi pelkuri.

[eqe]

Sori kraakku mut on pakko laittaa tämä tänne, ei ole mitään henkilökohtaista kunhan sattui surffaillessa silmälihakseen.

toi video järkytti mut, pitäis mennä johonki hoitoo ny Miks helvetissä se tunkee kaukosäädintä p*rseeseen?

[jpva]

En oo vielä joutanut käymään läpi meidän hienoa palstaa,mutta ehdotan perustettavaksi Filosofointi osuutta(kieliopillisesti oikein?),siellähän voisi avautua 8)
Siirtäkää jos tää meni ihan einarin polkupyörällä ajeluks.

[adele]

Väittikö ... murehtineensa etukäteen?

... seuraavaksi kyrvähtää varmaan mini.

[darthmother]

^ Onko tyyny vinossa sulla?

[amanita]

Toivon kommentoinnin pysyvän asiallisena ja asiassa, vaikka miten ....tuttais!

[darthmother]

Ei vatuta

[jpva]

http://www.youtube.com/watch?v=1RpsYx0i49E

[adele]

.. väitän vastoinkäymisen seurauksena syntyvää vitutusta normaaliksi, enemmistön reaktioksi tuossa tilanteessa)

.
Kyllä, tuo on "normaali" reaktio. Mistä tuo reaktio kumpuaa ja saa voimansa? Suuruudenhulluudesta. On normaalia olla suuruudenhullu, kuvitella että omat toiveet ja suunnitelmat ottavat kaikki vaikuttavat tekijät huomioon. Jos ihminen ymmärtäisi sijansa ja paikkansa tässä kompleksisessa todellisuudessa, hän pikemminkin ihmettelisi vastoinkäymisen kohdatessa "miksi vasta nyt" eikä "miksi nyt"?

Jokainen voi kokeilla ymmärrystään todellisuuden luonteesta. Tehkää tarkka päiväsuunnitelma, jossa on minuuttiaikataulu mitä teette, ketä näette ja missä. On äärimmäisen epätodennäköistä, että klo 22:00 illalla katsotte suunnitelmaanne tyytyväisenä ja tokaisette, "se on siinä, noin se meni, ei heittoa missään". On tullut esteitä, paikanvaihtoja, myöhästymisiä, kaikenlaista "odottamatonta" joka ei itseasiassa ole ollut odottamatonta, vaan heijastus tajuntamme ja ymmärryksemme rajallisuudesta.

... useimmille nuo reaktiot tulevat ja menevät isommitta miettimisittä..

Jos "nuo reaktiot tulevat ja menevät isommitta miettimisittä", niin mitä se kertoo meistä? Olemme laskeutuneet valokytkimen tasolle. Nappia painetaan, valo syttyy, nappia painetaan, valo sammuu. Ärsyke ja jatkuvasti sama reaktio ärsykkeeseen. Tietysti joku voi sitten kirjoittaa elämäkerran - Elämäni valokytkimenä. Tosin epäilen että tuosta ei tule myyntimenestystä.

Tämä kollektiivinen uni, jossa valtaosa on, voi olla "normaalia", mutta mielestäni tyytyminen elämään tässä ihmisyyden pintakuonassa ei ole elämää lainkaan.

... , kenties oheen saa tuupattua jonkin muun seikan johdosta syntyneet ylimääräiset paineet.

Eli annetaan viattomien kärsiä? Räjähdetään tarpeettoman voimakkaasti jollekin, joka saa niskaan ryöpyn, joka kuuluisi toisaalle? "Ylimääräiset paineet"? Entä jos tarkkailee itseään sivusta ja huomaa, koska ja mistä painetta kertyy ja tekee tuolle asialle, eli varsinaiselle syylle, jotain?

[jpva]

Kyllä, tuo on "normaali" reaktio. Mistä tuo reaktio kumpuaa ja saa voimansa? Suuruudenhulluudesta. On normaalia olla suuruudenhullu, kuvitella että omat toiveet ja suunnitelmat ottavat kaikki vaikuttavat tekijät huomioon. Jos ihminen ymmärtäisi sijansa ja paikkansa tässä kompleksisessa todellisuudessa, hän pikemminkin ihmettelisi vastoinkäymisen kohdatessa "miksi vasta nyt" eikä "miksi nyt"?

Kohtuullisen hyvää vihreää p*tiikkaa ,olen myös aina ajatellut että eläin on viisaampi kuin ihminen.