Mikael K. kirjoitti:BATA kirjoitti:-- automagialta tuntui pitkään, että ISOon pystyy ylipäänsä vaikuttamaan "kesken rullan", kun tähän digiaikaan aikanaan kuvauksessa siirtyi. --
Kodakilla oli aikoinaan Multispeed niminen filmi. Sitä pystyi säätämään 1000 ISO:n asti. Kuvat pystyi ottamaan kaikki vaikka eri ISO-arvolla. Paras jälki kuitenkin syntyi jos koko filmin valotti samalla ISO-arvolla. Pidin melko paljon tuosta filmistä. En ole varma tappoiko digiaika sen vai mihin se kuoli?
Kartan automaattitoimintoja. Säätäisin tarkennuksenkin käsin jos nykyiset objektiivit siihen suostuisivat. Tosin jos kuvaa päivän niin silmät väsyvät ja iltapäivällä tulee huteja tarkennuksen suhteen. Toisaalta kannatan tästä syystä automaattitarkennusta. Toinen mistä automatiikasta on iloa liittyy salamakuvaukseen. Jos kyseessä on pitkä sessio niin valaistus ja muut muutokset aiheuttavat liiaksi ajan kulua vieden tilanteisiin reagoimisen pois. Jos kuvaan kotistudiossa niin silloin suosin manuaalitoimintoja.
Joo niinhän tuo oli, mutta itse tykkäilin väriä kuvata lähes poikkeuksetta dialle, Velviaa ja Sensiaa käytin. Mustavalkoisessa sitten enimmäkseen Illfordia tai Kodakin Tmaxia. No nuo nostalgiapäihtyneet höpinät voi jo osaltani unohtaa, kun ei ole enää filmikalustoa.
Sherukka kirjoitti:EDIT: Ideaalitilannehan mielestäni olisi jos herkkyyttä riittäisi yllin kyllin, miksi kuvaajana edes haluaisin tietää sellaisesta asiasta kuin herkkyys, osaako ammattivalokuvaajat auttaa minua ymmärtämään?
Minulle kennon herkkyydellä on merkitystä, joten en olisi tyytyväinen siihen jos kenno olisi aina erittäin herkkä tai toisaalta osaisi aina säätää herkkyyden juuri optimaaliseksi ko. olosuhteisiin. Se tuottaisi kuitenkin aina standardilopputulosta, jossa taiteellinen vapaus (aina yhtä korni termi) jäisi vähiin.
Esimerksi tilanne, jossa haluan puolihämärässä käyttää isoa aukkoa ja pitkää suljinaikaa ihan sen takia, että niin saan haluamaani jälkeä (esim. liike-epäterävyyttä ja kapeaa syväterävyyttä), arvioisi automatiikka vallitsevan valon mukaan kennon liian herkäksi ja kuva ylivalottuisi tai haluamani efekti ei tulisi esille haluamallani tavalla.
Toisaalta myös sekalaisessa valossa kuvaaminen. Metsä, pimeä katu, keikka yms. ovat valaistukseltaan todella vaihtelevia. Usein näissä tapauksissa pääkohde, jonka haluan nostaa esiin on kuvan kirkkaammassa päässä ja muun, epäoleellisen, haluan alivalottaa häiritsemästä. Tällöin automatiikka myös tekisi helposti tepposet. Salaman kanssa tuolla ei välttämättä niin suurta merkitystä ole, koska silloin siinä on yksi oleellinen valonlähde, jota kuvaaja voi hallita.
Tiivistetysti: Myös ISO-säädössä pätee sama asia kuin muidenkin parametrien säädöissä. Automatiikka auttaa saamaan keskiverto tarkkoja, keskivertovalotettuja kuvia, joiden luonteeseen kuvaaja pääsee vaikuttamaan lähinnä rajauksella ja kuvan ajoituksella. Automatiikka kun on laitteen suunnitelleiden insinöörien näkemys keskiarvosta, jolla saadaan tuo tavoite toteutettua. Tuo on siis kovan kehityksen tuloksena syntynyt hieno ominaisuus, jolle varmastikin on paikkansa. Itse en sitä kylläkään koe tarvitsevani jo mainituista syistä.
EDIT: Ja kyllä, kuvaan myös erittäin paljon suurillakin ISO-arvoilla, kuten 1600. Sillä saa hyvää jälkeä, etenkin luminanssinpoistotyökaluilla ja tumman pään ruuvaamisella. Tuossa vaan esimerkkejä, jolloin uskon ja tiedän automaatin estävän halutun jäljen aikaansaamista. Ja todellakin tuota taiteellista vapautta on tuonut lisää se, että ISO-arvon säätäminen onnistuu helposti ja nopeasti kuvien välissä. Ei tarvitse käyttää kompromissifilmiä.
Antti