Luonnosta vieraantuminen

[KunkkuJ]

Vielä noista karhuraukoista täällä päin: Keskiäkäisenä vanhuksena täytyy taas purkautua vähän tästä nykymaailman menosta. Oli niitä karhuja nimittäin ennenkin, mutta ne pelkäsivät ihmistä. Silloin maalla oli paljon karjaa laitumilla ja niitä puolustaessaan ihmiset ajoivat karhut pois lähistöltä. Niitä ammuttiin, joko tappamis- tai pelottelutarkoituksessa. Karhukoirat toimivat tässä hyvänä apuna. Niin tyhmää karhua ei ollut, ettei se ymmärtänyt olevan parempi pysyä kaukana ihmisasutuksista.
Nykyään ne maalaiset ovat harvassa, joilla on karjaa laitumella, tai muutakaan tarvetta pelotella karhuja. Karhut vaeltelevat kenenkään häiritsemättä jopa kaupunkien liepeillä. Tonkivat roskiksia ja etsivät syötävää. Näkevät ihmisiä usein, eivätkä pakene. Ja lisää karhuja tulee jatkuvasti idästä päin. Länteenhän se on elävän mieli ollut aina.
Ihmisen ja karhun kohtaamiset tulevat väistämättä yleistymään. Kun joku karhu alkaa viihtyä liian pitkään asutuksen liepeillä, sitä sanotaan häirikkökarhuksi ja ammutaan. Mitä se auttaa, ammuttu karhu ei paljon lajitovereilleen enää viestittele, että ihmistä kannattaisi pelätä?

[mikastus]

Vielä noista karhuraukoista täällä päin: Keskiäkäisenä vanhuksena täytyy taas purkautua vähän tästä nykymaailman menosta. Oli niitä karhuja nimittäin ennenkin, mutta ne pelkäsivät ihmistä. Silloin maalla oli paljon karjaa laitumilla ja niitä puolustaessaan ihmiset ajoivat karhut pois lähistöltä. Niitä ammuttiin, joko tappamis- tai pelottelutarkoituksessa. Karhukoirat toimivat tässä hyvänä apuna. Niin tyhmää karhua ei ollut, ettei se ymmärtänyt olevan parempi pysyä kaukana ihmisasutuksista.
Nykyään ne maalaiset ovat harvassa, joilla on karjaa laitumella, tai muutakaan tarvetta pelotella karhuja. Karhut vaeltelevat kenenkään häiritsemättä jopa kaupunkien liepeillä. Tonkivat roskiksia ja etsivät syötävää. Näkevät ihmisiä usein, eivätkä pakene. Ja lisää karhuja tulee jatkuvasti idästä päin. Länteenhän se on elävän mieli ollut aina.
Ihmisen ja karhun kohtaamiset tulevat väistämättä yleistymään. Kun joku karhu alkaa viihtyä liian pitkään asutuksen liepeillä, sitä sanotaan häirikkökarhuksi ja ammutaan. Mitä se auttaa, ammuttu karhu ei paljon lajitovereilleen enää viestittele, että ihmistä kannattaisi pelätä?

Onkohan tässä käymässä niin, että vieraannumme täysin luonnosta ja eläjäimistöstä. Luulemme että tulemme toimeen lähes yksin, pelkästään tarhaamalla lehmää, sikaa ja kanaeliöitä? Ja tietysti pussikasvattamalla alempia meriotuksia kun ryöstökalastelu loppuu aikoinaan? Viljelykin on mitä on, kuivan/kostean maan kemiallista loppuunkäyttämistä. Keksin ratkaisun kirjallisuudesta: aletaan syömään toinen toistamme. Tai miksemme eläisi ihan pelkillä kemikaaleilla? Niitä osaamme tuottaa ja kuluttaa. Ja ne tuntuvat hyvältä - vaikkeivat ehkä maistukaan.

Jos ongelmamme on liikakasvu joka on selvästi nähtävissä, emmekä osaa tai halua sitä rajoittaa, niin kakkainen kohtalomme on varmaankin täysin oikeutettu. Vaikuttaako yhteiskuntajärjestelmä jotenkin tähän asiaan. Onko kapitalismi ruokkimassa ongelmiamme enemmän kuin esim. Kiinan kommunismi. Mitä luvut kertovat? Mitä naapurin Tiina?

Ansaitsemmeko kenties sikamaiset influenssamme?

ps. Jos ketjun tarkoitus on vain ilmoittaa uutisista, olen OT:ssa ja pahasti. Jos huomioista ja linkeistä voi myös keskustella eri suuntiin lennellen, niin en itsepoista viestiäni?

[KunkkuJ]

Kyllähän se luonnosta vieraantuminen on kovaa vauhtia tapahtumassa. Yksi keino, millä edes jonkinlainen tasapaino eläinkunnassa on säilynyt, on ollut metsästys. Nykyään tuo on nuoremman väen keskuudessa niin harvojen harrastus, että mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Miten pidetään hirvikanta kurissa? Entä lisääntyneitä hirviä metsästävät pedot? Karhut, ketut?
Persilleen on mennyt maatalouskin. Koska maanviljelijän palkka ei enää tule työstä, sitä tehdään ainakin osittain vain tukien saamiseksi. Tavoite tuottaa maataloustuotteita tasapainossa luonnon kanssa on enää toisarvoinen. Aika pitkälle vika on kuluttajassa ja markkinoissa, kaikki pitää saada mahdollisimman halvalla muusta välittämättä.

[mikastus]

Luonnosta vieraantuminen.
Tämähän on sikäli kovinkin omituista, koska olemme periaatteessa niin pirunkin kehittyneitä otuksia. Periaatteessa kaikille riittäisi kaikkea, ja oma siittoisuutemmekin olisi ehkä hallittavissa jotenkin - kuka tarvitsee kymmenen lasta ja sitäkautta sata lastenlasta? Itseäni hämää se että maailman tuhoaminen ja siitä vieraantuminen ei ole kiinni talousjärjestelmästä (kapitalismi/kommunismi), vaan molemmat osaavat edetä sillä saralla ihan kiitettävästi, ja käytetyt konstit suuren yleisön tietoisuuden hämärtämiseksi ovat melkoisen tehokkaita molemmissa järjestyksissä. Kuten olettaa voi. Nyt voisikin miettiä, että miksi vaihtoehtoiset, ja kovinkin epäeettisiltä kuulostavat ajatukset ja suuntaukset saavat yhä uudelleen valtaa maailmalla erilaisten kansalaisuuksien ja kansallisuuksien keskuudessa? Ettei nyt olisi kyseessä asioihin vaikuttamisen puuttumisen poisjäämisen neglektion kieltämisen jäätymisen alakulon perversio? Tai sellainen joku juttu. Johon olemme itse politiikoissamme syyllisiä.

Karhun kanssa viettäisin iltaa kyllä koska tahansa. Tölkissä tai muutenkin - mutta etäältä.

[Jamac]

--.Oli niitä karhuja nimittäin ennenkin, mutta ne pelkäsivät ihmistä. Silloin maalla oli paljon karjaa laitumilla ja niitä puolustaessaan ihmiset ajoivat karhut pois lähistöltä. Niitä ammuttiin, joko tappamis- tai pelottelutarkoituksessa. Karhukoirat toimivat tässä hyvänä apuna. Niin tyhmää karhua ei ollut, ettei se ymmärtänyt olevan parempi pysyä kaukana ihmisasutuksista.--.

Tätä mää olen kanssa sanonut aina. Susien ja karhujen ja ahmojen ja mahdollisesti myös leijonien tulisi tietää että ihmisen haju tarkoittaa kuolemaa tai kipua. Kumpikin luontokappale saisi elää rauhassa omaa elämäänsä. Nyt ihminen nyssyttelee että kiltti nälkäinen susikarhu joka olet tulossa syömään minua, ethän haukkaa minun lapsestani palaa, tai soitan eu:n karhu-söi-palan-läheisestäni-ministerille joka ehkä antaa poikkeusdirektiivin eläimen huitomiseen vähäisellä määrällä koivun oksia - jos on kesä ja oksia pehmentää tuoreet lehdet!

[Macco]

Irrotettu Uutisia maailmalta -ketjusta.

[mikastus]

Irrotettu Uutisia maailmalta -ketjusta.

Loistavasti vieraannutettu , kiitos. Itse taidan nyt mennä halimaan tuota pihamaan mäntyä. Tuskin se hanttiin panee. Ja jos paneekin, niin ehkä kellistän sen leikillisesti. Ja sitten nauramme yhdessä auringon laskiessa ja purppuroiden kimallellessa puisevasti, mutta ah- niin inhimillisesti. Lopuksi syön vähän multaa, ja kitken kirsikoita.

[Lare]

Ihmisen ja karhun kohtaamiset tulevat väistämättä yleistymään. Kun joku karhu alkaa viihtyä liian pitkään asutuksen liepeillä, sitä sanotaan häirikkökarhuksi ja ammutaan. Mitä se auttaa, ammuttu karhu ei paljon lajitovereilleen enää viestittele, että ihmistä kannattaisi pelätä?

Auttaa se se monessakin mielessä. Ensinnäkin, kyseinen emo ei opeta enää pentujaan liikkumaan asutuksen keskellä. Toisekseen, täkäläinen ruskea karhu pelkää luonnostaan ihmistä myös geeniperimänsä ansiosta. Ihmistä pelkäämättömät on tapettu vuosisatoja. Pohjois-Amerikassa näin ei ole ollut, ja sikäläiset lajit eivät ihmistä pelkää.

[mikastus]

..Toisekseen, täkäläinen ruskea karhu pelkää luonnostaan ihmistä myös geeniperimänsä ansiosta. Ihmistä pelkäämättömät on tapettu vuosisatoja. Pohjois-Amerikassa näin ei ole ollut, ja sikäläiset lajit eivät ihmistä pelkää.

Eikö näitä geeniperimöitä voisi jakaa karhujen terveyskeskuksissa kaikille otsoille? Ne pelottomat ihmispellet jotka näissä keskuksissa työskentelevät voisivat myös terapoida pyyteettömästi pari kertaa kuussa nallejamme kun karhu ryvettyneenä ryyppäämisistään saapuu otille. Jos ei ohjaus ota onnistuakseen, niin pakkohoitoon vaan mokoma pehmolelu. Tai lihoiksi.

Pyydän anteeksi. Olen sörssimässä asiassa.

[adele]

Mitä se auttaa, ammuttu karhu ei paljon lajitovereilleen enää viestittele, että ihmistä kannattaisi pelätä?

Huono homma.

Mitä ilmeisimmin olisi huutava tarve saada uusi laki ja sen pohjalta perustaa karhujen kotouttamisvirkoja. Karhunkotouttajat sopeuttaisivat varsinkin idästä tulleita maahanmuuttajakarhuja uuden kotimaansa kulttuuriin. Kotouttaminen sisältäisi aktiivisia toimia, kuten kielen ja tapojen opetusta ja muita aktiivisia sopeuttamistoimia. Kotouttamisen tarkoituksena on luoda maahanmuuttajakarhuille mahdollisimman nopeasti itsenäisen ja tasavertaisen karhuuden vaatimat valmiudet.

Muuttajakarhuilla esiintyy ongelmia vaikeimpien asioiden ja abstraktikäsitteiden käsittelyssä. Oman henkilökohtaisen kotouttajan kanssa karhu oppisi muodostamaan ja ymmärtämään käsitteitä ja omaksumaan asioita, joita hän ei ole kotimaassaan kohdannut.

Jos karhunkotouttajat ovat menestys, niin kotouttamista voisi seuraavaksi laajentaa esimerkiksi muuttolintuihin.

[mikastus]

Karhumaisista muuttajista siirryn, anteeksi kovasti, kuitupitoiseen ruokaan. Joka on siis tomaatti, ja ehkä kurkkukin. Nämä kaksi rypälettä ovat ansiokkaasti teollisissa pyörteissämme muuttuneet puunjalostustuotteiksi - maallemme kovin tutuiksi sellaisiksi jopa. Eli kuitupitoisiksi ja siten erittäinkin terveellisiksi eineiksi kaikille IT-teollisuuden orjille ja ko. teollisuudenalan jatkotuotteiden maksajain syötäviksi appeiksi. Nam. Rouskaise herkkutomaattiasi, niin saat kuituja koko päivän täytteeksi. Maku sen jo kertoo. On flavonoidit ja vitamiinit. On keltaiset kasvatusliemet joissa proteiinit. On berkele laatusertifikaatit ja kustannustehokkuudet, sekä hinta joka täsmää. Ja osuu. Sekä maistuu - kuidulle.

Poskeni ovat punaiset luonnontuotteistamme.

[Touho]

Vielä noista karhuraukoista täällä päin: Keskiäkäisenä vanhuksena täytyy taas purkautua vähän tästä nykymaailman menosta. Oli niitä karhuja nimittäin ennenkin, mutta ne pelkäsivät ihmistä. Silloin maalla oli paljon karjaa laitumilla ja niitä puolustaessaan ihmiset ajoivat karhut pois lähistöltä. Niitä ammuttiin, joko tappamis- tai pelottelutarkoituksessa. Karhukoirat toimivat tässä hyvänä apuna. Niin tyhmää karhua ei ollut, ettei se ymmärtänyt olevan parempi pysyä kaukana ihmisasutuksista.

Toisaalta myöskään niin tyhmää ihmistä ei juuri ollut, ettei se ymmärtänyt pysyä kaukana karhuemosta pentuineen.

Nykyään ne maalaiset ovat harvassa, joilla on karjaa laitumella, tai muutakaan tarvetta pelotella karhuja. Karhut vaeltelevat kenenkään häiritsemättä jopa kaupunkien liepeillä. Tonkivat roskiksia ja etsivät syötävää. Näkevät ihmisiä usein, eivätkä pakene. Ja lisää karhuja tulee jatkuvasti idästä päin. Länteenhän se on elävän mieli ollut aina.

Kyllä ne karhut edelleenkin karttavat luontaisesti ihmistä. Eipä noita karhujen kanssa kohtaamisia edes kovin usein tapahdu edelleenkään.

Ihmisen ja karhun kohtaamiset tulevat väistämättä yleistymään. Kun joku karhu alkaa viihtyä liian pitkään asutuksen liepeillä, sitä sanotaan häirikkökarhuksi ja ammutaan. Mitä se auttaa, ammuttu karhu ei paljon lajitovereilleen enää viestittele, että ihmistä kannattaisi pelätä?

Mikä vielä pahempaa, mitä se auttaa, kun sen häirikkökarhuksi leimatun ja ammutun yksilön kohtalosta ei myöskään se ihminen viisastu, vaan ainoastaan roskalehdet lööppeineen hyötyvät hetken taloudellisesti.

Seurasin minäkin tuota suurta häirikkökarhudraamaa osittain vastentahtoisesti, kun Pohjanlahden rannallakin rupesi telkkarit piippailemaan oikein ärsytykseen asti, ja varoittelemaan Lappeenrannassa riehuvasta karhusta, jonka takia kaikkia kehoitetaan pysyttelemään sisällä. Heh, kuinkahan moni tuostakin oikeasti säikkyi, ja pysytteli sisällä karhupelossa ties kuinka kaukana Lappeenrannasta...

Tänään oli sitten sanomalehdessä uutinen tuosta tapauksesta, jossa kerrottiin karhun käyneen keski-ikäisen naisen kimppuun tämän lenkkipolulla. Pääpaino näytti olevan taas siinä, kuinka häirikkökarhu oli yhtäkkiä hyökännyt naisen kimppuun, ja sitten tuota terroristia jahdattiin helikopterien ja pyssymiesarmeijan voimin, ja lopulta lahdattiin, ja samalla lahdattiin sen pennutkin. Nuo iltaroskalehdet varmaan revittelevät aiheesta huomattavasti raflaavammat otsikot lööppeihinsä.

Elikkä tuossa maltillisemmassakin versiossa vasta jutun lopussa ja melkein sivulauseessa selvisi se, mitä siellä oikeasti oli tapahtunut, ja miksi. Noinkohan se luonnosta vieraantunut ihminen oikeasti tajusi, mistä tuossa oli kyse, ja miksi noin tapahtui?

Silloin kun ihmiset liikkuivat vielä yleisemmin luonnossa, osattiin varoa visusti menemästä koskaan emokarhun ja sen pentujen väliin. Jos jossain metsäpolulla nähtiin karhunpentu, sitä ei jääty ihastelemaan, vaan käännyttiin ja siirryttiin reippaasti mutta rauhallisesti poispäin pennusta, ilman äkkinäisiä liikkeitä. Pentua tai sen emoa tuijottamatta. Karhu välttelee tosiaan luontaisesti ihmistä, mutta pentujaan puolustava emokarhu on poikkeus. Karhunpennun ja emon väliin asettuminen (tai joutuminen) on suurin virhe (tai onnettomin vahinko).

Tuossa eilisessä Lappeenrannan tapauksessakin varmaan on sattunut surullinen vahinko, eli ko. nainen on kaiketi huomaamattaan juosta hölköttänyt tai kävellyt kohti pentua tai emon ja pennun väliin, ja sitten emokarhun huomattuaan ehkä ensin katsoa toljottanut, sitten säikkynyt ja sännännyt juoksuun, ja kenties jopa väärään suuntaan, minkä karhu on kokenut uhkaksi pennuille ja hyökännyt. Suomesta ei edes löydy kovin montaa juoksijaa, joka kykenisi juoksemaan pakoon laukkaavaa karhua, sen verran nopeasti se liikkuu. Karhu ei välttämättä edes käy ihmiseen käsiksi, jos se uhittelee ja hyökkää kohti, jos ihminen ei tee mitään äkkinäistä. Tuo on siis voinut olla molempien kannalta ikävä vahinko, joka johti lenkkeilijän haavoihin ja karhuperheen kuolemaan. Yksinään liikkunut aikuinen karhu olisi tuskin edes näyttäytynyt lenkkeilijälle, tai lenkkeilijä ei sitä ehkä olisi edes huomannut, vaikka se lähellä olisi ollutkin. Niin ja asutuksen liepeillä oleva karhuemo menee sinne minne pennutkin, eli jos pennut säikkyvät ja lähtevät laukkaamaan kohti asutustaajaman keskustaa, karhuemo tulee taatusti perässä. Sitten kun tilanne rauhoittuu, pesue kyllä hakeutuu vapaaehtoisesti pois ihmisten ilmoilta, jos niitä ei häiritä tai jahdata.

Olihan siinä sanomalehtijutussa sentäs yksi asia tehty hyvin, eli siinä oli kerätty erilliseen infolaatikkoon lyhyet ohjeet siitä, miten käyttäytyä karhun luonnossa tai lenkkipolulla kohdatessaan, ja ihan järkevät sellaiset.

Summa summarum, karhunpentuja kannattaa varoa ja vältellä ihan oikeasti. Ne eivät ole luonnossa yksin ja orpoina, vaikka hetken saattaisi siltä näyttääkin. Se emo on taatusti jossain lähellä, ja laukkaa puolen kilometrin päästäkin varsin nopeasti paikalle, joten...

Noh, surullinen vahinko ja väärinymmärrys, sekä lenkkeilijätädin että karhupesueen kannalta.

[mikastus]

Voisiko olla kyse siitä, että juuri siltä luontoa ymmärtävältä ihmiseltä viedään ohjat pois. Otetaan se ase ainakin ensin pois. Otetaan se toimeentulo pois. Otetaan voima pois. Otetaan se itsemääräämisoikeus pois (jonka luulisi jopa olevan perustuslaissa). Sulautetaan se siihen massaan joka maksaa sille hieman pienemmälle massalle joka toimii välittäjänä sille huomattavasti pienemmälle massalle, joka kerää kolehtia sille äärimmäisen harvalukuiselle massalle. Kiitos. Joka ei ole massa, vaan sen pieni osa.

Kuka metsästää ja ketä? Ihmiset ihmisiä, vai luontokappaleet toisiaan. Ei sillä, että itse osaisin enää metsästää yhtään mitään. Mutta silti? Ja miksi?

[KunkkuJ]

Mitä se auttaa, ammuttu karhu ei paljon lajitovereilleen enää viestittele, että ihmistä kannattaisi pelätä?

Huono homma.

Mitä ilmeisimmin olisi huutava tarve saada uusi laki ja sen pohjalta perustaa karhujen kotouttamisvirkoja. Karhunkotouttajat sopeuttaisivat varsinkin idästä tulleita maahanmuuttajakarhuja uuden kotimaansa kulttuuriin. Kotouttaminen sisältäisi aktiivisia toimia, kuten kielen ja tapojen opetusta ja muita aktiivisia sopeuttamistoimia. Kotouttamisen tarkoituksena on luoda maahanmuuttajakarhuille mahdollisimman nopeasti itsenäisen ja tasavertaisen karhuuden vaatimat valmiudet.

Muuttajakarhuilla esiintyy ongelmia vaikeimpien asioiden ja abstraktikäsitteiden käsittelyssä. Oman henkilökohtaisen kotouttajan kanssa karhu oppisi muodostamaan ja ymmärtämään käsitteitä ja omaksumaan asioita, joita hän ei ole kotimaassaan kohdannut.

Jos karhunkotouttajat ovat menestys, niin kotouttamista voisi seuraavaksi laajentaa esimerkiksi muuttolintuihin.

Nyt vasta minulle alkoi selviämään tämän kukkahattu-Adelen taustat. Täti on melko varmasti tehnyt elämäntyönsä jossain kuivassa virastossa, joka on vähitellen vieraannuttanut hänet oikeasta elämästä ja luonnosta. Todennäköisesti tädin vapaa-ajat ovat kuluneet perintöhopeita kiillotellessa ja pölyä astiakaapeista pyyhkien. Elämässä on tuskin jäänyt aikaa ihmissuhteille ja nyt vanhana tuo yksinäisyys on alkanut nostamaan vatsahappoja ylös ja näin on syntynyt kestonärästys, joka on selvästi havaittavissa hänen mielipiteissään.(tietystikään tätä ei olisi pitänyt ääneen sanoa, ties mitä tästä seuraa...)

[Jamac]

Kyllä ne karhut edelleenkin karttavat luontaisesti ihmistä. Eipä noita karhujen kanssa kohtaamisia edes kovin usein tapahdu edelleenkään.

Jep, Kalevalassahan tämä on muistaakseni selitettykin miksi näin on, siellä otso ja ihminen sopivat jonkinlaisen selkkauksen jälkeen että kierretään toista reittiä jos jompikumpi mettässä toisen näkee.

[MacFinn]

Olisko tässä osana eläinten inhimillistäminen, ihmisten eläinkuva perustuu Disneyn ja muiden satujen antamaan kuvaan karhusta karvaisena, mutta ihmismäisenä olentona, kuten Baloo ja muut

[Lare]

Sitten kun tilanne rauhoittuu, pesue kyllä hakeutuu vapaaehtoisesti pois ihmisten ilmoilta, jos niitä ei häiritä tai jahdata.

Kyllä, mutta tuskinpa vastuullisen viranomaisen hermot kestää sitä leikkiä, että odotellaan, sattuuko joku muukin kohtaamaan kyseisen karkupesueen. Tässä oli myös se riski, että kyseinen yksilö jo oivalsi, ettei ihmisestä mihinkään ole, ja väistäisi seuraavalla kerralla entistä laiskemmin, jos ollenkaan.

Olen myös sitä mieltä, että kun näillä kulmilla karhukanta on suuri, kannattaa harventaa siitä päästä, joka eniten viihtyy asutuksen lähellä. Kuten tämä pesue. Vahingossahan se varmaan joutui tilanteeseen. Veikkaan myös, että vahvimmat karhuyksilöt vievät parhaat reviirit, ne joissa ei tarvitse olla ihmisasutuksen vieressä.

Karhulla ei muita luonnollisia vihollisia ole kuin nälkä. Jos karhuja ei metsästettäisi, tilanteesta tulisi aika mielenkiintoinen muutamassa vuodessa tiheästi (ihmis)asutuilla alueilla.

[Maza]

Olisko tässä osana eläinten inhimillistäminen, ihmisten eläinkuva perustuu Disneyn ja muiden satujen antamaan kuvaan karhusta karvaisena, mutta ihmismäisenä olentona, kuten Baloo ja muut

Tämä on varsin hyvä ajatus. Mielestäni tämä toimii myös toiseen suuntaan: Koska luonnosta ollaan vieraannuttu, eläimiä inhimmillistetään. Olen seurannut satunnaisesti nettikameroita esimerkiksi kalasääksistä, joista on täälläkin ketju. Linnunpoikasille mietitään nimiä ja emon pienikin poissaolo on kauhistus.
Jokin aika sitten koira tappoi kyhmyjoutsenen Turussa, jotkut toivat kynttilöitä rantaan. Luonnosta kiinnostunut ihminen olisi ainoastaan iloinen, kun näitä tarhakarkulaisia on yksi vähemmän.

Nämä kettutytöt ja -pojat on juuri näitä luonnosta vieraantuneita kaupunkilaisia. Kun itsellä ei ole mitään ongelmia ja asiat on hyvin, otetaan eläinten ongelmat omikseen. Ja päästävät Suomen luontoon kuulumattomia eläimiä vapaaksi tekemään tuhojaan. Silti he kuvittelevat olevansa eläinten asialla.

[Touho]

Sitten kun tilanne rauhoittuu, pesue kyllä hakeutuu vapaaehtoisesti pois ihmisten ilmoilta, jos niitä ei häiritä tai jahdata.

Kyllä, mutta tuskinpa vastuullisen viranomaisen hermot kestää sitä leikkiä, että odotellaan, sattuuko joku muukin kohtaamaan kyseisen karkupesueen. Tässä oli myös se riski, että kyseinen yksilö jo oivalsi, ettei ihmisestä mihinkään ole, ja väistäisi seuraavalla kerralla entistä laiskemmin, jos ollenkaan.

Ehkä viranomaisella hermot kestäisi, mutta niillä luonnosta vieraantuneilla hysteerikoilla ehkä ei, vaikka tuo karhutiedotus oli ilmeisesti aika tehokasta ja kattavaa. Tässä tulee kait esiin tuo mihin mikastuskin viittasi, eli nykyinen holhousyhteiskunta, jossa ihmiset odottavat yhteiskunnan ja viranomaisten hoitavan kaiken, eikä omaa päätä tarvitse vaivata ajatteluun, ja missä ongelmat ratkotaan kielloilla eikä valistuksella. Siellä missä karhuja esiintyy enemmän, voisi ihmisiä valistaa tehokkaammin karhujen elintavoista. Ettei ne kohtaamiset välttämättä olisi niin kohtalokkaita, ja ettei ihmisille jäisi karhuista virhekäsityksiä, kuten näköjään sinullekin on jäänyt. Toki ymmärrän kyllä esim. pienten lasten vanhempien vaistomaisen pelon, joka kalvaa kaikesta valistuksestakin huolimatta ainakin joskus, ja vahinkojakin voi aina sattua.

Olen myös sitä mieltä, että kun näillä kulmilla karhukanta on suuri, kannattaa harventaa siitä päästä, joka eniten viihtyy asutuksen lähellä. Kuten tämä pesue. Vahingossahan se varmaan joutui tilanteeseen.

Sinänsä ihan looginen valinta, mutta asutuksen lähellä viihtymisen määrittelyyn ei vaan taida karhun kohdalla riittää yksi lähiöhavainto jossain korven keskelle rakennetussa taajamassa, kuten vaikka tässä lauantain tapauksessa. Aniharva karhu oikeasti viihtyy pysyvästi ihmisasutuksen lähellä, varsinkaan pentujaan kaitseva emokrahu. Villi karhu on oikeasti varsin varovainen otus. Ne alvariinsa roskiksia ja lähiön koiria popsivat karhut ehkä joutaisikin sitten ampua, jos nyt sellaisia oikeasti edes löytyy.

Karhulla ei muita luonnollisia vihollisia ole kuin nälkä. Jos karhuja ei metsästettäisi, tilanteesta tulisi aika mielenkiintoinen muutamassa vuodessa tiheästi (ihmis)asutuilla alueilla.

Karhujen vuotuinen metsästys nykyään taitaa vaan olla sen verran vähäistä, että sen merkitys koko maan karhukantaan on nykyisellään olematon. Sillä saattoi olla jotain merkitystä joskus vuosikymmeniä sitten, ennen sotia ja kenties hetken sen jälkenkin vielä.

Sanotaan nyt selvyyden vuoksi vielä se, että itse olen siis tässä karhujutussa neutraali. Ikävä homma sekä se naisen karhunpurema että se taajamaan harhautunut ja lahdatuksi joutunut karhupesue.

[Touho]

Nämä kettutytöt ja -pojat on juuri näitä luonnosta vieraantuneita kaupunkilaisia. Kun itsellä ei ole mitään ongelmia ja asiat on hyvin, otetaan eläinten ongelmat omikseen. Ja päästävät Suomen luontoon kuulumattomia eläimiä vapaaksi tekemään tuhojaan. Silti he kuvittelevat olevansa eläinten asialla.

Tuo on totta, valitettavasti. Mokomat reppanat ja huppanat ja huomionkipeät ottavat tietyt jutut omien turhamaisten oikkujensa symboleiksi, vaikka puheidenkin perusteella ollaan useimmiten aika pahasti pihalla niistä luonnonilmiöistä ja laeista, joita muka niin hanakasti puolustetaan. Tämä on mahdollista vain hyvinvointi- tai paremminkin holhousvaltiossa, missä kaikki tulee yhteiskunnalta valmiina, eikä sivistys enää ole tavoiteltava itseisarvo. Ilmeisesti nämä kuvittelevat kaiken olevan yhteiskunnan omaisuutta, ja missä ruoka tulee kaupasta ja energia töpselistä.

[adele]

...Adelen ... tehnyt elämäntyönsä jossain kuivassa virastossa, joka on vähitellen vieraannuttanut hänet oikeasta elämästä ja luonnosta.

Virastot ovat keskimäärin kuivia, meilläkin MMM:ssä oli muutama raittiusintoilija, jotka vain odottivat tilaisuutta päästä käräyttämään joku ylempi, jotta pääsisivät etenemään. Ovatko Luumäen virastot kosteita, juopottelun pesäpaikkoja? Itse en ole lainkaan vieraantunut luonnosta, sillä jo vuosia olen viikoittain katsellut aravassani Arava Luonto-sarjaa TV:stä. Siellä on kaikki. Myös Bonehillin suuri mies, Richard Attenborough, sankarini.

[Paapa]

Myös Bonehillin suuri mies, Richard Attenborough, sankarini.

Mies joka kuiskaa mölyapinoidenkin kanssa!

[M.P.T]

Itse asun viheralueella ja naapureitakaan ei liikaa ole. Tonttia on enemmän mitä monella kauppakeskuksella on parkkitilaa. En silti tahtoisi, että karhut alkaisivat minun roskiksia tonkimaan. Vihreä Sulo ei siitä tykkäisi. Onhan hirvi parikertaa ollut pellolla syömässä (150-200m minusta) ja ketut juoksennelleet viereistä ojaa myöten (50m minusta) Kaikkein suurin ongelma on rastas, koska ne syö mun mansikat/muut marjat ilman suojausta. Eihän se verkko paljoa maksa ja 10€ suojaa monta pensasta yms.

Mielestäni muutamia karhuja ja susia voisi tuoda kamppiin vaeltelemaan. Saisimme kaupunkiin jotain värikästä elämää. Mitä nyt joskus muutaman puliukon pistävät suuhunsa. Itseäni hirvittää kuinka kehä III sisällä asuvat eivät yleensä erota lehmää hevosesta. Susiakaan ei kuulemma saisi ampua. Bussikuski oli nähnyt joku aika sitten karhun tässä tiellä, mutta tarkkaa kohtaa en tiedä. Mahdollisuus on kuitenkin 10m - 3000m talostani. Karhua en ole koskaan nähnyt luonnossa ja metsässä liikkuessa tulee muutenkin metelöityä (vislattua,taputeltua, puhumattakaan tarzan huudosta)

Kaupunkilaisnuoret alkavat käymään hermoille. Skoottereilla tullaan pihaan möyrimään ja roskaamaan. Aina on sama vastaus kun menen puhuttelemaan. Ei tiedetty ettei täällä saa ajaa. Itselläni on rata jolla on ajettu motocross SM luokan kisoja (about 30v sitten) , mutta olen lopettanut ajelut naapureiden kanssa sopimuksella. Nykyään siellä käyvät hevoset ratsastamassa esteitä (sopimus tehty). Tietäisikö kukaan saisiko pahoja sakkoja, jos ampuisin värikuula aseilla moottoriajoneuvoja jotka tulevat tontilleni? Värikuulasotaa ja hevostouhut olen sallinut. Ei ole halpaa istuttaa tuhansia taimija jotka käydään kaksipyöräisillä rikkomassa. Viimeksi joku hullu ajoi autolla rinteen alas ja jäljet vain jäivät. Roskaajat jättävät telkkareita, sohvia tontilleni. Ei ole halpaa lystiä siivota sitäkään. Jos minä tekisin saman kaupungissa... Eli huudattaisin moottoripyörää kerrostalo lähiössä ja heittelisin roskia pitkin pihoja... Mitä kävisi? Saisin sakot ja putkaa. Kyltit (kieltomerkki) mitä hommattiin revittiin irti. Rautaportti revittiin maasturillla irti (jäljet jäi) Ei noita saa kuriin millään.

[Pis]

Jos minä tekisin saman kaupungissa... Eli huudattaisin moottoripyörää kerrostalo lähiössä ja heittelisin roskia pitkin pihoja... Mitä kävisi?

Ei yhtään mitään.

[Lare]

Sinänsä ihan looginen valinta, mutta asutuksen lähellä viihtymisen määrittelyyn ei vaan taida karhun kohdalla riittää yksi lähiöhavainto jossain korven keskelle rakennetussa taajamassa, kuten vaikka tässä lauantain tapauksessa. Aniharva karhu oikeasti viihtyy pysyvästi ihmisasutuksen lähellä, varsinkaan pentujaan kaitseva emokrahu. Villi karhu on oikeasti varsin varovainen otus. Ne alvariinsa roskiksia ja lähiön koiria popsivat karhut ehkä joutaisikin sitten ampua, jos nyt sellaisia oikeasti edes löytyy.

Mielestäni riittää yksi puruhavainto. Nämä ovat kuitenkin eläimiä, joten jokaista tapausta ei pidä viedä korkeimpaan oikeuteen valitusoikeuksineen. Kanta voi hyvin, eikä ole tarpeen että puoli valtakuntaa itkee yhden yksilöpentueen perään. Kaato voidaan huomioida tarvittaessa seuraavia kaatolupia myönnettäessä.

Karhujen vuotuinen metsästys nykyään taitaa vaan olla sen verran vähäistä, että sen merkitys koko maan karhukantaan on nykyisellään olematon. Sillä saattoi olla jotain merkitystä joskus vuosikymmeniä sitten, ennen sotia ja kenties hetken sen jälkenkin vielä.

Ei se ihan olematon ole koska se on ainoa kantaa rajoittava tekijä.

Sinänsä hyvä että karhuja on.