Ollaanko sitä onnellisia? - äänestys

[PKivireki]

Välillä ahdistaa kaikki ja jokainen niin kamalasti! Mites teillä?

[Touho]

Life's a piece of shit, when you think of it... (Monty Pythonin Life of Brianin loppulaulusta)

Nonnih, kaikki laulamaan (ja viheltämään) yhdessä:
Always look at the bright side of life (ta da, tadap tadap tada)

[Macco]

Emmä osaa klikata noista mitään kohtaa

[Anghorn]

On sitä oltu onnellisempiakin. Koulu stressaa, yo-kirjoitukset stressaa ja tyttöystäväkin meni, minkä vuoksi elämässä on nyt ensimmäistä kertaa aika valtava aukko. Oleminen koostuu tällä hetkellä siitä, että yritän väkisin hankkia niitä positiivisia ajatuksia. Mutta ei mun elämäni täysin toivotonta ole tällä hetkellä. Eikä mun huoleni paina varmastikaan paljon muiden oikeisiin ongelmiin verrattuna. Elämä on.

[Macchiavelle]

Perheetön, työ elämänä.. mikäs ollessa. Jos tappavan taudin saisin ei paljoa hetkauttaisi.

[Jone]

Jos tappavan taudin saisin ei paljoa hetkauttaisi.

Ma tätä jaksan hieman epäillä.. Foorumille kirjoitettuna lauseena ei kovin merkityksellinen mutta kun samaa asiaa sanoo lääkäri niin veikkaan että muuten hetkauttaa.

Itse en ole onnellinen. Olen sitä joskus ollut mutta se on ajan kanssa hiipunut minusta pois. Osaan silti iloita hetkistä joissa on ripaus iloa ja naurua.

[Macco]

mutta kun samaa asiaa sanoo lääkäri niin veikkaan että muuten hetkauttaa.

Tätä olen itsekin joskus miettinyt. Tuntuu, että siihen suhtautuisi tyynesti, mutta mikä olisi oikeassa tilanteessa suhtautuminen? Ei voi tietää. Pienempänä kuvittelin, että ihminen on järkevä olento. En ole sitä mieltä ollut enää pitkiin aikoihin. Voihan se olla, että eloonjäämisvietti hyppäisi kehiin ja paniikki iskisi.

[hatey]

En ole onnellinen.
Mielestäni ihminen joka väittää olevansa onnellinen, valehtelee tai on todellisuuden tajua vailla oleva taivaanrannanmaalari, joka sietäisi laittaa koppiin. Hymyilevä ihminen ei ole luotettava.

[Macco]

Hymyileväisyydellä ei välttämättä ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa.

[amanita]

Perusoptimistina kai olen aina jossain määrin onnellinen, jopa jälleen keskellä oman elämän sekamelskaa ja muutoksen aikaa.
Koetan aina suhteuttaa ongelmani johonkin todella suureen ongelmaan, miettiä löydänkö omasta tilanteestani hyviä puolia, kysyn voisivatko asiat olla vieläkin huonommin. Olen ollut onnekas, aina olen huomannut, että voisivat ne olla kohdallani vielä paljon, paljon huonomminkin, joten siitä sitä saa heti pienen valon näkösälle hetkessä.
Kaikkein suurin apu on aina löytynyt ystävistä, niistä muutamista läheisimmistä, joiden tuella ja avulla on saanut ponnistettua jaloilleen ja eteenpäin.

Oivallus on havaita ilon ja hyvän mielen tulevan jokapäiväisistä pienistä asioista. Jos olettaa iloon tarvittavan suuria juhlia, jotain valtaisaa ja harvinaista, harvassa ne ilon ja onnen päivät silloin ovatkin. Suuri ilon aihe ovat uudet ystävät, joiden kanssa pystyy jakamaan kiinnostuksen kohteensa sekä samalla kuulemaan itselle aivan tuntemattomista aloista ja asioista. Foorumilta olen heitä löytänyt!

Niin, kiitos kysymästä, olen onnellinen.

[Sophie]

Jaa-a, se taitaa riippua niin paljon siitä, mitkä asiat ihmisen tekee onnelliseksi. Koen itse olevani perusonnellinen, tyyni ja melkoinen optimisti, vaikkakin realistisella tavalla; kaikkea ei saa mitä toivoo tai haluaa (ainakaan kaikkinytheti), eikä asiat aina mene kuten on mielestään parhain päin suunnitellut, mutta kyse on enemmänkin mukautumistaidosta ja kyvystä löytää onni pienistäkin asioista. Viimeksi tänään olin pakahtumiseen asti onnellinen rauhallisesta illasta, tunnelmallisesta valaistuksesta, kynttilöistä, turvallisuuden ja hyvänolon tunteesta.

Nimimerkillä lapseton kolmekymppinen sinkku, joka lähti opiskelemaan aivan uutta alaa ja on näin ollen kaiken kukkuraksi hyvin pienituloinen, ja asuu asunnossa joka on kooltaan lähinnä tilava vaatehuone. Hih! Minun tapauksessani onnellisuus kumpuaa sisältä ja hyvistä suhteista läheisiin ja ystäviin, mutta eivät ole nekään ihmiset ihan harvassa, jotka tilannettani surkuttelevat, ja ovat huolissaan kysyneet, että miten voit muka olla onnellinen. Niin vaan ihmiset pitävät eri asioita tärkeinä.

[amanita]

Hei Sophie, tervetuloa foorumille ja macittarien porukkaan!!

[mikastus]

Onko suurikin ero jos on tyytyväinen, ei onnellinen? Onko tyytyväisen ja onnellisen välinen ero pienempi kuin on onnettomalla ja tyytyväisellä? En voi väittää että en olisi ketjun otsikon asiaa miettinyt, mutta en ole kuitenkaan miettinyt asiaa aktiivisesti tai ainakaan usein. Jos taas en vastaa kyselyyn, olenko välinpitämätön elämäni suhteen? Melkoinen stressi on kehittymässä tätä miettiessä. Käyn vakoilemassa lukitun tiskijukan ongelmaa välillä, niin ehkä rentoudun ja keksin vastauksen elämäni tarkoitukselle, joka on mennyt ohi. Ei elämä, vaan tarkoitus - mahdollisesti.

Toisaalta ketjun otsikko kysyy melko yleisesti asiaa, joten ehkä tähän pitäisi vastata tilastotieteellisin menetelmin. Ollaanko sitä onnellisia? Onnellisuus- tai onnettomuusjoukko tulisi määritellä. Että huudetaanko koko hompun edessä vääpelin äänellä tämä kysymys, vai naristaanko kysymys baarin hämyisten nurkkien pöydissä naamakkain somissa pikku känöissään.

Sori, olen pikku näsvis. Ehkä tulen siitä onnelliseksi.

[Mikael K.]

Kysymys on aina yhtä hämmentävä. Vastaukseni on: olen ja en ole onnellinen. Pohjafiilis on onnellisuuden puolella mutta silti elämässä on monia onnettomiksi tekeviä asioita. Näin sen kai pitää olla. Surumielisyys johtaa etsimään ja kyselemään, onnellisuus antaa toivoa löytämisen mahdollisuudesta. En osaa hahmottaa kysymystä muulla tavoin.

[Jone]

Kysymys on aina yhtä hämmentävä. Vastaukseni on: olen ja en ole onnellinen. Pohjafiilis on onnellisuuden puolella mutta silti elämässä on monia onnettomiksi tekeviä asioita. Näin sen kai pitää olla. Surumielisyys johtaa etsimään ja kyselemään, onnellisuus antaa toivoa löytämisen mahdollisuudesta. En osaa hahmottaa kysymystä muulla tavoin.

Totta on tämäkin että missäs on minkäkin "raja"? Itse kai ne tietämättään määrittelee. Usein tapaa ihmisiä jotka kertovat olevansa perin onnettomia, mutta syvältä luotaavampi tutustuminen/selvittely paljastaakin että kyseessä on vain tietynlainen tyytymättömyys joka on melkein keinotekoisesti kasattua ja itse rakenneltua hataraa huttua. Eipä sillä, saahan sitä siitäkin olla onneton mutta pitää osata tuolloin tajuta se että vasta kun todella onnensa menettää niin silloin nuo samat valittamansa "onnettomat päivät" olisi vielä ihan herkkua elettäväksi. Maailma on kova paikka ja toisille se osaa näyttää nurjat puolensa. Kullekin osansa..
Elämää voi myös vihata. Enemmän kuin mitään muuta. Kun menettää rakkaimpansa ja oman terveyden pysyvästi on tuska jo lähes rajaton. Kirjoitinkin täällä joskus siitä kuinka moinen lyö ihmisen totaalisen palasiksi ja vuodet kyllä liimaa homman kasaaa mutta ehjäksi ihminen ei tule enää koskaan vaikka siltä ulkoisesti tuntuisikin.
Ehkäpä se onnellisuuskin on osin osaamista. Pitää osata olla onnellinen kun onnea on näköpiirissä. On se uskaltamistakin tavallaan. Optimistinen ihminen on etulyöntiasemassa kun onnea etsitään kuten Amalyytti jo tuossa aiemmin kirjaili. Eihän se onni tosiaan rikkauksia vaadi ja joka kiven alta sitä saattaa hippu löytyä. Pitää vaan käännellä niitä kiviä ja seikkailla tarpeeksi oikeaksi tuntemallaan tiellä.
Eli sitä kai tässä yritän kertoa että välillä pitäisi osata olla tyytyväinen ja onnellinen siitä mitä on jo muutama hippu tallessa. Lämpimässä kodissa puuroa lautasella ja joku ystäväkin jossain. Kaikilla meillä kun ei oikeasti ole..

[mikastus]

..Eli sitä kai tässä yritän kertoa että välillä pitäisi osata olla tyytyväinen ja onnellinen siitä mitä on jo muutama hippu tallessa. Lämpimässä kodissa puuroa lautasella ja joku ystäväkin jossain. Kaikilla meillä kun ei oikeasti ole..

Henkilökohtaisesti käsitän tästä, että ne hiput voi olla myös kultaisia muistonippuja. Toki ruosteisiakin. Puuro tottakai ensin, mutta pääkoppa heti sitten. Huonot ja hyvät kokemukset on kaikki siellä laarissa, ja siittä sitten tulee ihminen joka olet sinä. Siihen on tyydyttävä, ja siitä on iloittava, muuta ei ole. Paitsi että ehkä jos on uskonnollinen, niin tulee iso lisäkiemura juttuun, ikäänkuin toinen potenssi.

[Jone]

..Eli sitä kai tässä yritän kertoa että välillä pitäisi osata olla tyytyväinen ja onnellinen siitä mitä on jo muutama hippu tallessa. Lämpimässä kodissa puuroa lautasella ja joku ystäväkin jossain. Kaikilla meillä kun ei oikeasti ole..

Henkilökohtaisesti käsitän tästä, että ne hiput voi olla myös kultaisia muistonippuja. Toki ruosteisiakin. Puuro tottakai ensin, mutta pääkoppa heti sitten. Huonot ja hyvät kokemukset on kaikki siellä laarissa, ja siittä sitten tulee ihminen joka olet sinä. Siihen on tyydyttävä, ja siitä on iloittava, muuta ei ole. Paitsi että ehkä jos on uskonnollinen, niin tulee iso lisäkiemura juttuun, ikäänkuin toinen potenssi.

Hippu voi olla toki muisto. Ja niin korvaamattoman kallis. Sen voi laittaa vaikka laulujensa sanoiksi ja niin se elää hyvin pitkään.
En tunne aurinkoa laskevaa.
En tunne poltetta sen iholla.
Taas kuljen päivän kohti hämärää
Nyt lasken auringon ja lepäämään jään..

Sinut unessa nään, se uni on kaunis.
Se koskee niin, kaikki muu häviää.
Kasvot kauneimmat nään.
Ja ihosi tuoksu jää ilmaan, etten pysty hengittämään.
© Jone 2001

[mikastus]

..Ja ihosi tuoksu jää ilmaan, etten pysty hengittämään.
© Jone 2001

Hieno. Tämän voisi kuulla säestyksen kera.

[Paapa]

Jos joku kirjoittaisi järkevän käyttöohjeen noille naisille, elämä olisi huomattavasti helpompaa. Niistä ei kyllä pirukaan ota aina selvää. Itsellä kuitenkin jotain kokemusta asioista, mutta en vaan kässää kaikkea aina. Äskenkin yks lähti lapsensa luo, enkä ymmärtänyt taas miks.

[samnyrhi]

Eikai tässä voi olla muuta kuin onnellinen. Ihana vaimo ja ihana pikku tyttö, omakotitalo muuttovalmiina ja molemmilla työpaikka (ainakin toistaiseksi) ja Macbook pelittää kuten asiaan kuuluu

Ja ilmakin näyttää olevan sen verran hyvä, että taidampa aamukahvin jälkeen lähtä autotallin kimppuun.

--
Sami

[Lex1]

Huomenix
Jaa, mutta eikös tuo juuri tee elämästä naisten kanssa jännittävää? 8)

[amanita]

Ehkä oon onnellinen ihan sen takia kun oon nainen.....?

[NeliX4]

Ei kai sitä voi parisuhteessa valittaa, eli olen.

[Pekonius]

Yksi motoistani on: "Älä usko sattumiin, luota niihin."

[Marbo]

Onnellinen siitä kun olen kihlannut tyttöystäväni, mutta epä onnellinen siitä kun olen armeijassa tällä hetkellä. :/ Mutta kaikin puolin onnellinen