Olympuksen rungot ovat aina olleet siroja kooltaan, eli se on merkin eräänlainen tavaramerkki jo 60-luvun peleistä. Tuo mainittu Pentax olisi myös varsin passeli peli aloittelijan digijärkkäriksi. Kannattaa kokeilla noita kädessä ja tutkia, missä ne nippelit ja nappelit on itselle mielekkäiten toteutettu. Halvimmat linssit a rungot on toki leluja kalliimpiin verrattuna, merkistä riippumatta.
Sääsuojaus on järkkäreissä vähän suhteellinen käsite, ja ne hienommatkin muovi-patterikamerat pakkaavat hyytymään tietyissä oloissa. Valitettavasti niitä aina toimivia eli täysin mekaanisia runkoja ei enää valokennoaikana tehdä. Joka tapauksessa se oma tarve ja kuvaustavat ovat ratkaisevampi kriteeri kuin pelkkä sääsuojaus. Näppärä kuvaaja kun improvisoi tarvittaessa sääsuojaukset järkkärille, ja jatkuvasti veden tms. ääressä tai jopa vedessä operoivat kuvaajat hommaavat sitten tarkoitusta varten tehdyn aparaatin.
Hiukan meinaa välillä vaan vetää naamaa lievään kyyniseen hymyyn näitä vakaaja-juttuja lueskellessa. Kannattaa muistaa sellaiset asiat, että kaikkein kalleimmalla ja eniten insinörtit kiimaan saavia nippeleitä sisältävällä kameralla voi silti saada aivan kakkoja kuvia. Kyllä se kameran käyttäjä on edelleen se merkittävin kuvan laatuun vaikuttava tekijä linssien yms. ohella. Samoten kannattaa pitää mielessä se, että se paras ja toimivin "kuvanvakaaja" on keksitty jo yli sata vuotta sitten, eikä suinkaan ole digiajan innovaatio. Sitä kutsutaan jalustaksi.
Tuo Minoltan eli nykyään Sonyn lanseeraama rungonsisäinen vakaaja on periaatteessa toimivampi, koska se ei ole riippuvainen käytetystä linssistä. Todennäköisesti myös käytännössä pitkäikäisempi ja mekaanisesti vähemmän haitallinen, kun linsseihin ei tarvitse rakentaa ylimääräisiä liikkuvia rakenteita.
Toisaalta ihanteellista olisi, jos sen saisi myös pois päältä. Vakaajista huolimatta kannattaa pitää mielessä vanhat nyrkkisäännöt käsivaralta kuvattaessa, eli suljinajan sekunnin osan ja polttovälin milliluku kannattaa pitää samana. Esim. kinokoon 100mm polttoväliä vastaavalla polttovälillä kuvattaessa järkevä mimini suljinajassa on 1/125s, ja 300mm vastaavasti 1/500s, tai jos on habaa ja vakaa käsi, kenties 1/250s. Sitä pidemmällä suljinajalla tulee pehmytpiirtoa. Kunnolliseen jalustaan kannattaa silti investoida, oli kamerassa/linssissä vakaaja tai ei, ja sitä kannattaa myös kanniskella mukana, jos haluaa saada kunnon kuvia myös vähässä valossa. Valokuvaus, etenkin luontokuvaus on kuntolaji.
