KunkkuJ kirjoitti:Yhteiskunta joutuu aina tekemään kompromisseja, jokaisen elämän suojeleminen joka tilanteessa on mahdottomuus, puhumme me täällä nollavisioista miten paljon tahansa. Hyvänä esimerkkinä tästä voisi olla tilanne, jossa sairaanhoitojärjestelmämme joutuisi tekemään valinnan tehdäkö välttämätön sydämen siirto kukkahattutädille, vaiko viisisataa peräpukamaleikkausta? Kumpaa valinta näistä voisi pitää enemmän inhimillisenä?
Huolissani olen siitäkin, että nykyään näkyy taas viitteitä rodunjalostushaluista. Jos ei noita pitkiä, vaaleita, ylimielisiä ihmisiä laiteta pian kuriin, saattaa seurata jotain kauheaa. Pahinta on, että noilla vaaleilla kummajaisilla on päällimmäisenä nähtävissä kova halu lisääntymiseen.
Elämän suojeleminen joka tilanteessa?
Ei-poliittisesti korrektilla kielellä tämä tarkoittaa valtaosassa tapauksista, että ihmistä suojellaan häneltä itseltään. Maailman pursuaa tietoa hyvistä ja terveistä valinnoista. Silti monet toimivat tietoisesti tätä tietoa ja itseään vastaan. Sitten kun lasku kertyy maksettavaksi sitä ei lähetetä syylliselle vaan muille. Koska puolet ihmisistä on aina keskimääräistä tyhmempiä, toinen puoli joutuu ensin suojelemaan heitä itseltään ja sitten maksamaan maksamaan heidän laskun. Vastuu on hämärtynyt ja se olisi siirrettävä takaisin yksilölle.
Välttämätön sydämensiirto tai peräpukamaleikkaus?
Olen sitä mieltä että molemmat jätettäköön hoitamatta. Tai ainakin laskun voi lähettää asianosaisille. Jossain vaiheessa täältä on lähdettävä ja on parempi että elää nyt ei
sitten kun.. elämää. Auttaa myös jos voi suhtautua lähtöönsä varauksellisen kiinnostuneena, sen sijaan että taistelisi sitä vastaan.
Pukamatyypit, joiden mielestä vessapaperi, jolla ulosteen voi lopuksi levittää tasaiseksi kerrokseksi peräaukon ympärille, ja on länsimaisen tieteen huippusaavutus, ovat itse syypäitä kohtaloonsa. Ensin syödään turvoksiin ihmiselle sopimatonta sulamatonta mössöä, jonka ulostaminen jo sinällään tuottaa vaikeuksia. Lisäksi koetaan että ollaan omassa elämässä kuluttajia. Lapsuudesta on kuitenkin jäänyt voimakas muisto äidin kehuineen, ensimmäisistä tuotoksista joita itse, ilman ulkopuolista apua sai aikaan. Tuohon muistoon liittyy onnen ja tyytyväisyyden tunnetta. Se halutaan kokea uudestaan ja uudestaan. Tätä tarpeellisuuden ja onnen tunnetta halutaan pitkittää johon huonosti ulostettava ravinto sopii mainiosti. Se tietää pitkiä istuskeluja pöntöllä.
Sitten istutaan pöntöllä loputtomiin anaalivaiheen jäädessä päälle. Pyritään kokemaan itse tärkeäksi ja tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Eipä aikaakaan kun peräsuolen tukikudos saadaan löytymään ja rypäleterttu on valmis ja tuosta kaikesta lasku lähetetään minulle. Kiva juttu. Eli pukamatyypeiltä leikkauksen sijaan pistäisi ensiapuna yhteiskunnan toimesta ottaa vessoista pöntöt pois ja antaa käteen joku henkinen opas, jotta voisi pyrkiä laajentamaan elämänsä onnellisuuden kokemuksia ulostamisen ulkopuolelle.
Länsimaiseen ulostamistapaan (pöntöllä istumiseen) liittyvä voimakas ponnistaminen lienee keskeinen tekijä tukikudoksen höltymisessä.
Vaaleiden kummajaisten lisääntyminen? En tiedä missä menee raja, vaalean ja tumman välillä, joten pistän faktaa peliin kaavion avulla. Jokainen päätelköön itse.
Kokonaishedelmällisyysluvut kansalaisuusryhmittäin. Lähde: Tilastokeskus 2007, 31.

Jo vuodesta 2004 - "foorumin käyttäjille pahaa mieltä ja ylimääräistä harmia foorumin henkilökunnallekin"