Moraalista ja vapaudesta

[Mikael K.]

Provosoin hieman, jotta saataisiin keskustelua aikaan. Sitä näemmä syntyi. Mielessäni oli nollatoleranssia ajatellessani sellainen tilanne, että sillä annettaisiin selvä signaali alkoholin haittavaikutuksesta autoillessa.

Lainsäädännön tehtävänä vain ei nähdäkseni ole signaalien antaminen eikä moraalikasvatus vaan sallittavan ja kielletyn käyttäytymisen rajojen mahdollisimman eksakti määrittäminen --

Tällä hetkellä rattijuoppouden raja on yleisesti hyväksytty ja aiheesta saatu rangaistus ainakin isossa osassa väestöä sosiaalinen stigma. --

On enemmän kuin todennäköistä että jos raja vedettäisiin nollatoleranssiin -- tämä tuomion antama leima yksinkertaisesti katoaisi ja pienistä puhalluksista tulisi hiljalleen sosiaalisesti sallittuja --

Eikös osa lainsäädännöstä pyri juuri ohjaavaan käyttäytymiseen? Sen avulla lainsäätäjä pyrkii ymmärtääkseni saamaan aikaan halutun tuloksen. Esimerkkinä vain juuri nyt pinnalla oleva keskustelu kasvihuonepäästöistä ja siihen liittyvä lainsäädäntö. Vaikka lainsäädännöllä sinänsä pyrittäisiin tarkkoihin rajoihin niin eikö se myös vaikuta moraalisiin linjauksiin? Lakien pohjallahan on kuitenkin aina jokin moraali eikä se kellu ilmassa tästä erillään.

Sosiaalinen stigma - häpeä. Se voi olla tässä tapauksessa hyväksi jos sen avulla käyttäytyminen pysyy kurissa. Toisin sanoen häpeän pelko siitä, että joutuisi tuomituksi rattijuoppoudesta saattaa aiheuttaa juopuneen ajosta luopumisen. Nollatoleranssi tai ainakin sen synnyttämä keskustelu on varmasti hyväksi. Keskustellessa joutuu miettimään omia mielipiteitään ja perustelujaan rattijuoppouden rajoille. Ehkä tämä on hyväksi.

***

Ihmishengen arvoahan on määritelty ymmärtääkseni joskus jopa oikeusistuimissa rahallisesti. Huomaan selvästi, että minä en tähän kykenisi. Perussääntönä pitäisin sitä, että on parempi säästää ihmishenki kuin menettää se. Elämän suojeleminen on tässä suhteessa tärkeää. Ihmishengen menettäminen on ollut monissa historian vaiheissa liian helposti toteutettavissa.

Elämän eläminen mahdollisimman täydesti auttaa myös siinä vaiheessa, kun kuolema kolkuttelee ovella. Se on väistämätöntä meille jokaiselle, joten siihen valmistautuminen elämällä hyvä elämä on hyväksi. Hyvään elämään kuuluvat ristiriidat, Ilot, surut ja kenties tragediat läpi elämällä elämästä muodostuu täysipainoinen ja hyvä. Näin minä näkisin tämän.

***

gramdelilla olikin mielenkiintoinen näkökulma keskusteluun.

[JHA]

[ Jossain vaiheessa täältä on lähdettävä ja on parempi että elää nyt ei sitten kun.. elämää. Auttaa myös jos voi suhtautua lähtöönsä varauksellisen kiinnostuneena, sen sijaan että taistelisi sitä vastaan.

Sinuna olisin kyllä varauksellisen kiinnostuksen sijaan syvästi huolissani lähdön hetkellä. Entä jos oletkin erehtynyt sen Jumalan olemattomuuden suhteen? Jos siellä suuren portin toisella puolella istuukin Jumala suuren pöydän takana ärtyneen oloisena?

Vaan yhtälailla todennäköisesti saatamme olla myös Allahin isännöimän paratiisiliiketoimintayksikön vastaanottotarkastuksessa samalle viivalle päätyneinä..

Aiheesta huolissaanolo ajaisi ihmisen vain mielipuolisuuden partaalle koska jokatapauksessa tässä uskontojen sulatusuunissa on todennäköisintä aina tehdä se väärä valinta kuin osua siihen oikeaan jolloin valinta johtanee tilastollisesti aina käristymiseen

[adele]

Sinuna olisin kyllä varauksellisen kiinnostuksen sijaan syvästi huolissani lähdön hetkellä. Entä jos oletkin erehtynyt sen Jumalan olemattomuuden suhteen? Jos siellä suuren portin toisella puolella istuukin Jumala suuren pöydän takana ärtyneen oloisena?

Ärtynyt varmasti Jumala on. Toisaalta eikö näissä kaikissa genitaaliuskonnoissa (juutalaisuus, kristinusko, islam) joissa kaikki ajatus ja oppi pyörii alapään ympärillä riitä että silpoo sukuelimiä ja sitten on turvassa? Luotan tuohon ja otan puudutusta mukaan.

.....islam, afrikkalaisten luonnonuskontojen (kristillisellä kuorrutuksella tai ilman) tavoin, on genitaaliuskonto. Kutsun genitaaliuskonnoiksi sellaisia uskontoja, joiden älyllinen fabriikki kietoutuu pimpin, pippelin tai tissien ympärille. Joko elimiä on tavalla tai toisella leikeltävä, tai niiden näkyminen ja ajatteleminen kielletään, mikä epäsuorasti viestii siitä, että ilman kieltoa mitään muuta ei ajateltaisikaan. Tai sitten niiden koko olemassaolo kiistetään, esim. uskomalla, että oma äiti on neitsyt. Myös katolilaisuus ja juutalaisuus olivat menneinä aikoina genitaaliuskontoja, mutta kummastakaan ei nykyään onneksi ole jäljellä juuri muuta kuin nimi ja vähän rituaalia.

Genitaaliuskonnossa nainen on yhtä kuin naisen sukuelin, joka puolestaan on eräänlainen musta aukko. Musta aukko (nainen=pimppi) saa vetovoimallaan lähettyvillä olevan aineen kiertämään itseään. Tähän vertautuu vimmainen sukulaisnaisten koskemattomuuden varjeleminen ja siihen yhdistyvä vieraiden naisten aggressiivinen lähentely. Mustan aukon (pimpin=naisen) valtava vetovoima saa kiertävän aineen (miehen) kuumenemaan hirvittäviin lämpötiloihin: ne miehet tapetaan, jotka kyseenalaistavat sukulaisnaisten koskemattomuuden, ja ne naiset piestään, jotka torjuvat lähentelyn. Liian lähelle mustaa aukkoa joutunut aine suistuu tapahtumahorisontin sisään eikä voi enää vaikuttaa tapahtumien kulkuun: pimpin vaikutuspiiriin (naisen läheisyyteen) joutunut mies ei enää vastaa teoistaan vaan nainen on ihmeellisellä tavalla vastuussa raiskauksista ja muista miehisistä hairahduksista. "Minkäs minä mahdoin kun se siinä keikutti".....

Lisääja tarkemmin tuolta: http://tiny.cc/JnqCA

[SnowOne]

[ Jossain vaiheessa täältä on lähdettävä ja on parempi että elää nyt ei sitten kun.. elämää. Auttaa myös jos voi suhtautua lähtöönsä varauksellisen kiinnostuneena, sen sijaan että taistelisi sitä vastaan.

Luultavasti Jumala laittaisi sinut jonnekin suureen homojen somalimiesten huoneeseen ja määräisi sinut vielä kuvaamaan ikuisesti raskaalla ja kömpelöllä Nikonin digijärjestelmällä. Revi siitä sitten.

Veli todistaa väkevästi

Jos odottaa varauksellisen kiinnostuneena niin eikö se tarkoita, että ei uskoa ainakaan länsimaiseen tieteen maailmankuvaan? Tai ainakin haluaisi kyseenalaistaa sen?

Vaan yhtälailla todennäköisesti saatamme olla myös Allahin isännöimän paratiisiliiketoimintayksikön vastaanottotarkastuksessa samalle viivalle päätyneinä..

Aiheesta huolissaanolo ajaisi ihmisen vain mielipuolisuuden partaalle koska jokatapauksessa tässä uskontojen sulatusuunissa on todennäköisintä aina tehdä se väärä valinta kuin osua siihen oikeaan jolloin valinta johtanee tilastollisesti aina käristymiseen

Jos uskoisimme tilastomatematiikkaan niin emme lottoaisi. Tai jos lottoamme kansanterveyden vuoksi niin voimme samasta syystä myös maksaa kirkollisveroa ja käydä jakamassa ruokapaketteja. Joka kerta katua ylittäessä saisi sitten toivoa josko tulisi täysin tiedottomassa 0,1 promillen maistissa ajaja ja osuisi jättipotti kohdalle.

[Repe Ruutikallo]

Sitähän voisi arpoa uskontonsa kaikista kuolonjälkeistä elämää tarjoavista uskonnoista. Muilla ei tietenkään ole väliä. Tietysti voi olla vaikea saada itsensä oikeasti uskomaan arvonnan tulokseen, mutta kyllähän islamissakin on tärkeää ellei tärkeintä se että edes harjoittaa uskontoaan, viisi rukousta päivässä ja silleen. Vastaavasti ulkoisesti havaittava islamista luopuminen on islamilaisessa valtiossa kuolemalla rangaistava synti jo maan päällä.

Uskonnon harjoittamiseen pystyy jokainen vaikkei sen suuremmin uskoisikaan, kunhan vähän psyykkaa itseänsä.

[Mikael K.]

Uskonnon harjoittamiseen pystyy jokainen vaikkei sen suuremmin uskoisikaan, kunhan vähän psyykkaa itseänsä.

Toinen asia on sitten se kuinka pitkälle tällainen psyykkaaminen kantaa. Elämän kriisit pitävät huolen siitä, että kaikki keinotekoinen katoaa ja vain aito kestää. Toisaalta ihminen osaa kyllä huijata itseään niin ansiokkaasti, että keinotekoiset elämänmallitkin kestävät melkoisia kolhuja. Silti olen sitä mieltä, että aidot asiat kestävät kaikesta huolimatta. Sanoisin, että tästä minulla on hieman omaa kokemusta.

[Repe Ruutikallo]

No eihän pelkkä uskonnon harjoittaminen sinänsä kanna mihinkään, ellei sitten kuolemanjälkeiseen elämään, jos juuri se uskonto sattuukin olemaan oikeassa jossa pääasia on harjoittaminen.

Jos islamista puhutaan, niin kaipa se yhteisö sitten jotain tukea antaa niillekin jotka harjoittavat menoja vain ollakseen herättämättä huonoa huomiota.

Muistutan vielä alkuperäisestä väliajatuksesta joka oli se, että ihminen valitsee tilastollisen todennäköisesti väärän uskonnon, jos oletetaan että hyvään kuolemanjälkeiseen elämään on vain yksi jostakin uskonnosta löytyvä tie. Jokainen uskontohan väittää olevansa oikeassa, mikäs uskonto se muuten olisikaan.

Uskominen sinänsähän todistaa vain sen että kyseinen subjekti uskoo, ei muuta. Valitettavasti. Sitä en kuitenkaan voi kiistää, etteikö uskomisella saata olla tiukoissa paikoissa hyvinkin myönteisiä vaikutuksia niistä paikoista selviämiseen, jos nyt hyväntahtoisesti oletetaan että ne paikat eivät ole siihen uskomiseen liittyvän yhteisön aikaansaamia, mitä sitäkin on tässä maassa sattunut niin monta kertaa että lieneekö itse Yläkertakaan pysynyt niissä laskuissa mukana.

[ManiMicci]

Sitähän voisi arpoa uskontonsa kaikista kuolonjälkeistä elämää tarjoavista uskonnoista.

Arvontatuloksen ollessa väärä voi sitten syyttää sitä kaikkivaltiasta.

[SnowOne]

No eihän pelkkä uskonnon harjoittaminen sinänsä kanna mihinkään, ellei sitten kuolemanjälkeiseen elämään, jos juuri se uskonto sattuukin olemaan oikeassa jossa pääasia on harjoittaminen.

Jos islamista puhutaan, niin kaipa se yhteisö sitten jotain tukea antaa niillekin jotka harjoittavat menoja vain ollakseen herättämättä huonoa huomiota.

Muistutan vielä alkuperäisestä väliajatuksesta joka oli se, että ihminen valitsee tilastollisen todennäköisesti väärän uskonnon, jos oletetaan että hyvään kuolemanjälkeiseen elämään on vain yksi jostakin uskonnosta löytyvä tie. Jokainen uskontohan väittää olevansa oikeassa, mikäs uskonto se muuten olisikaan.

Uskominen sinänsähän todistaa vain sen että kyseinen subjekti uskoo, ei muuta. Valitettavasti. Sitä en kuitenkaan voi kiistää, etteikö uskomisella saata olla tiukoissa paikoissa hyvinkin myönteisiä vaikutuksia niistä paikoista selviämiseen, jos nyt hyväntahtoisesti oletetaan että ne paikat eivät ole siihen uskomiseen liittyvän yhteisön aikaansaamia, mitä sitäkin on tässä maassa sattunut niin monta kertaa että lieneekö itse Yläkertakaan pysynyt niissä laskuissa mukana.

Kun ottaa huomioon kuinka lähellä toisiaan useakin valtauskonto on en näkisi aivan pois suljettuna myöskään vaihtoehtoa, että meillä on useita 7-oikein rivejä. Raamatussakin sanotaan, että ihmiselle riittää usko Jumalaan ja anteeksiantoon. Kun uskot, elät hyvin ja haluat hyvää myös läheisillesi olet jo aika pitkällä valitset sitten minkä uskonnon tahansa. Sitten on sitä nippeliä mihin päin ja missä asennossa pitää rukoilla ja saako jotain syödä vai ei. Näille löytynee syitä kulttuurin sisältä.

Toki sitten on isojakin uskontoja joissa on suuria eroja meikäläisiin, mutta lähtisin kyllä miettimään mistä ne erot voivat johtua ja kuinka kaukana itseasiassa ollaan jos molemmat tulee hieman toisiaan vastaan.

[JHA]

Jos uskoisimme tilastomatematiikkaan niin emme lottoaisi.

Miksi emme. Jokainen tilastomatematiikkaa tunteva tietää voiton olevan hyvin epätodennäköisen mutta vielä varmemmin sen että voiton todennäköisyys on vielä alhaisempi jos lottoriviä ei hanki.

Se mihin tilastomatematiikka lotossa auttaa on se ettei kukaan todennäköisyyksiä tunteva ole niin tyhmä että panttaisi koko omaisuuttaan yhden kierroksen riveihin ns todennäköisemmän voiton puolesta vaan likimain jokainen lottoaja osaa suhteuttaa riviin tehtävän sijoituksen rivikohtaiseen sijoitukseen sisältyvään riskiin ja toisaalta siihen hyvin epätodennäköiseen mahdollisuuteen.

Viikottainen lottoeuro ei ole niin kallis että se mitenkään vaikuttaisi henkilökohtaiseen elämään ja omaan talouteen mutta sen sisältämä mahdollisuus on niin merkittävä että siksi se euro kannattaa mielummin sijoittaa viikon riviin kuin hetken mielihyvän tarjoamaan oluttuopin kolmannekseen..

No. toisaalta.. itse en kyllä lottoa

Joka kerta katua ylittäessä saisi sitten toivoa josko tulisi täysin tiedottomassa 0,1 promillen maistissa ajaja ja osuisi jättipotti kohdalle.

Tämän vuoksi useimmat eivät jätä kadun ylitystä sattuman ja toiveen varaan vaan katsovat ensin tuleeko niitä autoja

[Mikael K.]

No eihän pelkkä uskonnon harjoittaminen sinänsä kanna mihinkään, ellei sitten kuolemanjälkeiseen elämään, jos juuri se uskonto sattuukin olemaan oikeassa jossa pääasia on harjoittaminen.

--

Uskominen sinänsähän todistaa vain sen että kyseinen subjekti uskoo, ei muuta. Valitettavasti. Sitä en kuitenkaan voi kiistää, etteikö uskomisella saata olla tiukoissa paikoissa hyvinkin myönteisiä vaikutuksia niistä paikoista selviämiseen, jos nyt hyväntahtoisesti oletetaan että ne paikat eivät ole siihen uskomiseen liittyvän yhteisön aikaansaamia, mitä sitäkin on tässä maassa sattunut niin monta kertaa että lieneekö itse Yläkertakaan pysynyt niissä laskuissa mukana.

Lähestyn asiaa esimerkin kautta. Tarkennan vielä, että minulla aiheena on kristinusko. Muista uskonnoista en tiedä tarpeeksi. Toisaalta näkökulmani rajaa myös muut uskonnot pois keskustelusta.

Oletetaan, että herra K:n pitäisi tehdä junamatka Helsinkiin. Hän seisoo rautatieasemalla ja katselee aikatauluja. Matkan edistymiseksi hänen pitää ostaa lippu junaan ja astua siihen aikataulun mukaisesti. Hän istuu omalle paikalleen ja juna onkin tovin kuluttua Helsingissä.

Junan liikennöintiin voi suhtautua myös teoreettisesti. VR:n junat eivät aina saavu perille. Suurin osa junista kuitenkin liikkuu kohtalaisen tarkasti aikataulujen mukaan ja saapuu perille. Asemalla voi tehdä myös toisin. Aikatauluja voi myös lukea vaikka koko päivän ostamatta lippua ja olla astumatta junaan. Esimerkkimme herra K. voi seisoa asemalla ja teoretisoida sitä viekö juna Helsinkiin ja onko edes koko kaupunkia olemassa.

Takaisin todellisuuteen. Kristinuskoon voi suhtautua ainakin kolmella tavalla. Myös muita tapoja voi olla olemassa.

(1) Kristinusko teoriana. Voimme tarkastella kristinuskoa samalla tavalla kuin junamatkaa Helsinkiin. Herra K. seisoo asemalla lukemassa aikatauluja ja tekee johtopäätöksen, että Helsinkiä ei ole olemassa ja junamatkat ovat huijausta. Hän päättelee, että antaa olla. Minkä vuoksi sitä pitää yleensä matkustaakaan minnekään?

(2) Kristinusko omana kokemuksena. Herra K. voi myös suhtautua junamatkaan sillä tavoin, että hän ostaa lipun, astuu junaan ja on tovin kuluttua perillä. Keskustelua herättää se voiko Helsinkiin päästä myös muulla tavalla kuin matkustamalla junalla.

(3) Ikuinen skeptisyys kristinuskoa kohtaan. Vaikka tunnemme useita herran K:n kaltaisia henkilöitä, jotka ovat tehneet junamatkan Helsinkiin niin silti epäilys elää junamatkan ja Helsingin mielekkyyttä kohtaan.

Tällaista skeptisyyttä on vaikea voittaa millään tavalla. Ikuinen skeptikko kaivaa aina vain yhä uusia epäilyksen kohteita esiin saaden syyn olla ostamatta lippua ja olla astumatta junaan päästäkseen Helsinkiin. G. E. Moorea soveltaen voisi sanoa, että epäilyistä eroon pääsemiseksi pitää kokeilla onko kristinusko totta ja vasta tämän jälkeen esittää siitä väitteitä. Ilman todellisuuden rankkaa testiä teoreettiset väitteet ovat yhtä tyhjän kanssa. Ongelman testaamisessa aiheuttaa se, että testi on välttämättä subjektiivinen. Tämä vaikuttaa myös vastauksiin.

[Pasteur]

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että junamatkat ovat huijausta, joten käytän vain autoa ettei tarvitse jättäytyä vain uskon varaan!

[adele]

(1) Kristinusko teoriana. Voimme tarkastella kristinuskoa samalla tavalla kuin junamatkaa Helsinkiin. Herra K. seisoo asemalla lukemassa aikatauluja ja tekee johtopäätöksen, että Helsinkiä ei ole olemassa ja junamatkat ovat huijausta. Hän päättelee, että antaa olla. Minkä vuoksi sitä pitää yleensä matkustaakaan minnekään?

(2) Kristinusko omana kokemuksena. Herra K. voi myös suhtautua junamatkaan sillä tavoin, että hän ostaa lipun, astuu junaan ja on tovin kuluttua perillä. Keskustelua herättää se voiko Helsinkiin päästä myös muulla tavalla kuin matkustamalla junalla.

(3) Ikuinen skeptisyys kristinuskoa kohtaan. Vaikka tunnemme useita herran K:n kaltaisia henkilöitä, jotka ovat tehneet junamatkan Helsinkiin niin silti epäilys elää junamatkan ja Helsingin mielekkyyttä kohtaan.

Tällaista skeptisyyttä on vaikea voittaa millään tavalla. Ikuinen skeptikko kaivaa aina vain yhä uusia epäilyksen kohteita esiin saaden syyn olla ostamatta lippua ja olla astumatta junaan päästäkseen Helsinkiin. G. E. Moorea soveltaen voisi sanoa, että epäilyistä eroon pääsemiseksi pitää kokeilla onko kristinusko totta ja vasta tämän jälkeen esittää siitä väitteitä. Ilman todellisuuden rankkaa testiä teoreettiset väitteet ovat yhtä tyhjän kanssa. Ongelman testaamisessa aiheuttaa se, että testi on välttämättä subjektiivinen. Tämä vaikuttaa myös vastauksiin.

1.) Heh. Joku tuttu on käynyt Hesassa ottanut pokkarikuvia Senaatintorilla. Hän omaan konkreetista evidenssiä Helsingin olemassaolosta. Uskosta meillä todisteena on ...... no, usko. Kukaan ei ole laskeutunut Paratiisista (ostoparatiiseja ei lasketa) ja näyttänyt räpsyjä sieltä. Meillä on vain joukko koomisesti pukeutuneita, ihmisiä jota väittävät erilaisten todentamattomien väitteiden olevat totta.

2. Joku voi istua kotonaan Iisalmessa ja kokea olevansa matkalla Helsinkiin. Häntä kansankielellä kutsutaan harhaiseksi. Jos on riittävän harhainen kokemuksissaan, ihminen on vaaraksi itselleen. Harhaiset uudelleensijoitetaan yhteiskunnan toimesta turvallisempaan paikkaan.

3. Ikuinen skeptisyys? On eri asia olla skeptinen kun Iisalmelainen peräkammarin poika kertoilee maailmanmatkoistaan vaikka tiedetään että hän ei ole passia, eikä ole tunnetusti koskaan käynyt missään, kun silloin jolloin joku jolla on evidenssiä matkoistaan kertoo niistä. Ja on tervettä omata tämä skeptisuus iisalmelaisen harhamatkailua kohtaan kunnes toisin todistetaan.

Mikael K:n epäanalyyttisyys ja hurmahenkisyys on juuri onnistuneiden Homppu-huijausten takana. Joku harhainen myy palstalla jotain jota ei omista. Toinen hurmahenki uskoo harhaisen mielikuviin ja antaa hänelle rahansa. Samalla tavalla nämä koomisesti pukeutuneet hurmahenget myyvät herkkäuskoisille pässinpäille mielikuvia, jotka takia he ovat valmiita uhraamaan elämänsä illuusioihin.

[Mikael K.]

Mikael K:n epäanalyyttisyys ja hurmahenkisyys --

Nyt on huomattava vielä seuraavaa. Esimerkin henkilö herra K. on mielikuvitusta ja matka tehdään hänen maailmassaan. Tämän mielikuvitusmaailman ja todellisuuden sekoittaminen keskenään sotkee koko esimerkin. Sotkeminen on yhtä loogista kuin rippikoululaisten tekemä kysymys siitä voiko Jumala tehdä niin suuren kiven, että ei jaksa sitä nostaa.

Esimerkin oletuksena on, että herra K. seisoo asemalla suunnittelemassa matkaa Helsinkiin. Hän ei ole siellä käynyt tai matkustanut junalla, joten esimerkin tapauksessa hänen pitää matkustaa junalla Helsinkiin todetakseen matkustamisen mahdollisuus ja Helsingin olemassaolo. Esimerkki ei ole myöskään tarkka kuvaus todellisuudesta vaan se vain viittaa sen suuntaan.

Samalla on huomattava, että esimerkki on oikeastaan analogia tai metafora puhuttaessa toisesta asiasta. Tämä tiedostettaessa on tehtävä hyppy kahden eri tason välillä - hyppy teoriasta todellisuuteen. Tämän esimerkin avulla yritin selventää sitä millaiset mahdollisuudet suhtautua todellisuuteen ovat olleet tässä keskustelussa esillä.

Nyt ei auta, että keskustelun toinen osapuoli nimetään hurmahenkiseksi tai epäanalyyttiseksi. Se vain osoittaa ylimielistä halveksuntaa ja haluttomuutta keskustella itse asiasta. Vaan enhän minä voi sille mitään jos näin halutaan tehdä.

Vielä skeptisyydestä. Tässä tapauksessa sitä on kahta laatua. Tervettä ja epätervettä. Siitä nimitys ikuinen skeptisyys. Se vangitsee epäilijän paikalleen antamatta mahdollisuutta tutustua asioiden oikeisiin sisältöihin, kun kaikkea pitää epäillä. Terve skeptisyys epäilee tällaista asennetta. Samoin se epäilee kaikkea muutakin mutta ei vangitse epäilijää vankilaansa vaan antaa luvan astua eteenpäin kohti vapautta.

[Pasteur]

...rippikoululaisten tekemä kysymys siitä voiko Jumala tehdä niin suuren kiven, että ei jaksa sitä nostaa.

Kuinka vastaat moiseen?

[Mikael K.]

...rippikoululaisten tekemä kysymys siitä voiko Jumala tehdä niin suuren kiven, että ei jaksa sitä nostaa.

Kuinka vastaat moiseen?

Onko tämä vitsi? Pakko olla. Jos ei ole niin ainakin se on huonoa pilaa Kysymyshän on yksinkertaisesti logiikasta. Jos lähtökohtana ovat loogiset mahdollisuudet niin silloinhan kysymys on mieletön ja siihen vastaaminen on turhaa. Rippileiriläisille asia pitäisi perustella alusta loppuun selkeästi ja mahdollisimman konkreettisesti.

[Pasteur]

Onko tämä vitsi? Pakko olla. Jos ei ole niin ainakin se on huonoa pilaa Kysymyshän on yksinkertaisesti logiikasta. Jos lähtökohtana ovat loogiset mahdollisuudet niin silloinhan kysymys on mieletön ja siihen vastaaminen on turhaa. Rippileiriläisille asia pitäisi perustella alusta loppuun selkeästi ja mahdollisimman konkreettisesti.

En sanonut, että itse moista kysyisin tai pitäisin kysymystä mielekkäänä, mutta ajattelin, että mielelläni kuulisin vastauksen uskonnon sisäisellä logiikalla muodostettuna, jos sellainen on ollut tapana antaa.

Ymmärrän kyllä silti pikkuviisaiden halun nujertaa täydellisen täydellisyys semanttisella kikkailulla (ikäänkuin semanttinen päättely olisi täydellistä)...

Edit: Vielä jos logiikasta puhutaan, niin luonnollisen päättelyn systeemissähän juurikin mainitsemasi kysymyksen (lauseiden yhtäaikainen voimassaolo) mielettömyys on nimenomaan todistus siitä, että samassa maailmassa ei voi olla sekä täydellistä jumalaa, että kiveä jota ei kukaan kykenisi nostaa jne. (Siis edelleen olettaen, että ko päättelysysteemi olisi täydellinen.)