mikastus kirjoitti:Oletteko koskaan miettineet paljonko on kourallinen? Esimerkiksi ja eritoten esimerkkinä montako on kourallinen?
Onko se puolitoistamiljoonaa nuorella miehellä? Ja joka ilta.
Onko se 5-6 per ilta himokkaalla käsityöläisellä ja syöjättärellä? Vaiko vain työpäivinä.
Onko se vain yksi, rehellisellä suomalaisella maaseudeun miehellä? Ja kerran elämässäkö? Onko se viljaa vai viljalti, ja onko "se" henkilö vai tila? Tai sitten tilahenkilö. Menin sekaisin.
Tietysti koura viittaa paljolti käteen. Olenko käsi jos kouraisen tyhjää? Onko tällä tyhjän kouraisulla perhosvaikutus? Ja jos on, niin onko vaikutus myös toisinpäin? Eli onko perhostelulla kouriintuntuvaa vaikutusta muiden elämään kuin kalastuslupien kauppiaaseen ja hänen asiakkaisiinsa.
Anteeksi poukkoiluni, mutta mikä paholainen on asiakas. Onko se kuten hyväkäs? Tai tahmakas tai toipilas? Asia, kas? Melko alentuvaa artikulaatiota mielestäni maksavaa henkilöä kohtaan. Asiakas - otanpa nyt sitten hyväntahtoisena yrittäjänä roposi vastaan. Kas vain, asiaa - vainko. Mitä merkitystä sanoilla on elämässä. Voidaanko niitä käyttää muuallakin kuin markkinoinnissa?
Onko retorinen kysymys aina huono jos sille on jo surkea vastaus olemassa?
Käsittääkseni kourallinen on noin viisi, onhan kourassa viisi sormea. Tilavuusmittana kourallinen on enemmän käsitteelinen määrä, näppituntumalta sanoisin sen olevan siinä lumipallon ja vauvanpään välillä.
Miten erotetaan pitkälti samaa tarkoittavat päätteet -kas ja -inen? Kun subjektilla on asia hän on asiakas tai sitten asiallinen. Samaan tapaan, kuin subjekti voi olla kädellinen tai nenäkäs. Voisiko näitä sekoittaa? Minulla on nälkä, olen näläkäs. Olen nälällinen.
Mutta mikä se yrittäjä sitten on? Yrittää vaan kovasti, eikö se koskaan lakkaa? Jos yrittäjä saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden, hänen ei tarvitse enää yrittää. Usein hän kuitenkin jatkaa yrittämistä, vaihtuuko silloin tavoite? Yrittääkö yrittäjä ainoastaan saada aina ja enemmän rahaa? Sitäkö se yrittäminen on?
Meidän planeettaamme ei ole mikään symbolinen kohtu, me ollaan kaikki suuressa sinisessä limousinessa (Jarkko Laine)