Forsteiner kirjoitti:Konvertoin häviöttömän WMA:n pakkaamattomaksi waveksi, ja sen taas konvertoin häviöttömään Apple losssless-formaattiin. Taidan olla hiukan yksinkertainen kun en nyt kyllä suoraan sanoen ymmärrä yhtään missä se sinun mössösi syntyy. Kun ystävällisesti kirjoitat tosta selvityksen, niin varmaan samalla energialla syntyy selostus siitä, miksi nämä konversiot kuulostavat kuitenkin hyvältä Geneleceilläni, toistaen myös stereokuvan? Selostuksesi myötä varmaan moni oppii uusia asioita äänitiedostojen saloista.
Tämän viestin rivienväliin on kompressoitu myös informaatiota, jonka luulen välittyvän ihan näin tekstimuodota huolimatta.
Aivan kuin, anteeksi vain, et ymmärtänyt alkuperäistä asiaani tässä koko jutussa.
Asiahan ei ole ihan yksinkertainen mutta yritän hieman..
Kun originaali tiedosto on laskentani mukaan 650MB ja siitä tehdään 426MB WMA niin jotain katoaa vaikkakin sen sanotaan olevan häviötön pakkaus. Näin voi ollakin kuulon kannalta hyvällä softalla koodattuna mutta siihen se sitten jääkin. Sitten kun tuo 426MB möykky käännetään 44.1kHz WAV muotoon niin ei se palaudu/muutu äänellisesti niin laadukkaaksi vaan ainoastaan ulkoiset mittasuhteet täyttää nuo tuon formaatin raamit. Ääni siellä sisällä on edelleen samaa, ellei jopa huonompaa jos siihen kääntävä softa on kuraa. Ja sitten kun tuo lopputulos vielä suhautetaan jollain softalla Apple Lossless muotoon niin voi olla että ollaan hyvin kaukana alkuperäisestä.
Kuvailit itse juurikin ne seikat jotka "huonosti/liikaa koodatussa" musiikissa usein kuuluvat: pellit menee oudoksi, ehkä rakeiseksi ja ääni jokeltaa, stereokuva seikkailee ja muuttuu kummalliseksi ja bassoja katoaa tai se muuttuu eikä sointi ole "tiukka". Tasokkaan masterin voi ehkä kerran koodata hyvällä softalla pienemmäksi, mutta siihen se saa sitten jäädä. Kaikki tämän jälkeen tapahtuvat koodaukset on digitaalista murhaa tiedostolle. Ne kodekit ponnistaa kuitenkin poikkeuksetta siitä lähtökohdasta että pakattava tiedosto on neitseellinen eikä jo kertaalleen käsitelty/pakattu. Moinen pakkaus kun sisältää monenlaista pakkausta aina psykoakustisista ilmiöistä datamaailman kiemuroihin tehden CD-tasoisesta tiedostosta sellaisen että vain ihmisen kuulolle tärkeät ainekset jää kuuluville pienemmässä paketissa. Eli jos äänitiedosto on jo jotenkin kerran pakattu(vaikkakin häviöttömästi) niin uusi pakkaus saa softan lähtemään ihan harhateille. Esimerkkitapauksessa oli juurikin tällainen ketju ja toisessa päässä oleva CD on taas hyvin lähellä sitä neitseellistä masteria ja näin kaukana tästä lopputuloksesta. Eli vaikkakin jostain puhutaan että se on "häviötön" niin sitä se ei todellakaan ole jos tiedostokoko muuttuu yhtään. On kuitenkin ohjelmia jotka tekee asian niin että
aistimus pysyy samana. Näilläkin softilla on keskenään eroja ja usein sitä hintaeroakin..
Se että kotona tämä soi Genelecin kanssa hyvin on myös vaikea seikka. Kun kuunteluympäristö yhtään poikkeaa kalustoltaan ja tilaratkaisultaan niin ne ei ole vertailukelpoisia. Myöskään pelkkien muistin varassa roikkuvien mielikuvien perusteella ei ihan optimistisesti pysty vertailemaan. Pitäsi olla ihan A/B testi että hommassa on tolkkua. Toki perusseikkoja voi aistia että vaikkapa täällä soi basso kovempaa jne..mutta melko hataraa se on silti. Jos kuuntelu kotona on olohuoneen nurkassa niin ääni voi "sekoittua" ja siten tasoittua eikä virheitä niin havaitse. Jos sitten rinnalla on toinen ympäristö jossa enempi hifiin painottumista niin siellä ne asiat voi kuulla koska tila+kamat erottelee ne paremmin. Hyvätkin kaiuttimet soi huonossa tilassa oudosti, tavallaan hyvin mutta vääristyneesti. Saman olen havainnut itsekin että jopa omat hyvänä pitämät miksaukset soundaa hi end hifissä ihan järkyttävältä. Mutta ei ne sinne ole aina tehtykään vaan vaikkapa esim. Toyotan takapenkille tai mökkiradioon

Kuten sanoin vaikea seikka, mutta toivottavasti pointtini selveni vaikkakin takerruin noihin formaatti seikkoihin enempi.