Housuissas sulla on...

[makki]

Etsin tuosta vanhaa ketjua "Työpäiväsi". En kuitenkaan löytänyt. Joten aloitin uuden.
Toissapäivänä iski paha flunssa. Minulle se on harvinaista. Ehkä vain kerran viidessä vuodessa. Oletettavasti johtuu ylettömästä röökinpoltostani, röörit on hyvin tervattu, suojaus toimii.
Eilisen vietin kuitenkin vällyjen alla kuumeessa hytisten. Tänään oli kuitenkin pakko mennä duuniin. Olin sopinut asiakastapaamisen puoliltapäivin. Asiakas oli kuitenkin myöhässä, tein kutsukortteja taidenäyttelyn avajaisiin, join Tuxia ja söin buranaa. Sitten laskin vähän kaasua. Ei helv.... Tätä ei ollut sattunut kuin joskus ihan skidinä. Reidet tuntuivat kostuneen. Äkkiä p-huussiin, vain toteamaan tapahtunut. Pesun jälkeen housut kintuissa kuikuillen ettei vaan ketään näy käytävillä. Omaan huoneeseen päästyä ovi lukkoon, kalsarit muovikääreeseen ja kaappiin. Tässä vaiheessa iski kyllä tilanteen humoristisuus. Tuli mieleen Mr. Bean. Siinä sitä sitten odottelin asiakasta ja toivoin ettei pahasti haise. Näin menee meillä tällä it-alalla.

[Jouna-]

*thumbs up*

[since86]

no jopas...

[Macsam]

Minulle on sattunut vastaavaa viimeksi 60-luvun lopulla

[PKivireki]

Mmhää, mulle kävi täss toissa päivänä toisin nolosti. Olin paikallisessa Sokoksessa kuvittamassa 3+1 päivien alkua. My First Sony oli alennustarjouksessa napero-osastolla. Minä laulamaan & nauhoittamaan siihen näytekappaleeseen jostain syystä että "Kokkelipiimää kokkelipiimää kokkelipiimää!". Painoin tyynesti isoa punaista replay -nappia ja minähän siellä lauloin vekottimesta.

Käännyin poistuakseni ja siinä oli kaks naperoa epäuskoisen ihastuneena seuraamassa. Hipsin paikalta ja mitäs sieltä takaa kuuluikaan; meitsi laulaa nauhurista "kokkelipiimää kokkelipiimää kokkelipiimää!"..

[muumio]

Mhehee, tosta kokkelipiimähommastahan saa pelkästään propseja. Housuun kakkimisesta en kuitenkaan niitä jaa... Vain pahanilkistä kiherrystä.

[Jamac]

Tuli mieleen Mr. Bean. Siinä sitä sitten odottelin asiakasta ja toivoin ettei pahasti haise. Näin menee meillä tällä it-alalla.

Sain ruokamyrkytyksen viimekesänä, ja tiputukseenhan sitä mentiin kun nesteet kehosta loppui. Siinä tipassa maatessani päätin kans päästää kaasua. Ei tullu kaasua ei. Kuume (39,5) oli justiin laskemassa ja kauhea hiki päällä. Ei kun vessaan. Voi saakutti sitä sotkua. Koita siinä horkassa yhdellä kädellä pestä pienessä vessassa toinen käsi tipassa kiinni. Lopputuloksena tämä mies munasillaan hoippuroi sairaan käytävällä kuikuillen josko jollain olisi ratkaisua akuuttiin vaatepulaan. Mullahan ei mitään ollu kun ampulanssilla lafkaan menin.

Joitain asioita sitä vaan haluaa unohtaa.

[muumio]

Joitain asioita sitä vaan haluaa unohtaa.

Anteeksi, mutta tämä on tosi hauska thread. Olen oikeasti pahoillani. Hienoa että jaatte nämä.

[Jamac]

Ei se ny enää aikuisena nii tarkkaa ole... Mikä ei nolota se ei kasvata!

[jannehh]

Noh, tämä nyt ei suoranaisesti housuihin liity, mutta toissakesänä sattui sellaista, että ostin paikalliselta puukkosepältä puukon. Ostoksille menin kesken työpäivän ja G5:n ääreen kiiruhtaessa piti vielä pysähtyä porraskäytävään ihastelemaan ostosta. Se on oikeasti nätti puukko ja olin tyytyväinen ostokseen. Hymyilytti kovasti. Teräkin näytti nätiltä ja sitä piti silitellä, että saa tuntumaa harrastusvälineeseen. Teki mieli huulillakin kokeilla, mutta en sentään. Kuten jo mainitsin, niin olin oikeasti tyytyväinen. Hymyilytti vielä enemmän. Sitten tulin katsahtaneeksi ikkunan suuntaan ja siellähän näkyi tupakilla naapurifirman nuorimies katselemassa herkkää hetkeäni. Ei sen jälkeen enää tullut juttelemaan ja muuttivat pois meidän firman vierestä.

[Jamac]

Aika kohtalaisen hyvä!

[heifetz]

Ei helevetti, ihan kippurassa täällä hykertelen...

[Jamac]

No, tämä juttu ei liity työhön, mutta housuihin löyhästi kyllä. Tapahtui eräillä rokkijuhlilla melkein kymmenen vuotta sitten.Teltassahan voi tehdä muutakin kuin nukkua. Tekemisen jälkeen vastuuntuntoinen tekijähän pitää huolen että tekemisessä käytetty varmistin poistuu tekijän mukana tekemisen kohteesta. Varmistinta ei löytynyt. Tunnelmahan siinä hiukan muuttui, ja varmistinta piti alkaa etsimään toisen tekijän osastosta. Ei löytöä. Tämän jälkeen toinen tekemisen osapuoli nousee sievästi istumaan ja kas, varmistin tipahtaa kyseisen osapuolen kainalosta!!!



Kaikkea vaan ei pysty selittämään.

[vesku]

No, tämä juttu ei liity työhön, mutta housuihin löyhästi kyllä. Tapahtui eräillä rokkijuhlilla melkein kymmenen vuotta sitten.Teltassahan voi tehdä muutakin kuin nukkua. Tekemisen jälkeen vastuuntuntoinen tekijähän pitää huolen että tekemisessä käytetty varmistin poistuu tekijän mukana tekemisen kohteesta. Varmistinta ei löytynyt. Tunnelmahan siinä hiukan muuttui, ja varmistinta piti alkaa etsimään toisen tekijän osastosta. Ei löytöä. Tämän jälkeen toinen tekemisen osapuoli nousee sievästi istumaan ja kas, varmistin tipahtaa kyseisen osapuolen kainalosta!!!



Kaikkea vaan ei pysty selittämään.

Riittävän pieni teltta ni festarikunnossa moinen kainalosta erehtyminen ei oo kumma. Tosin sitä varmistinta tarvii vaan siellä "isossa kainalossa".

Jannelle: kiitti vinkistä. Mullakin on naapureita, jotka pitäis saada vaihtaan asuntoa. Tuutko vaikka kesällä Lapinreissulla kyläilemään?

[jannehh]

Jannelle: kiitti vinkistä. Mullakin on naapureita, jotka pitäis saada vaihtaan asuntoa. Tuutko vaikka kesällä Lapinreissulla kyläilemään?

Oon vielä sen verran nuori, ettei noita Lapinreissuja ole tullut aloitettua (vrt. J. Vainio). Muuten kyllä voisi olla kiva käydä silläkin suunnalla, on siellä sukulaisiakin. Meinasitko siis, että ostaisit minulle puukon vai pitäisikö minun teeskennellä sitä sairaalloisen näköistä ihastusta uuteen puukkoon?

[vesku]

Kyllä täältä puukkoja löytyy, mutta mun ilme ei oo ainakaan vielä riittäny... Joo, eihän Kellosta oo tänne ku vajaa kakssattaa kilsaa.

[iRock]

Tämä ei liity mitenkään työhön eikä edes nolottanut, mutta kerronpa kuitenkin, miten aamu voi mennä heti kunnolla pieleen.

Asuin opiskeluaikana Joensuussa ja rahattomana liikkuminen tapahtui joko kävellen tai fillarilla, oli sitten kesä tai talvi. Yksi kavereistani oli menossa lentämällä Helsinkiin ja autollisena hän ehdotti diiliä: ajan hänet lentokentälle ja saan hänen upean valkoisen Talbot Horizon -auton lainaan siksi aikaa. En juuri vastustanut, koska elettiin keskitalvea ja Joensuussa lämpötila tuppaa pysymään silloin reilusti miinuksella, tuohon aikaan pakkasta taisi olla -20C.

Ajoin kaverin tyytyväisenä lentokentälle, koska seuraavana aamuna minun ei tarvitsisi sotkea tulipalopakkasessa yliopistolle polkupyörällä. Saattaisin jopa pilistellä kaupungilla hetken seuraavana päivänä.

Aamu valkeni erittäin kylmänä. Lämpötila oli -25C:n kieppeillä eikä auto tietenkään ollut kiinni "tolpassa", koska opiskelija-asuntoalueen tolpallisia autopaikkoja saavat käyttää vain paikan ostaneet. Kävelin hieman huolissani kadun varteen, jonne olin jättänyt auton. Siitä vastoinkäymiset sitten alkoivatkin. Lukot olivat jäätyneet yön aikana, eikä ovien avaamisesta tullut mitään. Kuskin puoleinen ovi oli täysin jumissa, mutta apukuskin oven lukko osoitti merkkejä yhteistyöstä. Onneksi minulla oli lukkosulaa kotona, joten kipaisin hakemaan putelin ja jatkoin lukon rassausta.

5-10 minuutin ähellyksen jälkeen sain lopulta apukuskin oven auki, ja vääntäydyin kuskin penkille. Kuten arvata saattaa, moottori ei inahtanutkaan. Starttimoottori kävi kyllä, mutta muuten moottori ei juurikaan halunnut herätä. Pelkäsin, että starttiyritykseni kuluttavat akun loppuun, joten tulin hetkeksi ulos autosta. Satuin katsomaan bensatankin suuntaan aivan sattumalta, mikä jälkikäteen ajateltuna helpotti asioita huomattavasti. Nimittäin bensatankin luukku oli auki ja korkki tipotiessään - yön aikana autosta oli varastettu bensat! Nauroin ja itkin mielessäni yhtä aikaa, mutta en halunnut luovuttaa. Onneksi lähistöllä oli kylmäasema, josta saisin bensaa.

Takaisin kotiin siis. Etsin kuumeisesti astiaa, johon voisin tankata sen verran polttoainetta, että auto käynnistyisi. Autottomana minulla ei tietenkään ollut varabensakanisteria tai mitään sen tapaista, joten litran limsapullo sai luvan kelvata. Onneksi järkeä oli sen verran päässä, että tajusin leikata pullon yläosan pois, että tankatessa polttoaine menisi sinne, mihin sen oli tarkoitus mennä. Kävelin puolen kilometrin matkan asemalle huomatakseni, että litran limsapullo on aivan liian pieni tankkaukseen. Asemalla nimittäin oli kyltti, että setelillä maksettaessa minimilitramäärä on viisi litraa. Onneksi pankkikortilla sai lirutella bensaa sen verran kuin huvitti, joten sain lopulta vajaan litran verran bensaa ka kävelin takaisin autolle.

Ihme kyllä auto käynnistyi lähes kuin unelma tankkauksen jälkeen. Jätin moottorin käyntiin ja ajattelin seuraavaksi puhdistaa tuulilasin jäästä ja lumesta, jota oli satanut hieman edellisenä iltana. Vasta silloin huomasin lapun tuulilasin pyyhkimen alla. Ei prrkeekkele, lappuliisa oli käynyt edellisenä iltana tai aamulla! Olin nimittäin jättänyt auton paikalle, jossa sai pysäköidä kiekon kanssa enintään 4 tuntia. Muut autopaikat kun olivat olleet täynnä...

Tästä kohtuullisen tulistuneena päätin lähteä kohti yliopistoa (bensa-aseman kautta) renkaat savuten (kuskinpuoleinen ovi oli vieläkin jäässä). Mutta auton käyttäytyminen tuntui kumman jäykältä pakkasesta huolimatta. Tajusin, että käsijarru oli jäätynyt kiinni! Etuvetoinen auto, jäätynyt käsijarru ja peilikirkas jää tien pinnalla ei ollut hirveän hyvä yhdistelmä, mutta pääsi lopulta tankkaamaan lisää löpöä, jota tankkasin kuitenkin säästeliäästi, koska osa siitä haihtuisi kuitenkin pois avonaisen bensaluukun kautta. En nimittäin löytänyt tankin korkkia mistään...

Sillä hetkellä päätin, että olin saanut tarpeekseni vastoinkäymisistä. Ajoin rammalla autolla kaupungin toiselle puolelle (pitikin sattua, että kaveri asui mahdollisemman kaukana) yrittäen vältellä liikennevaloristeyksiä ja vilkasliikenteisiä teitä, koska auto kulki miten sattui lähes lukkiutuneiden takapyörien takia. Pääsinl opulta kaverin kodin parkkipaikalle, jätin auton sinne, menin bussilla keskustaan ja saman tien kaljalle.