Aamukaffella/teellä/kaakaolla...ja kaffella muuten vaan...

[Mikael K.]

Täällä on nukuttu hyvin. Pää on yhtenäisenä hartioilla ja peilikuvan mukaan mielikin on virkeänä. Kahvi terästää olon päivän haasteisiin sopivaksi. Onneksi elämä ei ole kuitenkaan ainaista kilparadalla juoksemista, joten eiköhän yksi päivä mene näinkin.

[KunkkuJ]

Anteeksi tämä syvällisyys, mutta... Kaksi kuukautta sitten minulla elämä jos ei kokonaan pysähtynyt, niin ainakin teki täysjarrutuksen. Siitä lähtien aika on kulunut hitaasti, kaikenlaista elämään ja kuolemaan liittyvää pohdiskellen. Aika harvoin on ollut sellainen fiilis, että tänne on halunnut jotain kirjoittaa. Jos suoraan sanotaan, niin melkomoisen turhalta on moni aihe tuntunut. Loppujen lopuksi mitä väliä sillä on, milloin tulee joku uusi MacBookin malli, tai tuleeko lainkaan? Toki ymmärrän, että tämä on tietokoneisiin, eikä elämän syvällisyyteen liittyvä foorumi, silti meno on alkanut tuntua kovin pinnalliselta.
Nyt istun teemukin äärellä ja yritän aloittaa henkisen paluun tavalliseen arkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö muistaisi olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja hetkestä, jotka saan elää. Palasin juuri sairaalasta ja edessäni on paperi, jossa kerrotaan, että ajoissa ollaan oltu liikkeellä ja syöpä on saatu kokonaan poistetuksi, kunnes ehkä jonakin päivänä taas... Tai sitten ei. kukapa sen tietää.

[amanita]

Anteeksi tämä syvällisyys, mutta... Kaksi kuukautta sitten minulla elämä jos ei kokonaan pysähtynyt, niin ainakin teki täysjarrutuksen. Siitä lähtien aika on kulunut hitaasti, kaikenlaista elämään ja kuolemaan liittyvää pohdiskellen. Aika harvoin on ollut sellainen fiilis, että tänne on halunnut jotain kirjoittaa. Jos suoraan sanotaan, niin melkomoisen turhalta on moni aihe tuntunut. Loppujen lopuksi mitä väliä sillä on, milloin tulee joku uusi MacBookin malli, tai tuleeko lainkaan? Toki ymmärrän, että tämä on tietokoneisiin, eikä elämän syvällisyyteen liittyvä foorumi, silti meno on alkanut tuntua kovin pinnalliselta.
Nyt istun teemukin äärellä ja yritän aloittaa henkisen paluun tavalliseen arkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö muistaisi olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja hetkestä, jotka saan elää. Palasin juuri sairaalasta ja edessäni on paperi, jossa kerrotaan, että ajoissa ollaan oltu liikkeellä ja syöpä on saatu kokonaan poistetuksi, kunnes ehkä jonakin päivänä taas... Tai sitten ei. kukapa sen tietää.

Herranen aika Kunkku, pitkään aikaan parhaat uutiset!!!
Voi vain kuvitella vastauksen odottamisen tuskan ja helpotuksen vapauttavasta tiedosta!!! Ehkä mää en ny ihan heti viitsi sulle mäihätä....*jupinaa.... vaikka aina sitä aihetta sun kanssas onkin...* 8)

Korkkasin Tobleronen kahvin kaveriksi tiedon kunniaksi.

[Repe Ruutikallo]

Anteeksi tämä syvällisyys, mutta... Kaksi kuukautta sitten minulla elämä jos ei kokonaan pysähtynyt, niin ainakin teki täysjarrutuksen. Siitä lähtien aika on kulunut hitaasti, kaikenlaista elämään ja kuolemaan liittyvää pohdiskellen. Aika harvoin on ollut sellainen fiilis, että tänne on halunnut jotain kirjoittaa. Jos suoraan sanotaan, niin melkomoisen turhalta on moni aihe tuntunut. Loppujen lopuksi mitä väliä sillä on, milloin tulee joku uusi MacBookin malli, tai tuleeko lainkaan? Toki ymmärrän, että tämä on tietokoneisiin, eikä elämän syvällisyyteen liittyvä foorumi, silti meno on alkanut tuntua kovin pinnalliselta.
Nyt istun teemukin äärellä ja yritän aloittaa henkisen paluun tavalliseen arkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö muistaisi olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja hetkestä, jotka saan elää. Palasin juuri sairaalasta ja edessäni on paperi, jossa kerrotaan, että ajoissa ollaan oltu liikkeellä ja syöpä on saatu kokonaan poistetuksi, kunnes ehkä jonakin päivänä taas... Tai sitten ei. kukapa sen tietää.

No voi jösses!
Lähdetään nyt siitä, että ei. Siis enää sama uusiudu.
Meikäläiselläkin on jo sevverta ikää, että mikä tahansa voi tulla omallekin kohdalle koska tahansa. Viä ei oo tullu. Mutta kun pitää silmänsä ja korvansa auki, osaa näin melko terveenäkin arvostaa sitä että on toistaiseksi melko terve. 1 kaunis päivä se voi olla ihan toisin. Tai sitten tällä terveydellä mennään vielä vuosia ellei kymmeniä. Ei voi tietää.
Kyllä mää uskon että se on nyt sulla tossa. Ja toivon kans.

[Aperture]

Anteeksi tämä syvällisyys, mutta... Kaksi kuukautta sitten minulla elämä jos ei kokonaan pysähtynyt, niin ainakin teki täysjarrutuksen. Siitä lähtien aika on kulunut hitaasti, kaikenlaista elämään ja kuolemaan liittyvää pohdiskellen. Aika harvoin on ollut sellainen fiilis, että tänne on halunnut jotain kirjoittaa. Jos suoraan sanotaan, niin melkomoisen turhalta on moni aihe tuntunut. Loppujen lopuksi mitä väliä sillä on, milloin tulee joku uusi MacBookin malli, tai tuleeko lainkaan? Toki ymmärrän, että tämä on tietokoneisiin, eikä elämän syvällisyyteen liittyvä foorumi, silti meno on alkanut tuntua kovin pinnalliselta.
Nyt istun teemukin äärellä ja yritän aloittaa henkisen paluun tavalliseen arkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö muistaisi olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja hetkestä, jotka saan elää. Palasin juuri sairaalasta ja edessäni on paperi, jossa kerrotaan, että ajoissa ollaan oltu liikkeellä ja syöpä on saatu kokonaan poistetuksi, kunnes ehkä jonakin päivänä taas... Tai sitten ei. kukapa sen tietää.

Kerrassaan hienoja uutisia, Kunkku! Tuollaisen odottelun jälkeen juurikin parasta mitä voi kuulla!!! Tästä on hyvä lähteä eteenpäin - ja nimenomaan kuten sanoitkin - Kiitollisella mielellä ja elämästä nauttien.

[hatey]

^ Tommosen jälkeen mennee arvot uusiksi. Minulla meni pakka uusiksi -96 kun viikatemies huitasi viikatteella sairauden muodossa, mutta sairaalassa pitivät hengissä ja parantivat. Siittä pitäen ollaan jatkoajalla sudittu menemään.
Tervetuloa Kunkku, jatkoaikakerhoon.

[Aperture]

Piti oikein keittää Kultaleimaisesta Presidenttikahvista iltajuomat tähän.

[adele]

.... niin melkomoisen turhalta on moni aihe tuntunut. Loppujen lopuksi mitä väliä sillä on, milloin tulee joku uusi MacBookin malli, tai tuleeko lainkaan?

Sulla on arvot sekaisin. Uusi MacBook on se tärkein, sen jälkeen tulee trivialiteetit, kuten onko huomenna hengissä. Onhan meillä sanontakin "Nähdä uusin MacBook ja kuolla".

Huima sattuma on heittänyt meidät tässä ikuisuudessa yhdelle Universumimme miljardeistä tähtisumuista, jossa jokaisessa on miljardeja tähtiä, joista yhtä maapallomme kiertää, manifestoidumme hetkeksi fyysisiksi olennoiksi täysin vailla merkitystä ja tarkoitusta jatkaaksemme katoamisemme jälkeen materiana loputonta kiertokulkua. Siis tuo olisi totta, jos ei olisi tietoa uudesta, tulevasta MacBook-mallista.

[KunkkuJ]

Sulla on arvot sekaisin. Uusi MacBook on se tärkein, sen jälkeen tulee trivialiteetit, kuten onko huomenna hengissä. Onhan meillä sanontakin "Nähdä uusin MacBook ja kuolla"

Kiitos oikeaan tähtisumuun palauttamisesta. Tämä on tietysti näitä nuoruuden ongelmia tällainen syrjäpolulle eksyminen. Tapahtuneeko moista koskaan kukkahattutädille, vai onko eletty elämä yhdessä aivojen saaman juurihoidon kanssa tehnyt perusasiat täysin selväksi?

Ehkä mää en ny ihan heti viitsi sulle mäihätä....*jupinaa.... vaikka aina sitä aihetta sun kanssas onkin...* 8)

Vai että on aihetta? Miten sitä sanotaankaan, joskus on vaikea nähdä lähelle. Ei siinä mitään, jos itse kokee suorastaan sairaalloista tyydytystä viattomien ja puhtoisten kanssakulkijoiden mätkimisestä kaulimella, mutta reilumpaa olisi myöntää tuollaisen käyttäytymisen olevan täysin sisäsyntyistä ja kaulimen alle jäävien joutuvan kärsimään kipua ilman omaa syytään.

[Anniel]

Tuossa aikaisemmin muut osasivat niin sopivasti sanansa asettaa, joten yhdynpä heihin ja lähetän lisäksi virtuaalihalauksen Kunkulle

[Carde]

Katos perskelettä! Wanha känisiäkin jäi elävien kirjoihin! Nyt en tiedä olisinko iloinen vai eikö olisiko. Ollakko vai ullakko, vähemmästäkin vintti pimenee, varsinkin jos joku sammuttaa valot. No kai se on sitten hieno asia että tuo vanha puolipitkä savolaisukko jää tänne amiksen kanssa kötiseen. Muutenhan tuo tyttö alkaa pian aiheettomasi mätkimään ihmisiä. Aperture on tietty poistunut tunkkaamaan Lightroomia jo, hatey etsii sukkiaan vissii vieläkin kun sekään ei ole hetkeen vastustanut maailmaa. Rantsupalleroinen etsii imuria ja tiskejään eikä jaksa illalla keräillä palkintoaan, Kraakku on jahtaamassa hirveitä persiitä. Miihkali asettelee tietty ydinlatausta naapurin ovisummeriin ja latailee rynnäkkötykkiä mäntypistiäisten varalle. Lihispipoineen on ilmeisesti löytänyt sopivan koktailin niistä tajuntaalaajentavista apteekintuotteista ja makaa onnellisessa koomassa tuijotellen sfääreihin ja erno on oma hurmaava itsensä. Eli valtakunnassa alkaa asiat palautua normaaliksi ja voin mennä soffalle vetämään parintunnin tirsat ennen kunnollisia yöunosia.

Ai niin sipasin mokkaa kitusiini myöskin.

[KunkkuJ]

Tuossa aikaisemmin muut osasivat niin sopivasti sanansa asettaa, joten yhdynpä heihin ja lähetän lisäksi virtuaalihalauksen Kunkulle

Kiitos!

Nyt en tiedä olisinko iloinen vai eikö olisiko.. ..

Hetken jo pelkäsin, että tuo turilaskin pyrkii halailemaan... YÄK.

[Mikael K.]

Anteeksi tämä syvällisyys, mutta... Kaksi kuukautta sitten minulla elämä jos ei kokonaan pysähtynyt, niin ainakin teki täysjarrutuksen. Siitä lähtien aika on kulunut hitaasti, kaikenlaista elämään ja kuolemaan liittyvää pohdiskellen. Aika harvoin on ollut sellainen fiilis, että tänne on halunnut jotain kirjoittaa. Jos suoraan sanotaan, niin melkomoisen turhalta on moni aihe tuntunut. Loppujen lopuksi mitä väliä sillä on, milloin tulee joku uusi MacBookin malli, tai tuleeko lainkaan? Toki ymmärrän, että tämä on tietokoneisiin, eikä elämän syvällisyyteen liittyvä foorumi, silti meno on alkanut tuntua kovin pinnalliselta.
Nyt istun teemukin äärellä ja yritän aloittaa henkisen paluun tavalliseen arkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö muistaisi olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja hetkestä, jotka saan elää. Palasin juuri sairaalasta ja edessäni on paperi, jossa kerrotaan, että ajoissa ollaan oltu liikkeellä ja syöpä on saatu kokonaan poistetuksi, kunnes ehkä jonakin päivänä taas... Tai sitten ei. kukapa sen tietää.

Haa, täällä on syvällistä keskustelua! Hienoa. Minä olen tullut siihen tulokseen, että tragedia paljastaa komedian kestävyyden. Hyvin tehdyssä komediassa on pieni annos tragediaa muistuttamassa siitä, että elämä on keväisten kukkien kaltaista. Se katoaa ensimmäiseen pakkaseen. On totta, että elämän piinallisimmilla hetkillä ei juuri naurata mutta siitä selviydyttyä huumori on lahjaa. Paras esimerkki tästä on Kieslowśkin elokuva Valkoinen. Siinä on mainitsemisen arvoinen kohtaus, kun päähenkilö Karol on on saanut elämästään tarpeekseen ja pyytää maanmiestään surmaamaan hänet. Kohtaus metrotunnelissa tai jossakin luolastossa on synkkä. Karol luulee todella kuolevansa pistoolin luotiin mutta hänen maanmiehensä käyttääkin paukkupatruunoita. Seuraava kohtaus järven jäällä kirkkaana talvipäivänä nostaa rintaan sanomattoman riemun tunteen. Kohtaus liittyy oman elämäni kulkuun. Sen kautta olen oppinut, että hyvä huumori on arvokasta. Se antaa elämän synkkiin hetkiin toivoa ja vilauksen siitä, että jonakin päivänä asiat saattavat olla toisin.

En osaa sanoa oikein muuta Kunkulle. toivottavasti kirjoittamastani on iloa ja se auttaa nauttimaan hyvästä huumorista vaikeuksienkin keskellä.

Cardelle vielä tiedoksi, että kokeilin tänään kaupassa kuinka monen neliömetrin alueella kauppakassin sisältö leviää, kun sille antaa vauhtia. Nostin täyden paperikassin ostoskärrystä ja sivuttaisliikkeen aikana kahva petti. Kassi lennähti pienen kaaren ja tömähti lattiaan. Kaikki nestemäiset jutut olivat tietysti alimmaisena ja ne levisivät useamman neliömetrin alueelle. Kerma on näemmä kivaa tököttiä. Se on vähintään yhtä liukasta kuin jää. Voisikohan tätä soveltaa niiden mäntypistiäisten kanssa?

[Aperture]

Huomenta. Täällähän näyttää olleen oikein vireät iltakeskustelut kahvien yms. keralla. Itsekin nautiskelin parikin suurta kupillista kahvia vielä eilen illalla siinä ja sain maksaa tällä kertaa seurauksistakin sitten. Heräsin jo kello 1 aamula ensimmäisen kerran - sitten kello 3 aamulla... Neljältä lopulta sitten ylös ja ihmettelemään maailman menoa. Nyt jälleen on kahvia kierroksessa ja päivän sotasuunnitelma suurin piirtein selvillä. Hieman väsyttää mutta sitä lienee liikkeellä.

[Erño]

Tänään tehty vaikka mitä fyysisesti rääkkäävää, eikä väsytä niin tippaakaan

Peiton allakin oli vain kissa, joka ei tahdo siirtyä sivuun. Taidan mennä tuonne sängyn jalkopäähän kehräämään itseni uneen. Tä?

[Mikael K.]

Päiväkahvilla ihmettelemässä sitä kuinka paljon lunta voi mahtua ikkunalaudalle. Viimeisten sateiden jälkeen lunta on noin 40 cm:n kerros ikkunan takana. Parvekkeen ovi ei auennut joululoman jälkeen ison lumikasan vuoksi. Nyt sitten vain odotellaan kevättä, niin että oven saa auki.

[Touho]

^ Tommosen jälkeen mennee arvot uusiksi. Minulla meni pakka uusiksi -96 kun viikatemies huitasi viikatteella sairauden muodossa, mutta sairaalassa pitivät hengissä ja parantivat. Siittä pitäen ollaan jatkoajalla sudittu menemään.
Tervetuloa Kunkku, jatkoaikakerhoon.

Tuo jatkoaikaklubi onkin aika hyvä ilmaus.
Itse en ainakaan vielä siihen kuulu, mutta lähipiirissä kyllä ainakin yksi, joten suht tuttua juttua ja fiiliksiä on nuo Kunkun turinat. Kyllä se suhteellisuusteorian tuntemus siinä syvenee kummasti, ja se lekurilta saadun all clear -ilmoituksen jälkeinen fiilis on mukava, mutta monisäikeinen. Mukavan kevään odottelua siis vaan sinne susirajallekin.

[Aperture]

Huomenta jälleen. Torstaissa ollaan jälleen. Melkoinen viikko, mutta jo "pitkällä". Päivät ovat näin vanhemmiten hieman vaativia - jopa 12-14 tuntisia joten lepoa pitää varata suhteessa näihin harjoituksiin. Varsinaista "oma aikaa" ei siis parhaillaan ole juurikaan. Toisaalta - tosiaan meneepä viikot nopeasti.

Olen mieltynyt tähän kultaleimaiseen Presidentti kahviin kovasti - sopivan pehmeän makuista, - hieman "kevyttäkin" mutta olen lisännyt annostusta. Tällä kyllä pärjää.

[Carde]

Tänäistä Apelle ja muillekkin hulttioille.
Olisikohan hyvä alkaa löysäämään tahtia pikkuhiljaa. Ei muuten mutta kun aamulla on väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessä, kädet jalat ja selkä on kipeempiä kuin ennen maatepanoa. Vai nukunkohan jotenkin raskaasti ja se väsyttää kehoa ja mieltä. Pitänee hankkia lavallinen red bullia. Joskohan tästä selviäisi vielä kerran ämpärillisellä jotaki sumppia, jonka nimi ja valmistaja ei juuri jaksa kiinnostaa. Kunhan on pikimustaa ja sitä on paljo.

[Mikael K.]

Teillähän on kiireistä. Minä linnoittauduin kotiin. Ulos on pakko mennä, kun kauppatavarat eivät tule kotiin muuten. Linnoittautuminen tekee hyvää lukemiselle. Teksti sujuu kohtalaisella vauhdilla ja ulkoiset häiriötekijät ovat minimissään. Mitä nyt jotkut puhelinkaupustelijat välillä soittelevat. Välillä tarkasti ja hartaudenomaisesti keitettyä kahvia suuhun. Sillä tavalla fiilis pysyy korkealla ja lukeminen sujuu hyvin.

[Aperture]

Perjantai huomenia koko Joukkueelle. Viikko jo hyvässä mallissa vaikka on kuitenkin melkoinen päivä edessä vielä tänään. Mukava herätä jo ennen kello viittä ja nautiskella aamukahvinsa näin rauhassa. Tänään olisin kyllä nukkunut pidempäänkin, mutta ei auta nyt. Tämä hyvä kultaleimainen kyllä herättää mukavasti.

[Mikael K.]

Täällä herätys suihkun ja kahvin yhteisvoimin. Eiköhän se järkikin taas luista näiden voiteluiden jälkeen.

[Aperture]

Aikaista aamu lauantaistakin. Melkoisen huonosti tuli nukuttua kun paikalliset juhlistivat jälleen jonkun jumalansa merkkipäivää paukkupommeja räjäytellen ja kadulla metelöiden. Nyt aamulla on kyllä jälleen hiljaista - lienevät vuorostaan nukkumassa. Mahtaisiko tulla harmia jos kävisi itse paukkupommeja pamauttelemassa seuraavat pari tuntia?

Ehkä otan kuitenkin vain tuota kahvia ja kärvistelen sillä eteenpäin.

[Macco]

Mahtaisiko tulla harmia jos kävisi itse paukkupommeja pamauttelemassa seuraavat pari tuntia?

Ei kai, jos muistat höpöttää jotain Ukko Ylijumalasta tai vaikka Väinämöisestä.

[Aperture]

Mahtaisiko tulla harmia jos kävisi itse paukkupommeja pamauttelemassa seuraavat pari tuntia?

Ei kai, jos muistat höpöttää jotain Ukko Ylijumalasta tai vaikka Väinämöisestä.

Nautiskelen ajatuksesta jo toisen kahvipannullisen kera.

Näyttää tulevan hieno päivä... ryysst.