Mikä kaapeli ulostuloon?

[mcmlxxxiv]

Hmm.. Muuton yhteydessä myin osan äänentoistojärjestelmästä, vahingossa meni myös macin ja vahvistimen välinen piuha (joka käsittääkseni on ihan normi 3,5mm stereo-jack - RCA-jack). Menin ostamaan paikallisesta kodinkoneliikkeestä muutaman metrin pituisen 3,5 stereo - RCA -piuhan jonka laitoin koneeseen (vieläkin iMac G5 OS 10.3.8), mutta äänet eivät pihahdakaan. Itse asiassa lakkasivat kuulumasta macin omistakin kaiuttimista, jotka palautuivat vasta kun otin johdon pois ja buuttasin koneen.

Eli miljoonan dollarin kysymys kuuluu: millaisen piuhan tarvitsee, kun vahvistimen päässä on RCA-liitäntä ja macin takaseinässä oleva line out ainakin näyttää ihan normilta 3.5 mm stereoplugilta?

Vai enkö vaan osaa?

[kallekilponen]

Kyllä se on ihan normaali stereo minijack.

Kai laitoit piuhan oikeaan reikään? Ettei ole vaikka ääni sisään -portissa?


Ja paremman äänenlaadun saisit muuten optisella (S/PDIF) kaapelila, mikäli vahvistimessa on optinen sisääntulo.

[kusti50]

Olen törmännyt sellaiseen audiopiuhaan jonka toisessa päässä 2xRCA ja toisessa päässä plugi joka "näyttää ihan normilta 3.5 mm stereoplugilta" vaan olikin hiukan erikokoinen.Eipä toiminna masiinan audio out.En tiedä mikä lie plugi oli.

[pallo]

<quote>Ja paremman äänenlaadun saisit muuten optisella (S/PDIF) kaapelila, mikäli vahvistimessa on optinen sisääntulo. </quote>
Ei muuten saa parempaa ääntä; se on semmonen juttu, jotta noitten käyttötarkootus on mm 5.1 äänen siirtämiseen ja purkuun vasta kohdelaitteessa. Tuollaasta ääntä kunnei saa kuparikaapelissa paketteina (digitaalisena) siirtymään. Tarkkkuutta, tarkkuutta. Äänenlaatu sitä paitsi harvemmin on kaapeleista kiinni, jos koskaan.

Ja itse kysymykseen:

- muista kattoa järjestelmäasetuksista äänen ulostulosäädöt.

[NOx]

Vai enkö vaan osaa?

Ainakin piuha oli oikeassa reiässä kun Mac tunnisti jotakin tulleen äänen lähtöliittimeen ja hiljensi sisäiset kaiuttimet. Piuhassa vika? Jotkut ei vaan mene tarpeeksi syvälle. Monster Cablesilla on taatusti Macissa toimivia johtosarjoja. Kysele lähimmältä jälleenmyyjältä. Hinta on hirvittävä verrattuna tavallisiin, mutta ellei muu auta...

[bryan]

Eipäs nyt ihan julisteta ettei äänenlaadulla ja kaapeleiden laadukkuudella olisi väliä. Analogi puolella kaapelit ovat puolet laitteistosta, elikkäs erittäin oleellinen osa. Digitaalisella puolella taasen kaapeli, kun kaapeli ajaa asian, kunhan pysyy kiinni. Kunnon kaiutinkaapelit on a ja o. Optinen kaapeli sitten vaikka biltemasta..

[pallo]

Siis onko kaapelin paksuudella vai johdinmateriaalilla vai millä merkitystä normaali analogisiirrossa (fysikaalisia perusteita?)? Tarkoitus ei kuitenkaan ollut, että käytetään ihan mitä tahansa kaapeleita, vaan jossain "järjen" rajoissa mentäis. Optisen kaabelin digitaalisiirtoon kai tarvii melko välttämättä.

[kallekilponen]

Ei muuten saa parempaa ääntä; se on semmonen juttu, jotta noitten käyttötarkootus on mm 5.1 äänen siirtämiseen ja purkuun vasta kohdelaitteessa. Tuollaasta ääntä kunnei saa kuparikaapelissa paketteina (digitaalisena) siirtymään. Tarkkkuutta, tarkkuutta. Äänenlaatu sitä paitsi harvemmin on kaapeleista kiinni, jos koskaan.

Varmasti on äänenlaatu parempi optisella kuin kuparilla, koska signaali ei pääse heikkenemään tai vääritymään matkalla. Lisäksi optisen kautta eivät siirry virtalähteen aiheuttamat häiriöt äänessä.

[pallo]

Niinniin, mutta saako optisen kaapelin kiinni kaiuttimeen, sitä en tiedä. oon kirjoottanukin vähän ohi otsikon lienee. Koneelta vahvistimelle optinen kaapeli on eittämättä hyvä kaiketi.

[bryan]

Optista kaapelia ei saa kiinni kaiuttimeen. Hyvälaatuinen kupari kaapeli kaiuttimen ja vahvistimen välille. Mitä pidempi matka sen enemmän piuha tuo vastusta vahvistimelle. Ohuempi piuha tuo enemmän kuin paksumpi. En tiedä miksi, mutta joku fiksumpi tai tietävämpi on asiaa tutkinut.. Yleensäkin vahvistimissa watteja (niitä todellisia) tarvitaan parempien hifi-kaiuttimien kanssa, jotka tuovat myöskin enemmän vastusta vahvistimelle. Kaapeleihin kannattaa sijoittaa suhteessa omaan systeemiin. Liian usein monen tonnin systeemit on tukkoisen kuuloisia, koska kaapeleihin ei ole viitsitty panostaa. Ja panostuksella tarkoitan noin 60 euroa, jolla saa jo ihan kunnollisen kaapeli parin. Ja optisena vaan vahvistimeen.

[pallo]

Hyvä ettei tullu hifistiläppää, kaiken tuon ylläolevan allekirjoitan. Johtimen resistanssi = johdinaineen resistiivisyys*(johtimen pituus/johtimen pinta-ala), siitä se johtuu joo.

[mikastus]

Oli pakko miettiä asiaa ihan alusta alkaen, ilman minkäänlaista alan asiantuntemusta omaamatta:

Artistit esittävät musiikkiaan perinteisen analogisesti, eli ihan soittaen ja laulaen, vaikkapa studiossa. Äänimies/nainen taltioi elämyksen erilaisten analogisia signaaleita tulkitsevien antureiden avulla (a.k.a mikit) suoraan digitaalimuotoon, eli jotakuinkin noin 44-48 kHz näytteenottotaajuudella - ehkäpä varmaan jopa enemmän kuin 16 bit tarkkuudella per näyte. Useita raitoja ja kanavia on varmastikin käytössä, jotta tuote voidaan "kasata" tai "mixata" esim. tietokoneita hyväksikäyttäen ja tehosteita lisäten jne.. valmiiksi ja halutuksi kappalekokonaisuudeksi (levy tai nauha tai tiedosto). Nämä kappaleet edelleen muutetaan kuluttajatasoiseksi myytäväksi tuotteeksi, esim. CD-levyksi.

On täysin tarpeetonta sanoa että tuote on vallan mainio ja toimii täysin moitteetta.

Tuote on speksattu CD: 44 kHz, 16 bittiä, stereo. (muistaakseni)

Datamääristä voisi yrittää laskea seuraavaa:
44 kHz = 44000 näytettä per sekunti (kilo on tässä siis 1000 eikä 1024 kun kyse ei ole biteistä vaan Hertseistä eli sekunnin osista), 16 bittiä (eli 2 tavua per sekunti, tavu on 8 bittiä)
Tällöin 1 sekunti sisältää dataa 44 000 x 16 bittiä = 704 000 bittiä = 88000 tavua = 85, 9375 kilotavua. Stereona se tekee 2 x = 171,875 kilotavua.

Normaali noin 4 minuutin hittibiisin kesto tekee siis noin 41 250 kilotavua dataa= 40,283203125 Megatavua. Täsmää. 12 biisiä CD-levyllä on siis 483,3984375 Megatavua. Tuota luokkaahan nuo ovat, siis "perushittibiisejä" sisältävät levyt.

Tuollaiset tavaramäärät, kerrottuna sillä kolmellakin (5.1 ääni, oletan tuon syövän 6 x 1 monokanava) siirtyisivät kyllä digitaalisena ihan kupariakin pitkin suht häviöttä, (niinko eternetti ja intternettikii) jos ei ihan kamalaa kiemuraa aleta piuhasta vääntämään. Nykyisissä laitteissa kuitenkin äänet kuparia pitkin kai siirtyvät ihan analogisena, paitsi kuulemma tuota valokuitua SPDIF-iä pitkin, joka vaatii tietysti vastaanottavalta laitteelta digitaaliymmärrystä ja vastaavaa sisäänottoa.

Esimerkissä äänen osalta voi vähän eri asia olla se, siirretäänkö digitaalisena vai analogisena väli soitin - vahvistin (eli joko SPDIF tai kupari). Epäilen kovasti kuinka kovasti suuri merkitys tuolla sitten on ulostulevaan ääneen, joka, luojankiitos, on vielä nykyään analogista. En siis tarvitse vieläkään korvaani Digitaali-Analoogi-Convertteria diskossa itseäni nolatessa ja pepanderiani jytkeen tahdissa mutkalle vääntäessä.

Lieneekö tässä pitkässä äänimassan siirtämisketjussa eppunormaalin huomattavissa olevaa eroa, oli kyseessä ihan-mikä-piuha vaan vahvistimen ja soittimen välissä.
(Joo, pahvikupit ja naru välissä on puhelin sekin, mutta ei tarvi ihan siihen mennä..)

No niin,
Kuluttaja ostaa sitten tuotteen ja soittaa suuria odotuksia tuntien tämän digitaalitekniikkaan perustuvalla soittimellaan (esim. CD-soitin, tietokone). Vahvistin (putki- tai elektronisempi härpäke) vahvistaa signaalin kaiuttimien (luonteeltaan kovinkin analogisten) tarvitsemaa jännitettä vastaavaksi, jotta pahvinen kartio kera magneetin liikuttaisi äänimassoja sillä tavalla, että ihmisen korvassa sijaitseva monimutkainen nesteeseen ja karvoihin perustuva äänimekanismi havaitsisi ja jollain kumman tavalla saattaisi tietoisuutemme nuo ihanat artistin tarkoittamat säveleet, ja tällä tavoin liikuttaisi mieliämme..

..pitäs kai panna toi toosa kii ja lähtee kattoo jotai bändii..

Mika

[MVi]

Aivan iihana tilitys.

Jos vähän viilataan pilkkua, niin näyteenottotaajuus on esimerkiksi 44,1 kHz ja 2 tavua per sample kait tarkoitit.
44100 kertaa sekunnissa tapahtuva toimitus on samplen eli näytteen mittaaminen. Desimaalin puuttuminen ei heiluta laskujen suurusluokkaa.

Kyllä välillä itseänikin arveluttaa että mitähän kuraa taas tulee kuunneltua.
Ja suht samoilla linjoilla kanssasi olen.

Räikeä yksinkertaistaminen menee vaikka näin:

Äänitystilanteessa mikrofonien tuottama alkuperäinen signaali menee ensin AD-muuntimen, kompressorin ja limitterin läpi. Sitten lisäillään kaikua, ekvalisoidaan, säädetään tasoja ja bounssataan kahdelle raidalle.
Sen jälkeen normalisoidaan ja masteroidaan, jossa signaalia muutetaan edelleen ennen kuin studion tuotos on levyllä kopioitavissa.

Kotikäyttäjä rippaa levyn tyypillisesti mp3-muotoon.
Tietokoneen sisäisiä DA-muuntimia käyttäessä ulos tuleva analoginen signaali on jo muutaman mutkan käynyt. Tästä jatketaan miniplugi-RCA-kaapelilla vahvistimeen, joka tuo omat mausteensa ääneen. Kaiutinkaapelien kautta signaali jatkaa kaiuttimeen, jonka laadusta riippuu elämyksen koskettavuus viime kädessä.

Niin usein vaan tuntuu, että tässä ketjussa signaalijohto tietokoneen ja vahvistimen välillä ei ole se heikoin lenkki. Siinä tilanteessa, että verkkohurina tekee ongelmaa, optisista liitännöistä - tai S/PDIFiä on koaksiaalisenakin joissakin halvoissa audiointerfaceissakin - on oikeasti hyötyä. Hurinaa saa analogisignaalista pois galvaanisella erottimella. Niitä voi taas hankkia vaikkapa Biltemasta, jotain 8 euroa kappale. Halpojen hifi-laitteiden DA-muuntimet siellä S/PDIF-kaapelin toisessa päässä eivät taida laadun puolesta paljoa erota tietokoneen vastaavista muuntimista.

[bryan]

Analogisen ja digitaalisen siirtotavan suurin ero on se, että digitaalisesti kulkee vain nollia ja ykkösiä, tällöin korruptoituneestakin datavirrasta on helppo vahvistimen arvata onko se nyt nolla vai ykkönen. Analogisena taas kulkee kaiken maailman tauhkaa, jota on vaikeampi tulkita. Sillä, että vetääkö soittimeltaan s/pdif signaalin optisen- tai kuparisen liitännän kautta ei pitäisi olla merkitystä. Signaali ainakin kulkee ihan samanlaisena kuparilla ja optisella. Vahvistimen vastaanottavat osat toisen kohdalla taasen saattavat olla paremmat, joten siitä ne erot syntyy. Yleensäkin siinä kohdassa sitten vaan perstuntumalla miettii kumpi on parempi omasta mielestä.

[JanNebert]

iMac G5:ssä kuuloke/linja ulostulo on pienessä syvennöksessä. Joidenkin 3,5mm plugien kanssa on kuulemma ollut ongelmia saada niitä riittävän syvälle. Tällöin pitää Plugia hiukan "sorvata" tai vaihtaa paremmin sopivaan malliin. (iMacciahan ei kukaan ala sorvaamaan, eihän?)

Joskus on sattunut, että kaupasta hakemani halpakaapeli on ollut valmiiksi rikki. Tämä vika selviää yleismittarilla mittaamalla.

Laadukkaissa vahvistimissa on yleensä ollut paremmat AD-muuntimet kuin tietokoneissa, joten optisella kaapelilla saadaan muunnos siirrettyä paremmalle laitteelle. Yleensä ottaen sen jälkeen kun singnaali on muutettu digitaaliseen muotoon, olisi se parempi siirtää mahdollisimman pitkälle ko. muodossa ja tehdä AD-muunnos vasta aivan "loppumetreillä". Esim. tässä tapauksessa iMac -> Vahvistin, jäisi iMacin kuulokevahvistin pois lisäämästä vääristymiä/häiriöitä. Kokonaan eri asia on aiheuttaako ko. vahvistin kuultavia häiriöitä.

Itse käytän 3,5mm plugi - RCA johtoa koska käyttämässäni vahvistimessa ei ole optista sisääntuloa, mutta jos sellainen olisi, vaihtaisin optiseen kaapeliin (hyvää vahvistintani en tosin vaihda, pelkästään tästä syystä).

Optisella kaapelilla saadaan lisäksi galvaaninen eristys, mikä on ihan kiva juttu jos vaikkapa ukkonen iskee, saattaa säilyä jokin osa laitteistossa ehjänä tämän ansiosta, ehkä?

[mcmlxxxiv]

Selvisi, vika on kaapelissa. Vaihdoin ministereojackin toiseen ja äänet alkoivat kuulua. Kiitän.

[mikastus]

Hyvä että selvisi.

Sori kun vetäsin säikeen vähän offtopiciksi viikonloppuna.

(pikku purkaminen helpottaa kyllä välillä..)

Mika

[mikastus]

Ja sori laiskuuteni etsimisen suhteenkin..

Onkohan tuo Quicksilverin mukanatullut (tai monien muittenkin mäccien) applekaiuttimien liitäntäreikeli ja johto ihan käypänen ja yleispätevä digitaaliliitin esim. sinne vahvistimen optiseen sisäänmenoon ? (Itsellä ei tuommoista vahvaria kyllä ole..)

Mika