KunkkuJ kirjoitti:Kumpi sinua enemmän potuttaa, se että jotain meni rikki, vai se, että jouduit huomaamaan olevasi epätäydellinen sinäkin?
Molemmat. Mutta hävettää myös. Siirsin toisen ihmisen rättisitikkaa avuliaasti lomapäivänäni paikkakunnalta toiselle, kun se oli tänään otettu käyttöön talviseisokin jälkeen. No, tarkistin vihmeränä öljytkin matkalla ja lisäsin. Sitten laitoin korkin salvan huonosti kiinni. Pian oli konehuone täynnä öljyä. Ja mikä parasta, kampiakselin laakerit ja akseli itse meni sököksi. Tunnen itseni todelliseksi kurkoksi, suorastaan alfaurokseksi. Sanat eivät riitä kertomaan. Voisin juosta järveen mutta ei koiraa voi jättää heitteille.
P.s. Tähän liittyy vielä eräs yksityiskohta, jonka jätän kertomatta julkisuuteen. Tämä tietty asia nostaa kuitenkin potutuksen toiseen potenssiin.
P.P.S. Perustanen hp-vertaisryhmän (hävettää & potuttaa). Ensimmäisenä jäsenenä kutsun kokoukseen kaverini, joka ampui lainaamallani viimeistelynaulaimella peukalonsa kiinni lattialistaan. Kun tämä kertomus on puitu loppuun, hän voi jatkaa tarinaa siitä, miltä tuntuu asua Espoossa.