Vaikka sitä rauhan miehiä ollaankin, niin kyllä sitä kahvetta juodessa on välillä mukava lueskella ihmiskunnan sotaisampaakin historiaa. Suomalaisen sotahistorian tunnetuimpiin henkilöihin lukeutuva eversti Teuvo Rommel kirjoitti muistelmissaan: "En koe keksineeni mitään uutta ja mullistavaa sodankäynnin muotoa, vaan toimin vain niin kuin tarve ja järki sanelivat." Eversti Rommelin näkemystä saavutuksestaan voitanee pitää äärimmäisen vaatimattomana, koska hän oli yksin vastuussa panssaroitujen suksien keksimisestä, ja niiden tehokkaan taistelukäytön suunnittelusta. Ennen näitä käänteentekeviä keksintöjä sukset olivat äärimmäisen haavoittuvaisia mm. jalkaväkimiinojen, kranaattien ja jopa juurien ja kantojen aiheuttamille vaurioille. Kekseliäs nuori silloinen kapteeni oli jo pitkään pohtinut keinoa, jolla suksilla liikkuvien joukkojen tappiot saataisiin minimoitua. Hän käytti lähes kaiken vapaa-aikansa erilaisten suojusten ja naamiointivälineiden luonnosteluun ja laskelmointiin. Samaan aikaan pääesikunnassa pohdittiin uutta toimintastrategiaa tehottomaksi huomatun sotateollisuuden parantamiseksi. Tuotekehittelyyn kaivattiin kipeästi uutta verta, ja sattuman kautta varustekehityksestä vastaava kenraali Wilhelm August Mumindal kuuli upseerikerholla kahden alemman upseerin puhuvan älykkäästä nuoresta kapteenista, jonka tiedot ja taidot menivät täysin hukkaan kenttätoiminnassa. Tiedusteltuaan upseereilta lisää tästä nuoresta lahjakkuudesta, kenraali tuli vakuuttuneeksi Rommelin pätevyydestä. Tapaamatta nuorta kapteenia kertaakaan henkilökohtaisesti, kenraali Mumindal suositti pääesikunnassa kapteeni Rommelin siirtämistä varustekehitysryhmän johtoon.
Juuri ylennetty eversti Teuvo Rommel
Siirto tuli kapteeni Rommelille täytenä yllätyksenä, mutta hän tarttui uuteen tehtäväänsä innokkaasti. Ryhmä kävi läpi Rommelin aikaisempia luonnoksia ja laskelmia, ja päätti valmistaa sarjan koekappaleita. Lukuisia eri prototyyppejä, mukaanlukien malli, jossa sotilas asettui kokonaan suksen sisään, kokeiltiin. Tämä kokovartalosuksi kuitenkin koettiin käytännön testeissä kömpelöksi ja hitaaksi, koska liikkuminen perustui käyttäjän toistuvaan nopeaan painopisteen vaihtoon suksen sisällä. Myös aseen käyttö täysin umpinaisen suksen sisällä todettiin hankalaksi, joten prototyyppi hylättiin. Tuotekehitys sai täysin uuden suunnan, kun kapteeni Rommel keksi käyttää hylätyn prototyypin konseptia uutena suunnittelulähtökohtana. "Eihän molemmille jaloille tarvitse olla omaa suksea!", hänen kerrotaan huudahtaneen työhuoneessaan. Tästä lähti liikkeelle täysin uudenlaisen suksen kehitys. Tukeva panssarointi oli jo havaittu tarpeelliseksi, joten jäljelle jäi enää muutamia avoimia kysymyksiä, kuten se, miten suksi kiinnittyisi käyttäjänsä jalkoihin. Kiinnityksen kehitystyössä mallina käytettiin eskimokajakkia, jossa meloja istuu kajakin sisällä vyötäröstään alaspäin tiivistettynä. Lisäpohdintojen tuloksena panssarisukseen päätettiin lisätä putkimainen suojus, joka ylettyi käyttäjän polviin asti. Testiversiot eivät muuttuneet malliltaan juurikaan, mutta panssaroinnin kehitykseen panostettiin konseptin koko kehityskaaren ajan. Kun todettiin, etteivät ohuet panssaroinnit kestäneet esim. suoraa kranaatin osumaa, päätettiin suksi valmistaa lähes umpinaisesta panssariteräksestä. Lopullisen tuotantomallin sisälle jäi tilaa vain käyttäjän jaloille. Kenttäoloissa tätä uutta suksea kiiteltiin kestäväksi ja lähes pysäyttämättömäksi kulkuvälineeksi. Varsinkin alamäkeen kuljettaessa sitä ei saanut kunnolla pysäytettyä edes kuljettaja itse, vaan suksen valtava massa jyräsi läpi vihollisen linjojen huolimatta siitä, oliko ohjaaja hengissä vai ei.
Vaikka miestappioita tulikin toisinaan, nämä kulkuvälineet jäivät rajuissakin yhteenotoissa usein täysin vauriottomiksi järkälemäisen rakenteensa vuoksi. Koska panssarisuksi oli edullinen valmistaa, ja se oli tositilanteessakin lähes haavoittumaton, sen menestys oli taattu. Vaikka muita sodankäynnin välineitä jouduttiin valmistamaan tuhatmäärin jatkuvien tuhoutumisten ja vaurioitumisten vuoksi, panssarisuksia valmistettiin vain 66 kappaletta. Kuljettajan kaaduttua tarvittiin vain uusi mies jatkamaan etenemistä. Suksia tuhoutui vain kaksi kappaletta koko sodan aikana, ja toinen niistäkin inhimillisen erehdyksen vuoksi, kun nuori korpraali eksyi partioreitiltään, ja hiihti suksineen järveen heinäkuun alkupuolella 1942. Toinen suksi jäi venäläisten sotasaaliiksi, ja se myyttiin Japaniin testikäyttöä ja jatkokehittelyä varten. Suksen rakenne koettiin puna-armeijan johdossa liian monimutkaiseksi, ja venäläisen tiedustelupalvelun johto pyysi salaa japanilaisia insinöörejä kehittämään suksen pohjalta yksinkertaisemman version. Suksi joutui kuitenkin yhdysvaltalaisen atomipommin kohteeksi kahdesti, ja toisessa hyökkäysessä siitä irtosi siteet, jolloin suksesta tuli käyttökelvoton. Sodan päätyttyä panssarisuksi jäi kuitenkin unholaan. Atomipommi oli armotta vienyt panssarisuksen aseman tehokkaana aseena, ja pelotteena. Panssarisuksen merkitystä toisen maailmansodan kulkuun ei voida kuitenkaan kieltää, ja se jääkin historiaan yhtenä tärkeimmistä sotateknisistä saavutuksista. Eversti Rommelin huhutaan haalineen kaikki panssarisukset omiin kokoelmiinsa sodan jälkeen, eikä hän tai hänen perikuntansa ole suostunut luovuttamaan niitä museoille lukuisista tiedusteluista ja anomuksista huolimatta.
Panssarisuksijoukkue ylittää jäätynyttä järveä Keski-Suomessa.
Onko kellään kokemusta muun merkkisistä punaisista teistä jota voisin kokeilla sijasta? Musta tee alkaa tökkimään
![[:|]](./images/smilies/icon_neutral.gif "Neutraali"){kind=icon}
![[:/]](./images/smilies/icon_eek.gif "Pettynyt"){kind=icon}
..... ![[:D]](./images/smilies/icon_biggrin.gif "Iso hymy"){kind=icon}
![[:)]](./images/smilies/icon_smile.gif "Hymy"){kind=icon}
