Mikael K. kirjoitti:
Sehän on lopulta määritelmäkysymys.
Niih, hommahan taisikin lähteä liikkeelle siitä, että itse katselit asiaa ehkä vähän turhankin paksusankaisten lasien läpi, eli määritelmäsi oli jo valmiiksi jyrkän uskontokeskeisesti asetettu. Nih.
Kielen neutraaliuskin on ongelmallista.
Varsinkin jos asiasta haluaa tehdä ongelman. Sellainen on toki valitettavan yleistä ja lähes säännönmukaista nimenomaan uskonnollisissa, poliittisissa ja muissa kontrollihakuisissa yhteisöissä. Itse asiassa tuo termi tekopyhyys sopii hyvin tähänkin, eli juuri tekopyhyys tekee herkästi kielen neutraaliudesta ja yksittäisistä sanoista ongelmia.
Kielen käyttäjällä on aina jokin lähtökohta ja kieli syntyy elämän eri tilanteissa. Pitäisikö sanoa Sizt im Leben? Tämä vaikuttaa siihen millaisia sanoja valitaan ja käytetään.
Semmoista se on täällä ajassa, sanoi erään uskonnollisen ääriliikkeen piirissä elänyt pappa. Tuo "täällä ajassa" on tietyissä piireissä siis vahvasti uskonnollinen termi, mutta vain siinä tietyssä piirissä. Sekä ajassa että itse aika-sana ovat alkujaan neutraaleja ja uskonnoista vapaita termejä niin kauan kuin ne on kielessämme tunnettu. Tuon tekopyhän omiminen kirkolliseksi termiksi on sekin mielekästä lähinnä siellä kirkollisisten piirien sisällä, mutta ei yleisemmin.
Tämä sovellettuna suomen kielen syntymiseen Mikael Agricolan työn tuloksena antaa aiheen olettaa, että koko kielijärjestelmä on kirkollisen käytännön hapattama. Sanon näin, kun sanan hapatus voi ymmärtää haluamallaan tavalla.
Eipä se Agricola ole suomen kieltä "synnyttänyt". Kaikki muutkin Euroopan nykykielet ovat käyneet läpi saman kirkon hapatuksen ja säilyneet siitä suht hengissä, mutta kirkko ei ole synnyttänyt yhtäkään niistä.
Ei edes latinaa, joka nykyään on happanut lähes olemattomiin lähinnä katolisen kirkon sisäkielenä. Silti latinaksikin on puhuttu ja kirjoitettu pyhyydestä ja tekopyhyydestäkin jo kauan ennen koko kristinuskon keksimistä.
Hiukan lisää viisastellen voisi olettaa, että jos tuo termi tekopyhä olisi oikeasti Agricolan ja silloisen kirkon lanseeraama kirkollinen termi, se olisi varmaan nykyisinkin muotoa ipokriittinen, hoikleeri, skeneeli tai joku muu lainasanan väännös, eikä suinkaan nasevan konkreettinen tekopyhä, joka ei edes ole lainasana. Kirkon kautta kieleen on tullut vuosien saatossa varmaan useampikin siihen huonosti istuva svetisismi.
Eli asiat ovat tosiaan siitä näkövinkkelistäkin kiinni. Jos näkövinkkeli on kovin kirkkokeskeinen, niin kyllähän asiat varmaan ovat niinkuin sanoit.
Älköön tätä pidettäkö kuitenkaan elämää suurempana ongelmana, kun kyseessä on vain yksi sana. Sen historian selvittäminen voisi olla mielenkiintoinen tehtävä jos se olisi edes tarpeen.
Juuei tehdä siitä ongelmaa, ei teologista, kieliopillista tai edes semioottista. Kunhan tässä saivartelin saivartelun ilosta.
Mutta olkoon, enpäs kiusaa aiheesta enempää. Soon jussi ny, ja tuli muutakin tekemistä.
Yökyöpelöinnitkin on nyt kyöpelöity, joten nyt nukkumaan.
PS.
Oikeasti minäkin pidän kyllä täysin mahdollisena sitä, että tuo termi tekopyhä voi sittenkin olla alkujaan suoraan käännetty svetisismi, eli esim. ruotsin ulkokultaisuudesta tmv. ruotsin termistä suomen kantasanoille väännetty sanapari, mutta sepäs onkin jo eri tarina se.
Nih. ![Hymy [:)]](./images/smilies/icon_smile.gif)