Tekopyhyysketju

[Touho]

Jaa-a, tähän on vaikea sanoa mitään lopullista ratkaisua. Koko kieli Suomessa on kristinuskon läpäisemää, joten sanojen merkityksien alkuperäinen etsiminen on hankalaa.

Itse asiassa taitaa olla paremminkin niin, että tässä tarinassa lähinnä Mikael K. on se kristinuskon läpäisemä entiteetti. Kieli on itsessään neutraalia, syntynyt pääosin jo ennen kirkon tuloa, niin teko kuin pyhä -sanakin. Tekopyhä on yhtälailla yleiskieltä kuin kirkollista, joten tuonkin sanan omiminen jotenkin kirkolliseksi kuulostaa vähän teennäiseltä ja oudolta. Ei pelkkä "pyhä" alku- tai loppuliite vielä pyhitä mitään vain kirkon omaisuudeksi. Tai minkään muunkaan yksittäisen uskontokunnan.

Vaan onko sillä nyt sitten mitään merkitystä? Ehkä joillekin on.

No tuon aiemman kommenttisi perusteella sillä tuntui olevan merkitystä nimenomaan sinulle, ei juuri muille. Tuon kommenttisi "tekopyhyyden" takia siihen kait alunperin tartuinkin, mutta en turhan totisella naamalla.
Elikkä eipä silläkään nyt ole niin väliä. Eikun ylös, ulos ja aurinkoon, ja juhannuksen vietto alkakoon pikkuhiljaa. 8)

BTW,
Juhannus, siinäpä sinulle yksi lainasana, joka on alkuperältään varsin nuori ja nimenomaan kirkollinen, vaikka se onkin yleistynyt muuhunkin kielenkäyttöön. Ilman kirkon tuhannen vuoden valta-asemaa, pakkokäännytyksiä ja holhousta ei täällä puhuttaisi tänäänkään juhannuksesta, vaan varmaan lähinä suvesta, keskikesästä, mittumaarista tmv. Lisäksi sen juhlinta olisi ollut tänä vuonna huipussaan jo tämän viikon maanantaina, eikä vasta jussin päivän tienoossa.
Nih.

[Repe Ruutikallo]

Juhannus. Juuh! Anus?

[Mikael K.]

Jaa-a, tähän on vaikea sanoa mitään lopullista ratkaisua. Koko kieli Suomessa on kristinuskon läpäisemää, joten sanojen merkityksien alkuperäinen etsiminen on hankalaa.

Itse asiassa taitaa olla paremminkin niin, että tässä tarinassa lähinnä Mikael K. on se kristinuskon läpäisemä entiteetti. Kieli on itsessään neutraalia, syntynyt pääosin jo ennen kirkon tuloa, niin teko kuin pyhä -sanakin. Tekopyhä on yhtälailla yleiskieltä kuin kirkollista, joten tuonkin sanan omiminen jotenkin kirkolliseksi kuulostaa vähän teennäiseltä ja oudolta. Ei pelkkä "pyhä" alku- tai loppuliite vielä pyhitä mitään vain kirkon omaisuudeksi. Tai minkään muunkaan yksittäisen uskontokunnan.

Sehän on lopulta määritelmäkysymys. Kielen neutraaliuskin on ongelmallista. Kielen käyttäjällä on aina jokin lähtökohta ja kieli syntyy elämän eri tilanteissa. Pitäisikö sanoa Sizt im Leben? Tämä vaikuttaa siihen millaisia sanoja valitaan ja käytetään. Tämä sovellettuna suomen kielen syntymiseen Mikael Agricolan työn tuloksena antaa aiheen olettaa, että koko kielijärjestelmä on kirkollisen käytännön hapattama. Sanon näin, kun sanan hapatus voi ymmärtää haluamallaan tavalla.

En tiedä lopultakaan onko sana tekopyhä vain yleistä kieltä vai pitääkö sekin sisällään Matteuksen vaikutuksen suomen kielessä? Sehän taas on syntynyt aivan toisessa kulttuurissa ja rantautunut Suomeen ties mitä kautta. Älköön tätä pidettäkö kuitenkaan elämää suurempana ongelmana, kun kyseessä on vain yksi sana. Sen historian selvittäminen voisi olla mielenkiintoinen tehtävä jos se olisi edes tarpeen.

[ManiMicci]

Tämä sovellettuna suomen kielen syntymiseen Mikael Agricolan työn tuloksena antaa aiheen olettaa, että koko kielijärjestelmä on kirkollisen käytännön hapattama. Sanon näin, kun sanan hapatus voi ymmärtää haluamallaan tavalla.

Wau!

Minä raukka kun olen ollut siinä luulossa, että suomenkieli olisi yksi vanhimpia euroopassa puhuttavia kieliä.

Noh, aina oppii jotain uutta.

[arisel]

..... alkoholi kolahtaa mielihyväreseptoreihin.....

Ja toisilla ihmisillä se ei kolahda mielihyväreseptoreihin ollenkaan. Yhtä hyvä mieli tulee jos työntää tikkuja kynsien alle.

Ihmisten erilaisuus tahtoo usein unohtua.

[Repe Ruutikallo]

Tämä sovellettuna suomen kielen syntymiseen Mikael Agricolan työn tuloksena antaa aiheen olettaa, että koko kielijärjestelmä on kirkollisen käytännön hapattama. Sanon näin, kun sanan hapatus voi ymmärtää haluamallaan tavalla.

Wau!

Minä raukka kun olen ollut siinä luulossa, että suomenkieli olisi yksi vanhimpia euroopassa puhuttavia kieliä.

Noh, aina oppii jotain uutta.

Ehkä pitäisi lisätä sanan kielen alkuun sana kirja...

[Mikael K.]

Tämä sovellettuna suomen kielen syntymiseen Mikael Agricolan työn tuloksena antaa aiheen olettaa, että koko kielijärjestelmä on kirkollisen käytännön hapattama. Sanon näin, kun sanan hapatus voi ymmärtää haluamallaan tavalla.

Wau!

Minä raukka kun olen ollut siinä luulossa, että suomenkieli olisi yksi vanhimpia euroopassa puhuttavia kieliä.

Noh, aina oppii jotain uutta.

Ehkä pitäisi lisätä sanan kielen alkuun sana kirja...

Tämä taktiikka kuulostaa hyvältä. Lisättäköön sana kirja sanaan kieli niin silloin lause on jopa ManiMiccin ymmärtämässä muodossa. Vai vieläkö pitäisi keksiä jokin muu saivartelun kohde? Ole hyvä. Poistan varmistimen - pieni hetki

[arisel]

Tarkkana nyt...



Edit: kuva vaihdettu, pahoitteluni huonosta valinnasta.

[Macco]

^ Amerikassa tuosta kuvasta kai joutuisi linnaan...

[Touho]

^ Amerikassa tuosta kuvasta kai joutuisi linnaan...

Pöh, eikä joutuisi, vaan kohta joku olisi parantelemassa samaa kuvaa savukiehkuralla ja veriroiskeilla.
Mutta auta armias jos siinä kuvassa vilahtaisi paljas nännäpää julkisella foorumilla, siitä se vasta haloo nousisi.
Ihan ketjun aiheeseen sopivasti siis. Väkivaltaa ja ammuskelua siellä pidetään oleellisena osana päivittäistä viihdettä, mutta tiettyjä erogeenisia alueita vältellään jopa lähettämällä "suorat" lähetykset viiden sekunnin viiveellä. Aika kirkollista eli tekopyhää meininkiä, sanoisin.

[Touho]

Sehän on lopulta määritelmäkysymys.

Niih, hommahan taisikin lähteä liikkeelle siitä, että itse katselit asiaa ehkä vähän turhankin paksusankaisten lasien läpi, eli määritelmäsi oli jo valmiiksi jyrkän uskontokeskeisesti asetettu. Nih.

Kielen neutraaliuskin on ongelmallista.

Varsinkin jos asiasta haluaa tehdä ongelman. Sellainen on toki valitettavan yleistä ja lähes säännönmukaista nimenomaan uskonnollisissa, poliittisissa ja muissa kontrollihakuisissa yhteisöissä. Itse asiassa tuo termi tekopyhyys sopii hyvin tähänkin, eli juuri tekopyhyys tekee herkästi kielen neutraaliudesta ja yksittäisistä sanoista ongelmia.

Kielen käyttäjällä on aina jokin lähtökohta ja kieli syntyy elämän eri tilanteissa. Pitäisikö sanoa Sizt im Leben? Tämä vaikuttaa siihen millaisia sanoja valitaan ja käytetään.

Semmoista se on täällä ajassa, sanoi erään uskonnollisen ääriliikkeen piirissä elänyt pappa. Tuo "täällä ajassa" on tietyissä piireissä siis vahvasti uskonnollinen termi, mutta vain siinä tietyssä piirissä. Sekä ajassa että itse aika-sana ovat alkujaan neutraaleja ja uskonnoista vapaita termejä niin kauan kuin ne on kielessämme tunnettu. Tuon tekopyhän omiminen kirkolliseksi termiksi on sekin mielekästä lähinnä siellä kirkollisisten piirien sisällä, mutta ei yleisemmin.

Tämä sovellettuna suomen kielen syntymiseen Mikael Agricolan työn tuloksena antaa aiheen olettaa, että koko kielijärjestelmä on kirkollisen käytännön hapattama. Sanon näin, kun sanan hapatus voi ymmärtää haluamallaan tavalla.

Eipä se Agricola ole suomen kieltä "synnyttänyt". Kaikki muutkin Euroopan nykykielet ovat käyneet läpi saman kirkon hapatuksen ja säilyneet siitä suht hengissä, mutta kirkko ei ole synnyttänyt yhtäkään niistä.
Ei edes latinaa, joka nykyään on happanut lähes olemattomiin lähinnä katolisen kirkon sisäkielenä. Silti latinaksikin on puhuttu ja kirjoitettu pyhyydestä ja tekopyhyydestäkin jo kauan ennen koko kristinuskon keksimistä.

Hiukan lisää viisastellen voisi olettaa, että jos tuo termi tekopyhä olisi oikeasti Agricolan ja silloisen kirkon lanseeraama kirkollinen termi, se olisi varmaan nykyisinkin muotoa ipokriittinen, hoikleeri, skeneeli tai joku muu lainasanan väännös, eikä suinkaan nasevan konkreettinen tekopyhä, joka ei edes ole lainasana. Kirkon kautta kieleen on tullut vuosien saatossa varmaan useampikin siihen huonosti istuva svetisismi.

Eli asiat ovat tosiaan siitä näkövinkkelistäkin kiinni. Jos näkövinkkeli on kovin kirkkokeskeinen, niin kyllähän asiat varmaan ovat niinkuin sanoit.

Älköön tätä pidettäkö kuitenkaan elämää suurempana ongelmana, kun kyseessä on vain yksi sana. Sen historian selvittäminen voisi olla mielenkiintoinen tehtävä jos se olisi edes tarpeen.

Juuei tehdä siitä ongelmaa, ei teologista, kieliopillista tai edes semioottista. Kunhan tässä saivartelin saivartelun ilosta.
Mutta olkoon, enpäs kiusaa aiheesta enempää. Soon jussi ny, ja tuli muutakin tekemistä.
Yökyöpelöinnitkin on nyt kyöpelöity, joten nyt nukkumaan.


PS.
Oikeasti minäkin pidän kyllä täysin mahdollisena sitä, että tuo termi tekopyhä voi sittenkin olla alkujaan suoraan käännetty svetisismi, eli esim. ruotsin ulkokultaisuudesta tmv. ruotsin termistä suomen kantasanoille väännetty sanapari, mutta sepäs onkin jo eri tarina se.
Nih.