
Meitsi luikkii pois alta...
Viesti Kirjoittaja RedDelicious »
Viesti Kirjoittaja Mikael K. »
Minä ajattelen sillä tavalla, että olisi hyvä tietää miksi naapuri ajattelee sillä tavoin kuin ajattelee. Esim. seinän takana asuva muslimi jää helposti oudoksi olioksi jos hänen ajatuksistaan ei tiedä. Rauhanomaiseen lopputulokseen pääsemiseksi tarvitaan kykyä hyväksyä lähimmäinen lähimmäisenä - ei vihollisena.Jouna- kirjoitti:Ehkä yksi turhimmista aiheista josta ei päästä koskaan minkäänlaiseen lopputulokseen. Ainakaan rauhanomaiseen sellaiseen.
Viesti Kirjoittaja CaptainNapalm »
Joo, minua on jo teinipojasta asti (eli tosi pitkään) kiinnostanut miksi ihmiset uskovat, miksi juuri niin kuin uskovat eikä jollain toisella tapaa ja miksi jostain järjettömästä mutta varsin vähäpätöiseltä tuntuvasta yksityiskohdas voi olla täysin mahdoton luopua. Ihmisten kanssa keskustelu ei valitettavasti johtanut mihinkään ja lakkasin päästämästä mormooneja yms. sisään. Yleensä uskovat ihmiset olivat niin lukossa, ettei mitään keskustelua syntynyt vaan sain ainoastaan kömpelöä johdattelua ja julistusta. Lopulta he aina suuttuivat, kun en lähtenytkään jes-miehenä mukaan. Sama toistuu nettikeskusteluissakin. Psykologia on hyvin kiinnostavaa ja kirjoista on löytynyt paljon enemmän vastauksia kuin suoraan ihmisiltä. Kannattaa silti toki olla väleissä mutta sitä vain tarkoitin, ettei kannata odottaa keskustelulta liikoja.Mikael K. kirjoitti:Minä ajattelen sillä tavalla, että olisi hyvä tietää miksi naapuri ajattelee sillä tavoin kuin ajattelee. Esim. seinän takana asuva muslimi jää helposti oudoksi olioksi jos hänen ajatuksistaan ei tiedä. Rauhanomaiseen lopputulokseen pääsemiseksi tarvitaan kykyä hyväksyä lähimmäinen lähimmäisenä - ei vihollisena.Jouna- kirjoitti:Ehkä yksi turhimmista aiheista josta ei päästä koskaan minkäänlaiseen lopputulokseen. Ainakaan rauhanomaiseen sellaiseen.
Viesti Kirjoittaja jonesb »
Mukava lukea että muutkin ajattelevat näin. Itse ajattelen uskonnon olevan eräänlainen yhteiskutamallin pohjakuva. Jokainen uskontohan antaa kannattajilleen arvot ja säännöt miten elää muiden samanmoisten kanssa. Toisaalta uskonto myös pyrkii yleensä lievittämään ahdistusta ja pelkoa ihmisten pahimmista peloista (äkilliset katastrofit; kuolema, sairastuminen, läheisten hyvinvoinnin heikkeminen esmes.).Joo, minua on jo teinipojasta asti (eli tosi pitkään) kiinnostanut miksi ihmiset uskovat, miksi juuri niin kuin uskovat eikä jollain toisella tapaa ja miksi jostain järjettömästä mutta varsin vähäpätöiseltä tuntuvasta yksityiskohdas voi olla täysin mahdoton luopua. Ihmisten kanssa keskustelu ei valitettavasti johtanut mihinkään ja lakkasin päästämästä mormooneja yms. sisään. Yleensä uskovat ihmiset olivat niin lukossa, ettei mitään keskustelua syntynyt vaan sain ainoastaan kömpelöä johdattelua ja julistusta. Lopulta he aina suuttuivat, kun en lähtenytkään jes-miehenä mukaan. Sama toistuu nettikeskusteluissakin. Psykologia on hyvin kiinnostavaa ja kirjoista on löytynyt paljon enemmän vastauksia kuin suoraan ihmisiltä. Kannattaa silti toki olla väleissä mutta sitä vain tarkoitin, ettei kannata odottaa keskustelulta liikoja
Viesti Kirjoittaja ozone »
Hmm, mutta miksi näyttäisi siltä, että kun yhteiskunta kehittyy, sen pahoinvointi kanssa samalla lisääntyy. Onko se vaan haasteiden vähenemistä ja turhaa aikaa, jolloin sakki teloo itsensä... Vai onko se sitä että kehittyvä yhteiskunta ei enää tarvitsekaan uskoa Jumalaan, vaan pärjääkin omillaan. Sen ohella se kuitenkin hukkaa perimmäisen merkityksen koko olemassaololleen. Merkitykseksi tuntuisi silloin jäävän vain syntyä ja kuolla - ja täyttää se väli saavutuksilla...?jonesb kirjoitti:Pohdinnoissani olen tullut siihen tulokseen, että kunkin yhteiskunnan kehittyessä uskonnon merkitys pienenee ja selittävien teorioiden merkitys häviää. Jäljelle uskonnosta jäävät vain perusarvot joiden päälle yhteiskunta on rakentenut. Tähän johtopäätökseen pääsee helposti tutkimalla omaa ja muiden uskontojen historiaa ja vertaamalla sitä yhteiskunnan kehittymiseen.
Viesti Kirjoittaja BulletFace »
Viesti Kirjoittaja Galangal »
Mikäs sitten on erilaisten uskovaisten elämän Perimmäinen Merkitys? Olla saavuttamatta mitään, vaan alistua jumalansa tai jumaliensa tahtoon siinä syntymän ja kuoleman välissä?ozone kirjoitti:Sen ohella se kuitenkin hukkaa perimmäisen merkityksen koko olemassaololleen. Merkitykseksi tuntuisi silloin jäävän vain syntyä ja kuolla - ja täyttää se väli saavutuksilla...?
Viesti Kirjoittaja ozone »
Toivottavasti ei ainakaan kuvaamasi kaltainen... kyllä 100% elämässä ja yhteiskunnassa mukana täytyy olla... Merkitys vaan on paljon laajempi. Uskovalla merkitykseen tulee ikuisuus mukaan. Elämä on täällä hyvin lyhyt, verrattuna ikuisuuteen. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen.Galangal kirjoitti:Mikäs sitten on erilaisten uskovaisten elämän Perimmäinen Merkitys? Olla saavuttamatta mitään, vaan alistua jumalansa tai jumaliensa tahtoon siinä syntymän ja kuoleman välissä?ozone kirjoitti:Sen ohella se kuitenkin hukkaa perimmäisen merkityksen koko olemassaololleen. Merkitykseksi tuntuisi silloin jäävän vain syntyä ja kuolla - ja täyttää se väli saavutuksilla...?
Viesti Kirjoittaja Galangal »
Jaa. Minä mieluummin panostan 100% siihen, mistä on varmuus, eli tähän elämään kuin haaskaan aikaani uskonnollisiin kysymyksiin ja katumusharjoituksiin. Kuollessani voin sitten miettiä, olenko tehnyt maailmasta paremman paikan muille ihan oikeille ihmisille, enkä sitä, joudunko kenties kuuntelemaan harpunsoittoa ikuisuuden.ozone kirjoitti:Uskovalla merkitykseen tulee ikuisuus mukaan. Elämä on täällä hyvin lyhyt, verrattuna ikuisuuteen. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Viesti Kirjoittaja ozone »
Galangal kirjoitti:Jaa. Minä mieluummin panostan 100% siihen, mistä on varmuus, eli tähän elämään kuin haaskaan aikaani uskonnollisiin kysymyksiin ja katumusharjoituksiin. Kuollessani voin sitten miettiä, olenko tehnyt maailmasta paremman paikan muille ihan oikeille ihmisille, enkä sitä, joudunko kenties kuuntelemaan harpunsoittoa ikuisuuden.ozone kirjoitti:Uskovalla merkitykseen tulee ikuisuus mukaan. Elämä on täällä hyvin lyhyt, verrattuna ikuisuuteen. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
ozone kirjoitti:kyllä 100% elämässä ja yhteiskunnassa mukana täytyy olla...
Viesti Kirjoittaja Galangal »
Ei siitä sitten riitä uskonasioille...ozone kirjoitti:Galangal kirjoitti:Jaa. Minä mieluummin panostan 100% siihen, mistä on varmuus, eli tähän elämään kuin haaskaan aikaani uskonnollisiin kysymyksiin ja katumusharjoituksiin. Kuollessani voin sitten miettiä, olenko tehnyt maailmasta paremman paikan muille ihan oikeille ihmisille, enkä sitä, joudunko kenties kuuntelemaan harpunsoittoa ikuisuuden.ozone kirjoitti:Uskovalla merkitykseen tulee ikuisuus mukaan. Elämä on täällä hyvin lyhyt, verrattuna ikuisuuteen. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen.ozone kirjoitti:kyllä 100% elämässä ja yhteiskunnassa mukana täytyy olla...
Viesti Kirjoittaja ozone »
Hyvä pointti... sinänsä kuitenkaan näkisin ettei usko ole tuon 100% ulkopuolella. Siis näkisin, että usko on enemmänkin kuin talon perusta, kuin joku terassi tai ullakko. Usko vaikuttaa valintoihin ja arvoihin koko tämän uskonperustan päällä. Eli en välttämättä koe esimerkiksi työtäni elämäni tärkeimmäksi asiaksi, vaikka tykkäänkin työtä tehdä ja koen työn teon jokaisen velvollisuudeksi. Kuitenkin vaikka menettäisin työpaikkani, ei elämäni kaatuisi siihen, koska elämäni perustus on Jumalassa ja hänen huolenpidossaan. Hän on luvannut pitää huolen häneen turvaavasta ihmisestä.Galangal kirjoitti:Ei siitä sitten riitä uskonasioille...ozone kirjoitti:Galangal kirjoitti:Jaa. Minä mieluummin panostan 100% siihen, mistä on varmuus, eli tähän elämään kuin haaskaan aikaani uskonnollisiin kysymyksiin ja katumusharjoituksiin. Kuollessani voin sitten miettiä, olenko tehnyt maailmasta paremman paikan muille ihan oikeille ihmisille, enkä sitä, joudunko kenties kuuntelemaan harpunsoittoa ikuisuuden.ozone kirjoitti:Uskovalla merkitykseen tulee ikuisuus mukaan. Elämä on täällä hyvin lyhyt, verrattuna ikuisuuteen. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen.ozone kirjoitti:kyllä 100% elämässä ja yhteiskunnassa mukana täytyy olla...
Viesti Kirjoittaja Jamac »
Hmm.. Jostain syystä nyt tämä jäi mietityttämään. Ehkä siitä syystä, että olen samaan aikaa samaa ja eri mieltä, enkä oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Uskon ja allekirjoitan hiljentymisen ja meditaation tärkeyden ja sen myös mahdollisena jumal-yhteyden luomisena ja ymmärtämisen lisäämisenä. Toisaalta taas oman kokemukseni mukaan ihmissuhteeseen kulutettu aika taas ei korreloi ollenkaan suhteen kehittymistä. Ärsyttävä virke, mistä en saa otetta vaikka näen kahvan.ozone kirjoitti:Toki jumalansuhteen ylläpito vaatii aikaa ja se voi olla joistain riennoista pois. Mutta sama on kuitenkin ihmissuhteen kanssa myös. Kuinka paljon käyttää aikaansa ihmissuhteeseen, määrittää paljon sen, kuin se ihmissuhde kehittyy. Jos Jumalalle varaa päivässään 3 minuuttia aikaa ja vaikkapa telkkuun 3 tuntia, niin ei voi olettaa jumalasuhteen paljoa kehittyvän.
Viesti Kirjoittaja Galangal »
Minä taas koen tärkeimmäksi olla hyödyllinen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Epäilemättä minäkin käytän ainakin 3 minuuttia päivässä itsekkääseen oman edun tavoitteluun (sitähän uskonnot ovat), mutta en pidä sitä jonain hienona asiana enkä rimputa ovikelloja tyyliin "voinko tulla kertomaan oman edun tavoittelusta?"ozone kirjoitti:Minä pyrin käyttämään aikaani jumalasuhteeseen, koska sen koen tärkeimmäksi suhteeksi elämässäni.
Viesti Kirjoittaja ozone »
Jep, näin se ihmissuteen kanssa voi myös olla... itselläni ei kauheasti ole kokemusta naisen kanssa elämisestä, mutta kuitenkin ymmärrän, että omaa aikaa tarttee myös, eikä aina voi olla yhdessä. Kaiketi se on jonkin sortin luonnekysymys myös.Jamac kirjoitti:Hmm.. Jostain syystä nyt tämä jäi mietityttämään. Ehkä siitä syystä, että olen samaan aikaa samaa ja eri mieltä, enkä oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Uskon ja allekirjoitan hiljentymisen ja meditaation tärkeyden ja sen myös mahdollisena jumal-yhteyden luomisena ja ymmärtämisen lisäämisenä. Toisaalta taas oman kokemukseni mukaan ihmissuhteeseen kulutettu aika taas ei korreloi ollenkaan suhteen kehittymistä. Ärsyttävä virke, mistä en saa otetta vaikka näen kahvan.ozone kirjoitti:Toki jumalansuhteen ylläpito vaatii aikaa ja se voi olla joistain riennoista pois. Mutta sama on kuitenkin ihmissuhteen kanssa myös. Kuinka paljon käyttää aikaansa ihmissuhteeseen, määrittää paljon sen, kuin se ihmissuhde kehittyy. Jos Jumalalle varaa päivässään 3 minuuttia aikaa ja vaikkapa telkkuun 3 tuntia, niin ei voi olettaa jumalasuhteen paljoa kehittyvän.
Viesti Kirjoittaja ozone »
Okei, tämä on sinun tapasi toimia ja nähdä asia. Tunnut olevan kohtalaisen kypsä kaikkeen yleensä hengellisyyteen liittyvään.Galangal kirjoitti:Minä taas koen tärkeimmäksi olla hyödyllinen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Epäilemättä minäkin käytän ainakin 3 minuuttia päivässä itsekkääseen oman edun tavoitteluun (sitähän uskonnot ovat), mutta en pidä sitä jonain hienona asiana enkä rimputa ovikelloja tyyliin "voinko tulla kertomaan oman edun tavoittelusta?"ozone kirjoitti:Minä pyrin käyttämään aikaani jumalasuhteeseen, koska sen koen tärkeimmäksi suhteeksi elämässäni.