Ruokatopic

[arisel]

Iltaruokana uunikasviksia ja loimulohta, kastikkeena smetanaa, johon sekoitettu kuivattua tilliä; juomana Asam Bock.
Nälkä lähti. Bockia on vielä vähän jäljellä.

[jjpeltola]

^^ Käsittääkseni rasvoissa tärkeintä olisi se, että niiden saanti olisi tasapainossa. Suomalaiset saavat ravinnosta aivan liikaa omega 6:sta (levitteet, öljyt etc.), mutta kolmosta ei tule sitten juurikaan, koska rasvaisia kaloja ei syödä tarpeeksi.

Oliiviöljy rypsiöljyksi parantaa tilannetta huomattavasti Omega-3 suhteen.

[arisel]

^ Sanotko tuon uudestaan!?

[jjpeltola]

^ Sanotko tuon uudestaan!?

Ruokavaliossamme on liikaa omega-6-rasvahappoa ja liian vähän omega-3-rasvahappoja.

Oliiviöljy pois, sillä siinä on
omega-6/omega-3-suhde = 20:1
Rypsiöljy tilalle, sillä siinä on
omega-6/omega-3-suhde = 2:1

Pellavaöljy olisi parasta, mutta se on aika tyyristä verrattuna rypsiöljyyn.

[arisel]

^ Hämmentävää!

Olen kuullut - en tutkinut - oliiviöljyssä ja rypsiöljyssä olevan jokseenkin samoja aineita, mutta jostain syystä oliiviöljy on kuulemma parempaa; tämä täytynee selvittää tarkemmin - jos se sitten on mahdollista...

[MacMees]

^ Hämmentävää!

Olen kuullut - en tutkinut - oliiviöljyssä ja rypsiöljyssä olevan jokseenkin samoja aineita, mutta jostain syystä oliiviöljy on kuulemma parempaa; tämä täytynee selvittää tarkemmin - jos se sitten on mahdollista...

Oliiviölljy ON parempaa. Maultaan ja terveysvaikutuksiltaan.

[paulaw]

Rypsiöljyn omegarasvat ovat lyhempiketjuisia, kuin mitä elimistömme osaa käyttää. Teoriassa tietysti voi noita pitkiä yhdisteitä muodostua, käytännössä ei. Oliiviöljyssä asia on kunnossa.

Extra Virginiä täällä käytössä.

[arisel]

Lueskelen tässä karppaus.info -sivuston keskustelua saadakseni selville millaisia erilaisia näkemyksiä on; kuten mielikuvani oli, ristiriitaista tietoa on runsaasti, ja lisäksi puhutaan ainakin kala-, kookos- ja palmuöljystä sekä voista... Kaikkia kehutaan, ja usein mainitaan, että paistamiseen käytetään eri öljyä tai sekoitusta kuin salaatteihin; varsinaista tietoahan tällaisilta sivuilta ei tietenkään voi saada - yhtä hyvin voisi lukea Antti Heikkilän kirjoja...

Varsinaiseen tutkimiseen eivät resurssini taida riittää...

Hämmentävää edelleen.

Pitäisi selvittää ainakin:
a) mitä mainittuja öljyjen sisältämiä aineita ihminen tarvitsee ja missä suhteessa?
b) mistä öljyistä niitä saa?
c) voiko hyötyaineiden saantia tasapainottaa käyttämällä eri öljyjä eri tarkoituksiin ja miten ne sitten tulisi jakaa?
d) onko nykyään saatavilla oleva tieto sellaista, että sen vuoksi edes kannattaisi liikahtaa mihinkään päin?

Olen aina syönyt sianrasvaa kastikkeena herkkuruokani kylkisiivujen kanssa - kolesteroliarvoni ovat silti olleet kunnossa; nyt käsittääkseni selvän liikunnan vähenemisen myötä kolesteroliarvoja pitäisi hiukan säätää. Meillä kuitenkin on käytetty sekä kylmäpuristettua oliiviöljyä, että tavallista rypsiöljyä. Eikä niitä possunsiivuja sentään päivittäin ole syöty - ei aina edes viikoittain tai kuukausittain, mutta asiasta työterveydenhoitajalle joitakin vuosia sitten mainitessani tuli välitön kolesterolimittauspassitus!
Olin tosin selvästi soukempi kuin kyseinen hoitaja...

Aavistuksen turhauttavaa, kun ei voi tietää tietääkö kukaan mikä on todellinen vaikutus, ja karppaajat taitavat olla äänekkäimpiä tällä hetkellä; kohta varmaan jokin muu ryhmä, kunhan karppaus menee pois muodista...

Ihminen kun on sekaruoan syöjä, niin kovin tarkkaa dieettiä lienee turha edes pyrkiä noudattamaan.

[iMies]

Tuli kova ikävä Italiaan - ja nälkä. Ratkaisin asian <10 minuutissa.

Putkiruudin näköistä pastaa kiehuvaan veteen. 5 min pästä veden tilalle valmista pastakastiketta 1/2 prk, valkosipulia ja kourallinen puolitettuja kirsikkatomaatteja. Parin minuutin jälkeen kattilan sisältö lautaselle. Päälle reilu nippu tuoretta rucolaa, parmesania, mustapippuria myllystä ja oliiviöljyä.

Kylkeen lasillinen kylmää chardonnayta Toscanasta.

Toimi.

[Mikael K.]

Italiasta puhuttaessa ja huomioitaessa paikallinen konteksti mieleen nousevat väistämättä tatit. Kertokaapa hyvä vinkki tattikastikkeelle pastan kera. Tatit odottavat jääkaapissa sopivaa ruoka-aikaa.

[iMies]

Paistetaan. Pippuroidaan. Lisätään hieman valkosipulia ja reilusti kermaa. Kiehautetaan hetki. Suurustetaan parmesanilla tai pecorinolla. Tarkistetaan suola - jonka sijaan voi myös hyvin käyttää jotain mausteista makkaraa. Mahdollisesti viimeistellään tryffelillä (öljyllä). Päälle persiljaa.

[Mikael K.]

Paistetaan. Pippuroidaan. --

Kuulostaa hyvältä. Menee testiin. Palaan aiheeseen myöhemmin, kun ruoka on syöty.

[richidi]

Makaroonimössöä. Eli makaroonit ja jauheliha sekaisin. Tätä nyt toista päivää. Ei ollut munaa tehdä laatikoksi.

[iDock]

Spaghetti-bolognesea tuli taas laitettua Hyvää on! Paranee joka kerralla.

[Viizei]

Spaghetti-bolognesea tuli taas laitettua Hyvää on! Paranee joka kerralla.

Minäkin luulin aina tehneeni hyvää bolognesea, kunnes matkustin Italiaan ja vasta löysin hyvää bolognesea.

[iDock]

Spaghetti-bolognesea tuli taas laitettua Hyvää on! Paranee joka kerralla.

Minäkin luulin aina tehneeni hyvää bolognesea, kunnes matkustin Italiaan ja vasta löysin hyvää bolognesea.

Näin on, Italiassa se osataan Joskus on tullut italialaisessa ravintolassa maistettua Barcelonassa.
Omaani olen aina tunkenut intiaanisokeria + etikkaa. Tuovat mukavaa säväystä.

[Tauvo]

Ruokaostoksilla tuli nälkä. Greenzissä söin välipalaksi lohisalaatin ja kahvin. Oli todella maukas ja tuore salaatti, sekä miellyttävän suolaiset krutongit. Menen varmasti uudestaan, menkää muutkin.

[iDock]

Ruokaostoksilla tuli nälkä. Greenzissä söin välipalaksi lohisalaatin ja kahvin. Oli todella maukas ja tuore salaatti, sekä miellyttävän suolaiset krutongit. Menen varmasti uudestaan, menkää muutkin.

Kivan oloinen paikka, vaikka itse siellä olen vain kahvit juonut.

[Lihapipo]

Olen aina syönyt sianrasvaa kastikkeena herkkuruokani kylkisiivujen kanssa - kolesteroliarvoni ovat silti olleet kunnossa; nyt käsittääkseni selvän liikunnan vähenemisen myötä kolesteroliarvoja pitäisi hiukan säätää. Meillä kuitenkin on käytetty sekä kylmäpuristettua oliiviöljyä, että tavallista rypsiöljyä. Eikä niitä possunsiivuja sentään päivittäin ole syöty - ei aina edes viikoittain tai kuukausittain, mutta asiasta työterveydenhoitajalle joitakin vuosia sitten mainitessani tuli välitön kolesterolimittauspassitus!
Olin tosin selvästi soukempi kuin kyseinen hoitaja...

On ne jänniä, nämä tämmäset. Kun olin vielä köyhä, ja juoduin käymään töissä, työterveyshoitaja saarnasi minulle noin promillen suosituksista poikkeavasta kolesteroliarvostani. Katsoin tyttöä silmiin kysyvästi, ja ilman sanoja yritin kommunikoida hänelle: "Oletko tosissasi?" Plikka oli minun ikäiseni, ja sanotaan nyt niin, ettei varmastikaan ollut kovin nirso ruoan suhteen. Minulle kyllä olisi pitänyt kelvata leivän päälle joku rasvaton kenkäplankki ja kutterinpurusta valmistettu leikkele. Ilmeisesti säännöllinen ulkoilu ja 23,5 painoindeksi olivat niihin aikoihin resepti työkyvyttömyyteen. Eipä siinä kauaa kestänyt, kun huomasin, että tuleva sosiaalitantta oli vain opetellut jonkun mantran ulkoa, ja siitähän minä sitten sainkin idean kyseenalaistaa nämä näkemykset ja parikymmentä minuuttia auottuani päätäni täti kyllästyi, ja sanoi kaiken olevan OK. Oli kyllä hupaisin terkkarikäynti koskaan.

Nyt minä kauhon kasvojeni aukoista sisään sydän- ja verisuonitautiystävällistä juustolla kuorrutettua makkaraa. Tässä ateriassa on paljon hyviä rasvoja, sano.

[amanita]

Sopinee ruoka-topicissa kysellä, milloin ja miten te herrat keittotaitoiset olette lajista kiinnostuneet? Äimistyneenä olen ketjua seurannut ja hämmästys herrojen innon ja taituruuden suhteen sen kuin kasvaa.

Mikä ruoanlaitossa kiinnostaa, mikä saa viitsimään reseptien pläräämisen, materiaalin hankkimisen ja itse ruoan valmistamisen? Lopputulosko? Minä syön todella mielelläni hyvää ruokaa, sen valmistamiseen vain olen täydellisen kiinnostumaton, minua ei haittaa syödä melkein mitä vain aika olemattoman makuista, kunhan se ei ole roskaruokaa, on terveellistä, eikä sen valmistaminen vie 5:ttä minuuttia kauempaa. Kaalisopan kypsymisen sentään jaksan odottaa (puoli tuntia), sitä voikin sitten nautiskella jokusiakin päiviä ollen vapaa mokomasta riesapuuhasta.

Minusta noissa resepteissä tarvitaan aina liuta aineksia, joita minulla ei ole, tai joista en ole kuunaan kuullutkaan. Kenties tavallisessa keittiössä noita kaiken maailman ripauksen verran tarvittavia aineita on yllin kyllin. Mikä ihme muuten on hyppysellinen, ripaus tai aavistuksen verran, milli, sentti vai mikrogramma, ja teelusikallinen, minulla on vissiin ainakin kuutta eri kokoa teelusikoita, mikä niistä on se oikea koko? Oi osaajat, tietäisittepä miten vaikeaa meikäläisen on on toimia emäntänä, jos kylään tulee porukka, joka on jo saanut nauttiakseen ne kaikki kolme sorttia, jotka osaan valmistaa niin, että ne ovat myös maukkaita.

Kenties kysymällä samaa naisilta saisin samanlaisia vastauksia, joten kertokaa oi homppulaiset, miksi viitsitte nähdä vaivaa hiemankaan mutkikkaamman sapuskanteon suhteen?

Ymmärrättekö, miten rankkaa eräillä ihmisillä elämässään on?

[iDock]

^ Ruoanlaitto on nautinnollista. Eli siitä nauttii. Ei sitä tarvitse pitää ns. "pakkona".

Miten onkaan mukava pitkän koulupäivän jälkeen laittaa kotona ruokaa!

[hatey]

Olen Aman linjoilla ruuan laittamisen suhteen, koen epämiellyttävänä pakkona. Aineksia ei ole koskaan ja jos jonkin reseptin mukaan niitä hankkii, on työ valtava. Kuukauden päästä pitää lähteä metsään hakemaan lihapata-aineksia, nyt jo olen miniporkkanoita kasvattanut ja radalla pitäisi käydä nopeuksia mittaamassa, että saisi ballistiikkataulukon mukaan lentoradan selville, jotta voisi kiikarin esinapsut asettaa. Eikä ole laisinkaan varmaa, että lihapata aineksia edes saa.
Ei maar se siitä, mutta oikeasti minun mielestä keittiössä ährääminen on tuskaa ja painajaista. Blå Bandin pussikeitot ja Saaroisten einesmässyt ovat oikeastaan ainoita ruokia makaronin ohella jota jaksan tehdä, makaronikin pitää ola pikasellaista, ei kestä viittä minuuttia kauempaa askarrella. Maku on ankea, mutta sen jos rinnastaa siihen ruuanlaittamisen hankaluuteen, on se kohtuullinen maksu vaivattomuudesta.

[paulaw]

Sopinee ruoka-topicissa kysellä, milloin ja miten te herrat keittotaitoiset olette lajista kiinnostuneet? Äimistyneenä olen ketjua seurannut ja hämmästys herrojen innon ja taituruuden suhteen sen kuin kasvaa.

Nää nykynaiset osaavat kouluttaa miehiään. Katsos:
- Alat kasvissyöjäksi (ainakin kotona) ja sitä myöten teet rehuja kotona
- Otat äijältä rahat pois (ts. "lainaat luottokorttia") ettei riitä rahaa pizzaan
-> siitähän se on pakko oppia

[OmenaOnPunainen]

Sopinee ruoka-topicissa kysellä, milloin ja miten te herrat keittotaitoiset olette lajista kiinnostuneet?

Minä silloin, kun piti ruokkia aika monta suuta hyvin vähällä rahalla. Olisi tietysti ollut kiva jatkaa Lehtovaarassa, Elitessä, Kosmoksessa, Bellevuessa ja Timo T. Kaukosen kuppiloissa skruudaamista, mutta fyrkkaa ei ollut tarpeeksi.

Kun näiden monien suiden kanssa oltiin niiden ensimmäisellä laivamatkalla Ruotsiin, lasten menyy ei kiinnostanut 6-8 -vuotiaita suita. Ellen väärin muista, yksi suu tilasi taskurapua, toinen poron sisäfileetä ja kolmas Filet Wellingtonia.

EDIT 2: Mitähän minäkin ajattelin: Kaukovaara? Kaukonen!

[OmenaOnPunainen]

Sopinee ruoka-topicissa kysellä, milloin ja miten te herrat keittotaitoiset olette lajista kiinnostuneet? Äimistyneenä olen ketjua seurannut ja hämmästys herrojen innon ja taituruuden suhteen sen kuin kasvaa.

Nää nykynaiset osaavat kouluttaa miehiään.¨

Me nykymiehet emme vielä osaa kouluttaa naisiamme tekemään hyvää ruokaa.