Itsemurha

[Repe Ruutikallo]

Miksi suomalaiset juovat niin paljon? Miksi suomalaiset juovat suruun ja pahaan oloon?

Jaa-a. Juon nykyään niin vähän että hävettää ja yritän parin tai viimeistään muutaman kuukauden välein korjata asiaa tolkulliseksi saattaen hetkellisesti jopa onnistua. Olen kuitenkin jo kauan koettanut pitää semmoista periaatetta, että suruun ei oteta. Pitää olla iloinen tai ainakin neutraali mieli. Jos keljuttaa raskaasti, korkki pysyy kiinni. Ehkä tästä pitäisi säätää laki, siis sellainen joka kieltää murheeseen ryyppäämisen. Voisi tehdä hyvää itsemurhaluvuille (ja myös henkirikosmäärille). Muutenhan jään ikuisesti melko pieneen vähemmistöön.

[jonesb]

Miksi emme hyödyntäisi kaikkea sitä tietoa ja viisautta, mitä ihmisellä on? Otin kantaa noin voimakkaasti siksi, että minusta liian usein asennoidutaan tyyliin "ota lääkkeitä, niin paranet" ja unohdetaan se inhimillinen puoli. Se on jollakin tapaa kuin omantunnon rauhoittamista, ettei itse tarvitse puuttua toisen ikäviin ongelmiin. Yhteiskunta ja lääkäri hoitakoon, eihän se minulle kuulu. Emmeköhän me jonesbin kanssa loppujen lopuksi näe tämän yhteiskunnan ja nykyelämän ongelmat aika samalla tavalla?
Yksinäisyys on yksi masennuksen ja itsemurhaan asti johtavan toivottomuuden riskitekijä. Ystävät ja se kuuluttamani yhteisöllisyys on melko hyvä ja toimiva, riskitön ja vailla sivuoireita oleva lääke moiseen vaivaan.

Jep, eiköhän. Alaa aika intenssiivisesti seuraavana halusin ehkä turhan kärkäästi tuoda esille sitä missä nykytutkimuksessa mennään. Ja kaikki se mitä on näköpiirissä, on kyllä onneksi melko valoisaa koko rodun kannalta.

"Ei ennen ollut aikaa masennella, ennen tehtiin töitä!!" Näin on kuulunut useammankin 60-luvulla syntyneen kommentti asiaan. Ja kun usein tällaisen asenteen omaavat ihmiset ovat omia vanhempiamme, niin miksikäs muuksi masennus muodostuisi kuin tabuksi?

Itse olen huomannut jo aikaa sitten, etten voi koskaan puhua näistä asioista tiettyjen läheisten kanssa. He eivät suostu pitämään masennusta tai sitä edeltänyttä tai siitä seurannutta työuupumustani sairautena, vaan jonain paljon vähäpätöisempänä asiana.

Lääkäri, eli tässä tapauksessa psykologi ja psykiatri, on vaikea asia, koska meidän yhteiskunnassamme "kallonkutistajalla" käyminen mielletään negatiiviseksi ja hävettäväksi asiaksi. Ensimmäinen yhteydenotto on vaikea, koska usein ihminen ei kuitenkaan halua olla se joka tarvitsee ammattiauttajaa johonkin muuhun kuin fyysiseen kipuun ja särkyyn. Lisäksi monilla voi olla ihan sellainen käytännön ongelma, ettei ole tietoa siitä, miten mielenterveyshoitoon hakeudutaan.

Tietysti on vielä sitten masennuksen oireet (voimattomuus, väsymys, mielenkiinnottomuus kaikkea kohtaan, välinpitämättömyys, ahdistuneisuus ym.) siihen päälle vaikeuttamassa hoitoon hakeutumista.

Itse en enää pidä masennusta tai työuupumusta tabuna.
Masennukseni - en ole sitä tosiaankaan valinnut, eikä se ole tuonut elämääni mitään muuta kuin kovin synkkiä aikoja, vuosia.
Työuupumus - olen kouluesimerkki; tunnollinen perfektionismiin pyrkivä suorittaja. Työuupumus oli silti jälkeenpäin katsottuna ehkä parasta, mitä minulle 22-vuotiaana tapahtui: Nyt, kohta kolme vuotta myöhemmin osaan suhtautua työhön ja opintoihin vain niiden ansaitsemalla tavalla. Ymmärrän, miten tärkeää tasapaino elämässä on minun oman henkisen hyvinvointini kannalta. Osaan ja haluan vaalia vapaa-aikaani, jolloin en tee yhtään mitään. Olisin ehkä oppinut tajuamaan nämä asiat ilman työuupumustakin, mutta en oikein jaksa uskoa siihen mahdollisuuteen, sillä olen oppinut tuntemaan itseäni aika hyvin. Jos se ei olisi tullut 22-vuotiaana, se olisi tullut myöhemmin. Sen kokeminen verrattain nuorella iällä antoi minulle eväitä paljon onnellisempaan elämään.

Yksi silmiinpistävä asia on, että vaikka mielenterveys-ala (psykologia ja psykiatria) on kohtuu hyvissä kantimissa tutkimuksen ja ammattitaidon puolesta, niin sen esiintulo ja arvostaminen on ilmiönä käsittämätön. Ihmisten on todella hankala hakeutua oikeiden tahojen puheille, sillä mitään varsinaista "yleistä" kanavaa ei ole. Käytännössä homma menee siten, että psykologin ja psykiatrin vastaanotolle päätyy vasta yleislääkärikäynnin kautta, jos edes silloinkaan.

Kouluissa on onneksi nykyään yleensä mahdollisuus päästä psykologin luokse, mutta valitettavan usein matka todellisissa tapauksissa tyssää siihen, että ensin on tavattava kuraattori tai terveydenhoitaja, jolla ei ole minkään valtakunannan komeptenssia arvioida henkilön tilaa. Pahmmassa tapauksessa psykologiasta innostunut terkkari koittaa leikkiä psykologia itse.

Asettelu on tehty ongelmalliseksi myös siten, että psykiatrin kompetenssia arvioida potilasta on usein kovin ristiriitainen. Varsinaisia analyyseja kun ei pitäisi tehdä kuin psykologin toimesta. Masennus saatettaankin usein todeta pelkästään lomaketestillä, jonka jälkeen määrätään pillerit kouraan ja yhteys psykologiin. Suora yhteys psykologiin, joka olisi todennäköisesti mielekkäämpi vaihtoehto potilaan kannalta, on hankala, sillä Kelaa ei saa korvaamaan käyntejä ilman psykiatrin lausuntoa (itseasiassa Kela ei vieläkään taida korvata psykologi-käynneistä kuin osan ja senkin tiettyyn rajaan asti, mikä on uskomatonta). Myös vakuutusyhtiöt ilmeisesti haluavat psykiatri-lausuntoja. Tässä on yksi asennevamma, joka byrokratia kohdistaa kansallista mielenteveyttä kohtaan.

Muutoinkin psykologi-psykiatri asettelu on hämärä. Teoriapohja molemmilla on eri, mutta käytännössä molemmat saattava työskennellä psykoterapeutteina. Psykiatrilla on takana lääketieteelliset opinnot ja lyhyt erikoistuminen mielentoimintaan, verrattuna psykologeihin, jotka terapeuttina toimiessaan (vissiinkin lisensiaatti minimi) ovat opiskelleet 8 vuotta. Tähänkin varmasti moni toivoisi yhdistävää ratkaisua, jossa monen ammattilaisen sijasta koulutusta voitasiin yhdenmukaistaa ja tuottaa vain yksi ammattiryhmä. Tilanteessa, jossa sekä psykiatreista, että psykologiesta on huutava pula, on absurdia, että työtä joudutaan ikäänkuin tekemään kahteenkertaan.

Lisäksi täytyy huomioida, että tässä tarkoitetaan psykologia joka on terapiian erikoistunut (kaikki psykologit eivät automaattisesti ole) ja niitä on muuten todella vähän.

[KunkkuJ]

Näitä tapauksia en ymmärrä. Minulla ei kapasiteetti vain riitä ymmärtämään sitä, että joku haluaa tarjota lapselleen lapsuuden alkoholistivanhemman kanssa.

Tuskinpa yksikään vanhempi "haluaa" tarjota lapselleen elämää alkoholistivanhemman kanssa. Elämä vaan ei aina mene niin kuin suunnitellaan. Eikä elämä ole aina reilua, kaikkea muuta. Elämää ei myöskään voi ohjailla, vaikka mitä tekisi. Terveelliset elämäntavat saattavat auttaa, tai sitten ei.
Jos viina ei olisi ollut minulle täysin vieras aine koko elämäni ajan, olisi varmasti helppoa ryhtyä juomaan päätoimisesti nykytilanteessa. Kun päivittäinen selviytyminen kuluttaa jatkuvasti kaikki voimavarat, eivätkä ne yleensä edes riitä, elämänhallinta olisi helppo menettää.
Samanlaisessa tai vielä paljon vaikeammassa tilanteessa eläviä on aivan varmasti lukemattomia. Siitä joukosta löytyy aina niitä, jotka eivät enää jaksa. Kaikkia heitä ei kukaan pysty auttamaan, mutta kyllä se toisten huomioiminen aina jollekin tuo apua ja lohtua.

Ja Repe, kyllä olen huomannut, ettei tämä tosiaan ole mikä tahansa foorumi. Syytä siihen, miksi niin on, en ole vielä keksinyt. Miksi Suomi24:n vesselit ja teinixit eivät löydä tänne? Tai ehkä juuri tämän vuoksi. Kaikista ei ole kivaa keskustella itsemurhasta tai yleensäkään elämän kipeistä asioista.

[Celia]

Näitä tapauksia en ymmärrä. Minulla ei kapasiteetti vain riitä ymmärtämään sitä, että joku haluaa tarjota lapselleen lapsuuden alkoholistivanhemman kanssa.

Tuskinpa yksikään vanhempi "haluaa" tarjota lapselleen elämää alkoholistivanhemman kanssa. Elämä vaan ei aina mene niin kuin suunnitellaan. Eikä elämä ole aina reilua, kaikkea muuta. Elämää ei myöskään voi ohjailla, vaikka mitä tekisi.

Tiedän, olen itsekin kokenut, ettei kaikki mene niin kuin haluaa. Ihmettelen kuitenkin niitä joitakin (tuntemiani ihmisiä), ketkä ovat aina tiedostaneet alkoholin olevan ongelma, mutta eivät koskaan kieltäydy ryypystä.

Enoni oli alkoholisti. Kuoli verrattain nuorena jonnekin saunan lattialle. En tiedä oliko syynä jokin sairaskohtaus vai humalassa toikkaroiminen ja sen seurauksena pään lyöminen. Jotenkin aina ärsytti se, että hänkin tiesi olevansa alkohoisti, oli monesti katkollakin. Ja oli vielä hyvä töissään. Juominen oli ilmeisesti vain mukavaa.
Alkoholisti, joka itsekin heittää jotain siitä, että "jäi taas ryyppy päälle", ei saa sympatioitani. Ihminen, joka tiedostaa ongelman (ja tekemään normaalia työviikkoa, eli ei todellakaan ole toimintakyvytön), on kykenevä hakemaan apua - jos vain haluaa.

Ja koska en halua ketään loukata, painotettakoon vielä, että kyseessähän on siis oma subjektiivisten kokemusteni muokkaama käsitys ja mielipide.

[Crimson]

Tuntuu että kyseinen asia on Suomessa edelleenkin tabu, vaikka maamme on edelleen maailman kärkisijoilla väestön henkisten sairauksien määrässä. Mielestäni asiasta pitäisi todellakin puhua PALJON enemmän, eikä lakaista ongelmia maton alle.

Totta toinen puoli. Mutta käsittääkseni Suomen korkeat itsemurhaluvut johtuvat osaltaan myös siitä, että täällä itsemurhat tilastoidaan ihan erikseen ja melko rehellisesti. Monessa muussa maassa itsemurhat piilotetaan tilastoissa onnettomuuksiksi yms.

[Crimson]

Olen kuitenkin jo kauan koettanut pitää semmoista periaatetta, että suruun ei oteta. Pitää olla iloinen tai ainakin neutraali mieli. Jos keljuttaa raskaasti, korkki pysyy kiinni. Ehkä tästä pitäisi säätää laki, siis sellainen joka kieltää murheeseen ryyppäämisen.

Jep. Yksin ei saa ryypätä eikä suruun. Ainoastaan hyvässä seurassa homma on suotavaa, kun on juhlan aihetta.

Isäni opetti minulle joskus: "Koskaan ei ole asiat niin huonosti, etteikö niitä saisi viinalla vielä huonommaksi."

[Repe Ruutikallo]

Ja Repe, kyllä olen huomannut, ettei tämä tosiaan ole mikä tahansa foorumi. Syytä siihen, miksi niin on, en ole vielä keksinyt. Miksi Suomi24:n vesselit ja teinixit eivät löydä tänne? Tai ehkä juuri tämän vuoksi. Kaikista ei ole kivaa keskustella itsemurhasta tai yleensäkään elämän kipeistä asioista.

Mulla on teoria. Kun otos on tarpeeksi iso, alkaa näkyä se että Macin hankinnassa käytetään aivoja ja omaa pohdintaa. Tämä on merkittävä yhdistävä tekijä. PC:n osto sujuu selkäytimellä: tehdään vain niin kuin kaikki muutkin ja kuten kokosivun mainoksissa kehotetaan.

Jos käyttää aivojaan ajatteluun yhdessä asiassa, niitä voi käyttää toisessa ja kolmannessakin. Tiettyä älykkyyttä on siis ilmassa. Toisaalta joukko on muuten hyvin sekalaista ja värikästä seurakuntaa (toisin kuin Mac-käyttäjät esim. 10 vuotta sitten, jolloin puolet oli graafisella alalla). Lisäisinpä vielä luovuudenkin, joka on yhä paljon tyypillisempää Mac- kuin PC-käyttäjille. Luovilta ihmisiltä sinkoaa monesti omaperäisiä ajatuksia.

[Jamac]

Syytä siihen, miksi niin on, en ole vielä keksinyt. Miksi Suomi24:n vesselit ja teinixit eivät löydä tänne?

Koska HO on juuri siksi aikoinaan perustettu. Me ei vaan kattella hetkeäkään sellaista käyttäytymistä.

[Erño]

Ja Repe, kyllä olen huomannut, ettei tämä tosiaan ole mikä tahansa foorumi. Syytä siihen, miksi niin on, en ole vielä keksinyt. Miksi Suomi24:n vesselit ja teinixit eivät löydä tänne? Tai ehkä juuri tämän vuoksi. Kaikista ei ole kivaa keskustella itsemurhasta tai yleensäkään elämän kipeistä asioista.

Mulla on teoria. Kun otos on tarpeeksi iso, alkaa näkyä se että Macin hankinnassa käytetään aivoja ja omaa pohdintaa. Tämä on merkittävä yhdistävä tekijä. PC:n osto sujuu selkäytimellä: tehdään vain niin kuin kaikki muutkin ja kuten kokosivun mainoksissa kehotetaan.

Jos käyttää aivojaan ajatteluun yhdessä asiassa, niitä voi käyttää toisessa ja kolmannessakin. Tiettyä älykkyyttä on siis ilmassa. Toisaalta joukko on muuten hyvin sekalaista ja värikästä seurakuntaa (toisin kuin Mac-käyttäjät esim. 10 vuotta sitten, jolloin puolet oli graafisella alalla). Lisäisinpä vielä luovuudenkin, joka on yhä paljon tyypillisempää Mac- kuin PC-käyttäjille. Luovilta ihmisiltä sinkoaa monesti omaperäisiä ajatuksia.

Älä repe puhu palturia. Macistit on vaan laiskoja. Me ei jakseta säätää koneiden kanssa

[Thoth]

Masennus ei tosissaan ole mikään "sairaus" josta selviää parinviikon lääkityksellä. Masennuksen tiedetään johtuvan tiettyjen välittäjäaineiden muutoksista ja epätasapainosta (noadreanaliini ja serotoniini). Välittäjäaineiden muutokset taas puolestaan tiedetään johtuvan johtuvan ympäristötekijöistä (esim alkoholismi, huumeriippuvuudet, mutta myös useat kaksos ja sisartutkimukset).

Missä on tieteellinen tutkimus tai argumentti, joka selvästä osoittaa kausaalisuhteiden menevän juuri tuolla tavalla? Äkkiseltään noihin väitteisiin voi löytää monta vastaväitettä, esim. masentunut henkilö voi ajautua alkoholismiin masennuksen jälkeen ja noradrenaliini- ja/tai serotoniini-lääkitys ei auta kaikkiin tapauksiin.

Edit: Siis mielestäni on olemassa viitteitä, että noilla tekijöillä voi olla toistensa kanssa tekemistä, mutta selviä syy- ja seuraussuhteita on hankala osoittaa, kuten useinkin biologiassa.

[jonesb]

Masennus ei tosissaan ole mikään "sairaus" josta selviää parinviikon lääkityksellä. Masennuksen tiedetään johtuvan tiettyjen välittäjäaineiden muutoksista ja epätasapainosta (noadreanaliini ja serotoniini). Välittäjäaineiden muutokset taas puolestaan tiedetään johtuvan johtuvan ympäristötekijöistä (esim alkoholismi, huumeriippuvuudet, mutta myös useat kaksos ja sisartutkimukset).

Missä on tieteellinen tutkimus tai argumentti, joka selvästä osoittaa kausaalisuhteiden menevän juuri tuolla tavalla? Äkkiseltään noihin väitteisiin voi löytää monta vastaväitettä, esim. masentunut henkilö voi ajautua alkoholismiin masennuksen jälkeen ja noradrenaliini- ja/tai serotoniini-lääkitys ei auta kaikkiin tapauksiin.

Edit: Siis mielestäni on olemassa viitteitä, että noilla tekijöillä voi olla toistensa kanssa tekemistä, mutta selviä syy- ja seuraussuhteita on hankala osoittaa, kuten useinkin biologiassa.

Niin, no. Tämä vuoksi juuri olen kaikissa kirjoituksissa kirjoittanut siitä, että tätä ei pystytä sata selvästi proovaamaan. Kuitenkin oppikirjatieto on, että jos näitä kahta välittäjäainetta sörkitään, seuraa masennusoireita. Lisäksi tiedetään, että masennusta sairastavat omaavat poikkeavuutta juuri näissä mekanismeissa. Esim. mainitsemani kirjat antavat perustietoa näihin.

Tuo esimerkkiväitteesi ei mitenkään rajaa tai poista esitettyä. Hmm, ehkä tajusit väärin. Siis tarkoitin, että alkoholisoituminen tai psykoaktiivisten aineiden käyttö muuten aiheuttaa epätasapainoa normaalissa järjestelmässä. Tämäkin on oppikirjatieto.

Siitä miten noi lääkitysten toimivuudet menee, ei mulla ole vielä kovin tarkaa tietoa tai selitystä . Mutta tosiaan, en eivät aina edes toimi, toisinaan annettu lääkitys jopa vaikuttaa juurikin väärään aineeseen.

Onneksi tämä ei ole biologiaa vaan psykologiaa ja tarkemmin neuro sellaista .

[Thoth]

Masennus ei tosissaan ole mikään "sairaus" josta selviää parinviikon lääkityksellä. Masennuksen tiedetään johtuvan tiettyjen välittäjäaineiden muutoksista ja epätasapainosta (noadreanaliini ja serotoniini). Välittäjäaineiden muutokset taas puolestaan tiedetään johtuvan johtuvan ympäristötekijöistä (esim alkoholismi, huumeriippuvuudet, mutta myös useat kaksos ja sisartutkimukset).

Missä on tieteellinen tutkimus tai argumentti, joka selvästä osoittaa kausaalisuhteiden menevän juuri tuolla tavalla? Äkkiseltään noihin väitteisiin voi löytää monta vastaväitettä, esim. masentunut henkilö voi ajautua alkoholismiin masennuksen jälkeen ja noradrenaliini- ja/tai serotoniini-lääkitys ei auta kaikkiin tapauksiin.

Edit: Siis mielestäni on olemassa viitteitä, että noilla tekijöillä voi olla toistensa kanssa tekemistä, mutta selviä syy- ja seuraussuhteita on hankala osoittaa, kuten useinkin biologiassa.

Niin, no. Tämä vuoksi juuri olen kaikissa kirjoituksissa kirjoittanut siitä, että tätä ei pystytä sata selvästi proovaamaan. Kuitenkin oppikirjatieto on, että jos näitä kahta välittäjäainetta sörkitään, seuraa masennusoireita. Lisäksi tiedetään, että masennusta sairastavat omaavat poikkeavuutta juuri näissä mekanismeissa. Esim. mainitsemani kirjat antavat perustietoa näihin.

Tuo esimerkkiväitteesi ei mitenkään rajaa tai poista esitettyä. Hmm, ehkä tajusit väärin. Siis tarkoitin, että alkoholisoituminen tai psykoaktiivisten aineiden käyttö muuten aiheuttaa epätasapainoa normaalissa järjestelmässä. Tämäkin on oppikirjatieto.

Kyllä, alkoholisoituminen tai psykoaktiivisten käyttö voi aiheuttaa epätasapainoa normaalissa järjestelmässä, mutta alkuperäinen väitteesi kuulosti siltä, että (lähes kaikki) epätasapaino välittäjäaineissa aiheutuu ympäristöstä. Miksei joidenkin masentuneiden välittäjäaineiden epätasapaino voi johtua geeneistä? Tai joidenkin alkoholinkäyttö synnynnäisestä välittäjäaineiden epätasapainosta?

Toisaalta taas masennuksen selittäminen esimerkiksi pienellä serotoniinimäärällä on mielestäni melkoista yksinkertaistamista, vaikka masentuneillä ja serotoniinin määrällä olisi korrelaatio ja esimeriksi SSRI-lääkkeet usein auttavat masentuneita. Vaikka nuo hyväksyisi, niin silti voi esimerkiksi väittää, että masennus johtuu tarkemmin vaikkapa neurologisesti jostain hippokampuksen neuronien tuhoutumisesti tai ihan yleisesti stressistä. (En väitä itse näin, nuo olivat vain esimerkkejä.)

Onneksi tämä ei ole biologiaa vaan psykologiaa ja tarkemmin neuro sellaista .

Kyllä neurobiologiankin kursseilla ja kirjoissa noista asioista kerrotaan, ehkä joskus joku neuropsykologian kirjoja seikkaperäisemmin.

[vinouma]

Siitä miten noi lääkitysten toimivuudet menee, ei mulla ole vielä kovin tarkaa tietoa tai selitystä . Mutta tosiaan, en eivät aina edes toimi, toisinaan annettu lääkitys jopa vaikuttaa juurikin väärään aineeseen.

Onneksi tämä ei ole biologiaa vaan psykologiaa ja tarkemmin neuro sellaista .

Nämä välittäjäaineasiat ovat ylimainostettu asia. Ei ole mitään varmuutta että ne olisivat keskeisiä masennuksen kannalta. Kun mennään alkuperäistutkimuksiin, paljastuu että näyttö on varsin heikolla pohjalla. Niitä on siis tutkittu koska niitä on helpompi tutkia kuin useimpia muita hermoston toimintoja.

Paljon mielenkiintoisempaa on se että kaikki tunnetut masennusta parantavat aineet lisäävät aivoissa uusien hermosolujen muodostumista. Hoitamaton masennus voi useiden vuosien kuluessa jopa aiheuttaa solukatoa. Tämä voisi olla huomattavasti hedelmällisempi lähtökohta, jos jotain halutaan tutkia. Toinen mielnkiintoinen piirre voisi olla prefrontaalikortexin aktiivisuuden mittaaminen.

[Mikael K.]

Omasta näkökulmastani tarkasteltuna elämän medikalisoituminen ei ole hyvä asia. Lääkkeillä voi varmasti hoitaa oireita mutta ei syitä. Tarkoitan tällä sitä, että jos elämän hallintaan ei ole tarpeeksi aineellisia tai henkisiä resursseja niin lääkitys ei voi korvata näitä puutteita. En halua astua kenenkään varpaille näin kirjoittaessani. Mielestäni tärkeintä on kokonaisuuden hallinta, joka on elämän eri osa-alueista kiinni. Lääketiede on hyväksi, samoin psykologia ja kaikki muut asiat elämässä mitkä lisäävät meidän jokaisen hyväksytyksi tulemisen kokemusta. Tätä kautta näkisin halun itsemurhiin vähenevän.

[Lillan]

Omasta näkökulmastani tarkasteltuna elämän medikalisoituminen ei ole hyvä asia. Lääkkeillä voi varmasti hoitaa oireita mutta ei syitä. Tarkoitan tällä sitä, että jos elämän hallintaan ei ole tarpeeksi aineellisia tai henkisiä resursseja niin lääkitys ei voi korvata näitä puutteita. En halua astua kenenkään varpaille näin kirjoittaessani. Mielestäni tärkeintä on kokonaisuuden hallinta, joka on elämän eri osa-alueista kiinni. Lääketiede on hyväksi, samoin psykologia ja kaikki muut asiat elämässä mitkä lisäävät meidän jokaisen hyväksytyksi tulemisen kokemusta. Tätä kautta näkisin halun itsemurhiin vähenevän.

Samaa mieltä. Lääkkeet eivät ratkaise mitään, mutta auttavat masennuksesta selviytymisessä.
Vertauskuvallisesti masennuslääkkeet voisivat olla köysi, johon tarttumalla pääsee (masennuksen) suosta helpommin ylös. Köysi on vain köysi, itse sieltä pitää itsensä ylös vetää. Tietysti auttaa jos köyden toisessa päässä on vetäjiä...

[jonesb]

Kyllä, alkoholisoituminen tai psykoaktiivisten käyttö voi aiheuttaa epätasapainoa normaalissa järjestelmässä, mutta alkuperäinen väitteesi kuulosti siltä, että (lähes kaikki) epätasapaino välittäjäaineissa aiheutuu ympäristöstä. Miksei joidenkin masentuneiden välittäjäaineiden epätasapaino voi johtua geeneistä? Tai joidenkin alkoholinkäyttö synnynnäisestä välittäjäaineiden epätasapainosta?

Toisaalta taas masennuksen selittäminen esimerkiksi pienellä serotoniinimäärällä on mielestäni melkoista yksinkertaistamista, vaikka masentuneillä ja serotoniinin määrällä olisi korrelaatio ja esimeriksi SSRI-lääkkeet usein auttavat masentuneita. Vaikka nuo hyväksyisi, niin silti voi esimerkiksi väittää, että masennus johtuu tarkemmin vaikkapa neurologisesti jostain hippokampuksen neuronien tuhoutumisesti tai ihan yleisesti stressistä. (En väitä itse näin, nuo olivat vain esimerkkejä.)

Kyllä neurobiologiankin kursseilla ja kirjoissa noista asioista kerrotaan, ehkä joskus joku neuropsykologian kirjoja seikkaperäisemmin.

Nii, siis et lukenut kuin yhden viestini ja lähdit siitä vetelemään johtopäätöksiä? Olen kokoajan puhunut geenien vaikutuksesta ja siitä, että joskus lienee mahdollista jäljittää masentuvuuten johtavat geenit. Kuitenkin on voitu osoittaa, että vaikka ihmisellä jokun geeni olisi, se ei välttämättä toimi aktiivisesti ja tälle on esitetty syyksi ympäristöä.

Niin, ja eihän masennusta selitetäkkään pienellä seretomoniini määrällä. Sen sijaan oletetaan, että välittäjäainearvojen pysyvähköt muutokset ovat seurausta masennuksesta, ja että muutokset aiheuttavat masennusreaktioita.

Aivoverkkojen päällekkäinen toiminta tai niiden yhteydet toisiinsa on edelleen aika hämränpeitossa. Masentuminen voi hyvinkin johtua jonkin tietyn rakenteen tai alueen vaurioista tai siinä tapahtuvista muutoksista.

Nämä välittäjäaineasiat ovat ylimainostettu asia. Ei ole mitään varmuutta että ne olisivat keskeisiä masennuksen kannalta. Kun mennään alkuperäistutkimuksiin, paljastuu että näyttö on varsin heikolla pohjalla. Niitä on siis tutkittu koska niitä on helpompi tutkia kuin useimpia muita hermoston toimintoja.

Paljon mielenkiintoisempaa on se että kaikki tunnetut masennusta parantavat aineet lisäävät aivoissa uusien hermosolujen muodostumista. Hoitamaton masennus voi useiden vuosien kuluessa jopa aiheuttaa solukatoa. Tämä voisi olla huomattavasti hedelmällisempi lähtökohta, jos jotain halutaan tutkia. Toinen mielnkiintoinen piirre voisi olla prefrontaalikortexin aktiivisuuden mittaaminen.

Aamen, paitsi että synapsia tiettyjen välittäjäaineiden osalta edistävät tai ehkäisevät aineet näyttävät helpottavan tiettyjä oireita. Siltikin välittjäaineet ovat ennemin seuraus kuin syy.

[Lare]

Totta toinen puoli. Mutta käsittääkseni Suomen korkeat itsemurhaluvut johtuvat osaltaan myös siitä, että täällä itsemurhat tilastoidaan ihan erikseen ja melko rehellisesti. Monessa muussa maassa itsemurhat piilotetaan tilastoissa onnettomuuksiksi yms.

Kävin viikonloppuna Jyskässä, johtuneeko siitä että ajattelen samalla tavalla? Tästä oli juttua parissakin lehdessä. Esim Norjassa ollaan häveliäitä omaisia kohtaan. USAssa itsemurha vai ei -tieto vaikuttaa henkivakuutuksiin. Jne.

Olen kuullut erään surullisen tapauksen yhteydessä, että jotkut masennuslääkkeet lisäisivät itsemurhariskiä. En tiedä väitteen totuudesta.

Ei ole paras ketju moralisoinnille, mutta olisi hyvä, jos tämän rankan ratkaisun tekijät eivät kuitenkaan ajaisi autolla tahallaan rekan yms alle. Radiosta kuuntelin kerran polttoainerekan kuljettajan tarinaa siitä millaista on ajaa 80km/h ilman etuakselia henkilöauton ajettua tahallaan keulaan. Ohjattavuutta hän ei kehunut.

[Lillan]

Olen kuullut erään surullisen tapauksen yhteydessä, että jotkut masennuslääkkeet lisäisivät itsemurhariskiä. En tiedä väitteen totuudesta.

Minulle on opetettu, että tämä johtuisin aktiivisuuden lisääntymisestä kun masennus hieman helpottaa. Itsemurhaa suuunnitellut jaksaa vihdoin sen tehdä. Masennushan aiheuttaa psykomotorista hitautta.

[gramdel]

Olen kuullut erään surullisen tapauksen yhteydessä, että jotkut masennuslääkkeet lisäisivät itsemurhariskiä. En tiedä väitteen totuudesta.

Minulle on opetettu, että tämä johtuisin aktiivisuuden lisääntymisestä kun masennus hieman helpottaa. Itsemurhaa suuunnitellut jaksaa vihdoin sen tehdä. Masennushan aiheuttaa psykomotorista hitautta.

Näin olen antanut itsellenikin kertoa. Kuten tuolla aikaisemmin kirjoittelin, niin itsemurhayritysten määrä kasvaa, siinä onnistuminen vähenee.

/---
ap

[mutofuto]

Älä repe puhu palturia. Macistit on vaan laiskoja. Me ei jakseta säätää koneiden kanssa

(Sen verta vakava aihe että ilmoitan heti kärkeen) VITSI: Macistit ovat vielä järjissään, PC-käyttäjät eivät enää teinix-iän jälkeen jaksa tietokoneita ja tuo otsikon mukainen harraste korjaa heidät sitten Windows-masennuksella pois. Macit on iloisia koneita?

Köysi on vain köysi, itse sieltä pitää itsensä ylös vetää. Tietysti auttaa jos köyden toisessa päässä on vetäjiä...

Itse oon onnellinen että vetäjiä löytyi.

Isäni opetti minulle joskus: "Koskaan ei ole asiat niin huonosti, etteikö niitä saisi viinalla vielä huonommaksi."

Komppaan täysin.

Itsekin olen käynyt tuossa tilanteessa muutamaan otteeseen. En osaa oikein kuvailla sitä tunnetta kenellekään, joka ei olisi itse istunut siinä tuntematta juuri mitään, kun vastaan ajaa rekka ja mielessä herää ajatus: "mitä jos vain.."

Ihminen on tahdonalainen elukka, kovin utelias sellainen. Kantapään kautta oppiminen on meidän apinalaumalle aika olennainen osa elämää lapsesta saakka, pikkuhiljaa vanhempien puheet uskoo kun ne kieltää työntämästä kättä nuotioon. Mutta hlvtti soikoon, kun aikuisen ihmisen pitää miettiä moisia.. Mua puistattaa vieläkin hetkittäin vastaantuleva liikenne, enkä tykkää korkeista paikoista jos matkaa maahan on oikeasti paljon.

Hei homppulaiset. pidetään täältä moralisointi ja syytökset kaukana, en halunnu eka edes avata koko threadia, mutta hyväähän täällä vaan oli.

[alucard]

Tuli tässä vaan mieleen liittää elämän rytmi tietokoneisiin (kaikella kunnioituksella tietenkin. Nukkumaan voi mennä, kehoa voi ja pitääkin huoltaa ja ylläpitää, mutta sammutuksen jälkeen ei voi enään käynnistyä uudestaan. Paineet ovat nyky-yhteiskunnassa suuret, kun työpaineiden päälle kaadetaan vielä avioerot, elatusmaksut ja muut saattaa monen mieli romahtaa ja käsi tarttua puloon. Tämä maailma periaatteessa ajaa itsensä tuhoon. Veikkaan, että jos joskus ihmiset kuolevat sukupuuttoon, on se selitettävissä täysin omalla toiminnallamme.

[Celia]

Tämä maailma periaatteessa ajaa itsensä tuhoon. Veikkaan, että jos joskus ihmiset kuolevat sukupuuttoon, on se selitettävissä täysin omalla toiminnallamme.

OT: Tästä voisi päästä mutkan kautta siihen aiheeen, että ihminen on ainut eläin, joka tietoisesti tuhoaa omaa elinympäristöään ja tappaa lajitovereitaan ilman lauman etua ajavaa syytä. Mutta ei mennä siihen tässä.

[mutofuto]

vanhemmat kelaa vaan niitten uraa ja miten massii käärii,
ei jää aikaa opettaa mikä oikein ja väärin
näytetään et elämässä pitää stuffii ja rahaa olla
siten ihmetellään miks nuorilla on paha olla
muksuil bäädimpää ku ennen säädinpää ku ennen
tilalle vaan enemmän tv:t ja kaukosäädintä ku ennen
rahal paikkaa testaa muksui lahjoo vaikka
nyt ne haluis skidit nuorempana kouluun laittaa
nähny vanhempien ostavan lapsilleen autoi
nähny vanhempien kaivavan lapsilleen hautoi
oon nähny kakstoist vuotiait kuoseis parin promillen
ja nähny frendei jotka vaan keljuilee vanhemmilleen
koti siirtää vastuun kouluun koulu takas kotiin
ku skideil natsaa bumi viina liima tai liuotin
munkin arvois on paljon mita teeveest tuijotin
yhteiskunta pelaa kovilla ja hävii koko potin

elämä on testi muksut kasvaa nopeesti
kaikil kiire olla aikuisempii ku mitä on oikeesti
jos puolustus pettää elämä lyö helposti köysiin
ja fuck huumeet tehny monist mun frendeistäkin löysii
oon kunnon perheest onneks vanhemmat piti kuria
vähä enemmän ku juuri ja juuri käyny tuuri
famili on aliarvostettu harva kunnol kasvatettu
mulle pienest asti kunnioitust opetettu
matkal aikuisuuteen helposti voi ote lipsuu
toiset menee yliopistoon toiset säätää nipsuu
ei helppoo kellään jokaselle tulee takkii
jos on automaattivaihteet ennen vapaat tulee pakki
oon nähny ja kokenu draamaa kasvanu lamaan
ja joka puolel suomee lähiös on meininki sama
nähny jannui jotka pöllii koska on pakko syödä jotain
jannui jotka haastaa riitaa koska on pakko lyödä jotain

jos mahdollista ongelmat pitäs ennalt estää
koska minkä taakseen jättää löytää saleen edestä
ei oo helppo kellään joka syntyy muovilusikka suus
ei saa unohtaa et näis muksuis on tulevaisuus

[Hepo]

En ymmärrä miksi jotkut teinit tekee, kun niillä on elämä vielä edessä.

[Celia]

^ Ei sitä osaa sellaisen epätoivon keskellä ajatella, että "mulla on vielä elämä edessä, kyllä se iloksi muuttuu." -Pätee kaikenikäisiin. Voihan nelikymppiselläkin olla parempia aikoja edessään - sitä ulkopuoliset usein vakuuttelevat -, mutta harvemmin sitä osaa ottaa sellaista etäisyyttä omiin ongelmiin, ahdistukseen ja epätoivoon, että pystyisi ajattelemaan pidemmälle.