"Minä rakastan sinua"

[amanita]

Amanita, olet vuoden homppulainen!

Lare, olet vuoden pehmoin kivikasvo, ja juu, olen vuoden homppulainen 2008.

[Anniel]

Olen aman kanssa samoilla linjoilla. Mä nyt vaan olen sellainen ihminen (nainen) että joskus yksinkertaisesti tarvii kuulla ne maagiset sanat. Arkipäivän teoillahan se rakkaus tulee ilmi mutta kyllä se kummasti mieltä lämmittää kun rakas kertoo rakastavansa

[adele]

Olen tässä erilainen. Annan toiminnan puhua. Olen 100%:sti Dr Phillin linjoilla.

Kun menen naisena tilaisuuteen, jossa on 200 muuta ladya samassa tilassa tietäen, että oma mieheni kohtelee minua paremmin kuin mitä jäljelle jäävää 199 naista kohdellaan heidän miestensä toimesta, tiedän että olen rakastettu ja minun on hyvä olla. Tiedän, en luule.

[Lare]

Adele toi hyvän pointin. Mutta, ehkäpä ne 199 miestä optimoi: Voi vähän lipsua kohtelussa kun välilä sanoo maagiset sanat.

Edit: Tykkään kyllä toimintaan keskittyvitä naisista.

[KunkkuJ]

Kylä se niin o. Useimmissa tapauksissa mies saa toimia melkein miten tahansa, kunhan muistaa välillä hokea "rakastan rakastan". Järjellä ja loogisella ajattelulla on kovin vähän tekemistä miehen ja naisen välisessä suhteessa.

[adele]

Adele toi hyvän pointin. Mutta, ehkäpä ne 199 miestä optimoi: Voi vähän lipsua kohtelussa kun välilä sanoo maagiset sanat.

Aivan, mutta *sensuroitu*, *sensuroitu*, *sensuroitu täytyy ymmärtää, että noilla sanoilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa ole.

Edit: Tykkään kyllä toimintaan keskittyvitä naisista.

Tuota en tiennytkään? Aivan uusi havainto!
Luin taannoin tutkimuksesta, jossa miehiltä ja naisilta kysyttiin, millainen kosketus heistä tuntuu parhaalta seksuaalisessa mielessä ja millainen toiseksi parhaalta.

Naisten mielestä parhaalta tuntui, kun oma kumppani koski sukuelimiä. Toiseksi parhaalta tuntui, jos oma kumppani koski jotain muuta kohtaa kuin sukuelimiä.

Miestenkin mielestä parhaalta tuntui, kun oma kumppani koski sukuelimiä. Toiseksi parhaalta tuntui, jos joku muu kuin oma kumppani koski sukuelimiä.

[Anniel]

Miksi pitää tarkoituksella vääristellä toisen sanomisia? Eihän kukaan tässä keskustelussa ole väittänyt haluavansa kumppania, joka papukaijana toistaa "rakastanrakastanrakastan".

[Jamac]

Ongelmahan on että me miehet ymmärrämme kommunikointia luontaisesti hiukan erilailla kuin naiset. Naiset kommunikoi tunneilmaisulla ja miehet ratkaisuilmaisulla. minä esimerkiksi menin kuin meninkin justiin tässä vipuun kun puhelimesta ääni kertoi päänsärystä joka "oli vaan tullut". Osoitin sympatiaa miettimällä ääneen mm. auringonvalon lisääntymisen ja pienen migreenin ja sellaisten asioiden vaikutusta. Virhe. Kyse ei ole auringostas, migreenistäs, kiireistäs... Vaan ihmisestä, jolla päätä särkee, ja minun tulee kuunnella toista, eikä miettiä ja kertoa että miksi.

[adele]

Miksi pitää tarkoituksella vääristellä toisen sanomisia? Eihän kukaan tässä keskustelussa ole väittänyt haluavansa kumppania, joka papukaijana toistaa "rakastanrakastanrakastan".

Voi, voi Anniel rakas, "tarkoituksella vääristellä toisen sanomisia", tämä ei nimenomaan ole ollut tarkoitus.

On käsitelty mistä kuulija voi erottaa tarkoittaako lausuja mitä sanoo, vai höliseekö ilmapallomies sohvan uumenista diipadaapaa omaa etuaan tavoitellen. Ja on käsitelty ihmisen (kuulijan) halua pettää itseään ja keinoja miten erottaa itsessä oma katteeton optimismi.

...että joskus yksinkertaisesti tarvii kuulla ne maagiset sanat. Arkipäivän teoillahan se rakkaus tulee ilmi mutta kyllä se kummasti mieltä lämmittää kun rakas kertoo rakastavansa.

Hmmm.... jos rakkaus on sinulle teoilla osoitettu ja TIEDÄT olevasi rakastettu, niin mistä tämä kumman mielen lisälämpö tulee? Siis "lisälämmön" syntymekanismi kiinnostaa. Miksi sinulle ei riitä tieto, että kumppanisi rakastaa sinua? Kävelet Aurinkoisena kesäpäivänä puolisosi kanssa. Aikanne käveltyänne kumppanisi sanoo: "Aurinko paistaa". Tunneko "kummaa lisälämpöä mielessäsi" itsestäänselvyyden tokaisusta?

Perusidea tässä on kerettiläinen ajatus, että entä jos hölinä rakkaudesta onkin tärkeää vain heille, jotka sisimmässään eivät ole varmoja kumppaninsa rakkauden asteesta, mutta eivätkä kehtaa nostaa asiaa esille, koska valhe rakkaudesta on niin makea? Miksi en viettäisi valheessa vielä yhtä päivää ?

[pikkukari]

Kuka kykenee rakastamaan? Jokainen voi sanoa rakastavansa jos haluaa.

[matteus/2]

Hmmm.... jos rakkaus on sinulle teoilla osoitettu ja TIEDÄT olevasi rakastettu, niin mistä tämä kumman mielen lisälämpö tulee? Siis "lisälämmön" syntymekanismi kiinnostaa. Miksi sinulle ei riitä tieto, että kumppanisi rakastaa sinua? Kävelet Aurinkoisena kesäpäivänä puolisosi kanssa. Aikanne käveltyänne kumppanisi sanoo: "Aurinko paistaa". Tunneko "kummaa lisälämpöä mielessäsi" itsestäänselvyyden tokaisusta?

Onko rakkauden tunteella maksimitaso jonka saavuttamisen jälkeen sitä ei voi edes hetkellisesti korottaa, oikealla hetkellä lausutuilla oikeilla sanoilla?

Ihmisen suurin pelko on hylätyksi ja nolatuksi tuleminen. En tiedä onko kyse geneettistä vai opitusta ominaisuudesta, mutta yleensä vain narsistit ovat tuosta tunteesta vapaita.

[Anniel]

Hmmm.... jos rakkaus on sinulle teoilla osoitettu ja TIEDÄT olevasi rakastettu, niin mistä tämä kumman mielen lisälämpö tulee? Siis "lisälämmön" syntymekanismi kiinnostaa. Miksi sinulle ei riitä tieto, että kumppanisi rakastaa sinua? Kävelet Aurinkoisena kesäpäivänä puolisosi kanssa. Aikanne käveltyänne kumppanisi sanoo: "Aurinko paistaa". Tunneko "kummaa lisälämpöä mielessäsi" itsestäänselvyyden tokaisusta?

Onko rakkauden tunteella maksimitaso jonka saavuttamisen jälkeen sitä ei voi edes hetkellisesti korottaa, oikealla hetkellä lausutuilla oikeilla sanoilla?

matteus/2 tuossa jo sen totesikin.

Rakkaudesta (kuten mistä tahansa ihanasta kuten esim. ruuasta) on mahtavaa nauttia kaikilla aisteilla ja juuri nuo oikealla hetkellä lausutut sanat täydentävät kokonaisuuden.

[adele]

Onko rakkauden tunteella maksimitaso jonka saavuttamisen jälkeen sitä ei voi edes hetkellisesti korottaa, oikealla hetkellä lausutuilla oikeilla sanoilla?

Tuohon en osaa vastata, sillä olen itse kirjoittanut rakkaudesta. En rakkauden tunteesta, jolla ei juuri ole tekemistä rakkauden kanssa.

Mutta eläytymällä "rakkauden tunteeseen" voisin kuvitella että samalla tavoin kun piiskaamisesta nauttiva kokee suuremman tunne-elämyksen kun piiskaajalla on piiska, josta lähtee se juuri oikea saundi, niin varmasti rakkauden tunne-elämystä halajavan tunne kohoaa korkeammalle jos vuodatuksessa on oikea saundi.

Voiko tunteella olla jotain kattoa tai maksimitasoa? Tuskin. Olet ikuisesti tuomittu pyrkimään korkeammalle ja korkeammalle, ilman lopullista tyydytystä, toisin kuin jos tiedät jotain. Jos tiedät Auringon paistavan, niin sinun ei tarvitse koko ajan käydä kurkkimassa tai tivaamassa paistaako se vielä.

[amanita]

Huoh. Huomenta!

Palaanpa sinnikkäästi vielä hetkeksi aiheeseen. Minulle on kyllä selvinnyt jollain lailla Adelen tarkoittama laaja näkemys rakkaudesta, pyyteettömästä antamisen halusta. Keskustelun herättäminen aiheesta ja siihen lukuisien mielipiteiden saaminen ovat aivan loistava asia! Kiitti siitä, osaat tuon taidon täällä monestakin aiheesta, olet terävä unilukkari. Lähes rakastettavan raivostuttavakin ajoittain.

En kuitenkaan millään saata ymmärtää, että sanallisestikin kommunikoivana lajina ei olisi tarvetta ilmaista/saada sanallista kuvausta tuntemuksista toista lajitoveria kohtaan. Kuten kirjoitit, se tieto asiasta on tietenkin tärkein, mutta...

Vaikka kuule Adele miten selität, ei mene perille, etteikö joskus olisi suorastaan "ihmisluontoa" ilmaista selevällä suomella, että "Mää rakastan sua", "Perkule kum mää sitte tykkään susta" "Mun on niin hyvä olla", "Mää tykkään susta kauheesti" jne. Nuo lauseet kuulostavat kirjoitettuna erittäin lattealta, mutta siinä tilanteessa, sydämen lähes pakahtuessa huumaavaan rakkauteen, niissä ei ole latteudesta tietoakaan.

[Jamac]

Voisko joku mode – joka osaa irroittaa ketjun toisesta – tehdä tästä vaikka oman topikin?...

[Carde]

Minusta joku fiksu kirjoitti asiasta hienosti, olen myös itse todennut tämän ja olen adelen kanssa varmasti ensimmäistä kertaa jostakin samaa mieltä.
"Ensin ihmiset rakastuvat ihastumiseen, sitten ne ihastuvat rakastumiseen, mutta itse rakastamiseen tarvitaan helvetisti vastoinkäymisiä ja vuosia aikaa"
En muista kuka tuon on kirjoittanut/lausunut, mutta siihen on minusta kiteytetty kaikki tarvittava tieto, ihastumisesta, rakastumisesta ja rakkaudesta.

[KunkkuJ]

Saatanpa minäkin, kun oikein kovasti parhaalla tahdollani yritän, vähän kuvitella ymmärtäväni, mitä Amanita, Anniel ja muut naiset yrittävät kertoa tunteiden merkityksestä. Mutta se kun vaan on niin, että meidät suomalaiset miehet on kasvatettu (naisetkin sitä kasvatustyötä ovat tehneet) tunnekielteisiksi(miehet eivät itke, miehet eivät valita...). Eikä sitäkään kukaan voi kiistää, etteivätkö tunteet vaihtelisi milloin mistäkin syystä. Jos parisuhde(ent.avioliitto siis) on rakennettu tunteiden varaan, loppu tulee ennemmin tai myöhemmin.
Oikeasti siltä puolisolta pitäisi kysyä tunteista ruikuttamisen perään, että tuotko jatkossakin ruokaa pöytään, maksatko osasi laskuista, jne. Silloin elämä olisi tukevasti realismin pohjalla, eikä tarvisi olla jatkuvasti peloissaan, että kohta tuo toinen häipyy, kun se ei enää tunne samalla tavalla kuin ennen.

[amanita]

Voisko joku mode – joka osaa irroittaa ketjun toisesta – tehdä tästä vaikka oman topikin?...

Senkin rakastettava lorvija-mode!
Täsä ollaan, ihan omassa ketjussa ny.

[adele]

Vaikka kuule Adele miten selität, ei mene perille, etteikö joskus olisi suorastaan "ihmisluontoa" ilmaista selevällä suomella diipadaapaa...sydämen lähes pakahtuessa...

Aha? Nyt tähän vedetään "ihmisluonto".
Omaan itseeni retken tehneenä ja sinne tarkan katseeni luotua, omaan hyvän käsityksen "ihmisluonnosta". Kuuluuko "ihmisluontoon" halua sitä ja tätä. Varmasti. Onko tällä "ihmisluonnolla" ja sen haluilla, toiveilla ja ajatuksilla välttämättä mitään tekemistä sen kanssa miten asiat todellisuudessa ovat? Ei. Onko ihmisluonnolla pyrkyä ajatteluun, että asiat ovat paremmin kun mitä ne todellisuudessa ovat? Kyllä.

Eli olen 100%:sti kanssasi samaa mieltä siitä, että "ihmisluontoon" kuuluu taipumus haluta kuulla itselle edullisia tai muuten egoa imartelevia, hiveleviä sanoja ja varmasti jonkun "ihmisluonnosta" ammentavan sydän tuosta pakahtuukin, eivätkä ne tunnu lainkaan latteilta.

Mutta kuten aiemmin on sanottu, halu kuulla sfäärejä syleileviä sanoja ja yhdistää ne mutka suoristaen rakkauteen on väärin.

[amanita]

Eli olen 100%:sti kanssasi samaa mieltä siitä, että "ihmisluontoon" kuuluu taipumus haluta kuulla itselle edullisia tai muuten egoa imartelevia, hiveleviä sanoja ja varmasti jonkun "ihmisluonnosta" ammentavan sydän tuosta pakahtuukin, eivätkä ne tunnu lainkaan latteilta.

Mutta kuten aiemmin on sanottu, halu kuulla sfäärejä syleileviä sanoja ja yhdistää ne mutka suoristaen rakkauteen on väärin.

Adele, minä puhun pakahduttavasta halusta ilmaista OMAT tunteeni, olen tainnut jättää tuon vallan sanomatta: ISO MOKA! Pahoittelen.
En ole ollut tässä anelemassa vaan antamassa.

[Pasteur]

naiset!

[ManiMicci]

En ole ollut tässä anelemassa vaan antamassa.

Miten olis...

[adele]

...minä puhun pakahduttavasta halusta ilmaista OMAT tunteeni....

Hyvä huomio. Naisten näkökulma miehen suuntaan on käynyt selväksi. Käännetään näkökulma toisin päin.

Miten on miehet, kuinka pakahduttavaa sydämessänne olisi, jos muodottomaksi lihonut, sohvalla verkkarit päällä makaava naisenne kailottaa suuresta ikuisesta rakkaudesta kohtaanne, samalla kun määrää sinut kipittämään Siwasta lisää sipsejä ja olutta? Lisäten perään; "Jotain lämmintä ruokaakin olisi kiva saada, jonka jälkeen voisit imuroida."

Vai arvostaisiko enemmän, jos naisesi suurta rakkauttaan ääneen kailottamatta ottaisi suihin ja nielaisisi, eli tekisi rakkauden teon?

[amanita]

Adele sulla ovat nuo vaihtoehdot aika niukat. Kysymyksesi ohjasit miehille, vihjaanpa nyt vain, että lisää valinnanvaraa vaihtoehtoihin löytyy, oikeesti, tosissaan ja paljon.

[adele]

"Niukat vaihtoehdot"
Okei. Ei tarvitse nielaista.